Basic Human Values in the Workplace

Työntekijöiden henkilökohtaisia arvoja ja niiden yhteyksiä asenteisiin ei ole juuri tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisessa metalliteollisuuden yrityksen henkilöstön (N=1314) arvojen rakenne S. H. Schwartzin arvoteorian mukainen. Lisäksi tutkittiin arvojen yhteyksiä organisaatiomuutosta koskeviin asenteisiin ja tiedon jakamiseen työyhteisössä. Arvomittarina käytettiin uutta 40-osioista Portrait Value Questionnairea (PVQ). Mittarin validiteetti osoitettiin ver-taamalla nyt kerätyn aineiston arvorakennetta aikaisemmalla mittarilla kerättyihin arvoteorian mukaisiin yliopisto-opiskelijoiden vastauksiin. Organisaatiomuutosta koskevien asenteiden ja tiedonjakamisen mittarit luotiin laadullisissa esitutkimuksissa. Tilastolliset analyysit osoittivat, että toimihenkilöiden ja työntekijöiden arvojen rakenteet noudattivat pääosin Schwartzin teoriaa, mutta turvallisuusarvot sijaitsivat molemmissa ryhmissä universalismin ja hyväntahtoisuuden joukossa. Universalismi ja hyväntahtoisuus ennustivat myönteistä asennetta organisaatiomuutoksia kohtaan, mutta perinteiden ja mielihyvän arvostaminen liittyivät kielteisiin muutosasenteisiin. Sosiaalisia normeja kunnioittavien eli yhdenmukaisuutta arvostavien henkilöiden muut arvot vaikuttivat muutosasenteisiin vähemmän kuin niillä, joille yhdenmukaisuus ei ollut tärkeää. Lisäksi suoriutumisarvon yhteys muutosasenteisiin oli yhdenmukaisuutta arvostavilla henkilöillä positiivinen, mutta niillä, jotka eivät arvostaneet yhdenmukaisuutta, yhteys oli negatiivinen. Itseohjautuvuutta arvostavat henkilöt pitivät työyhteisönsä tiedon jakamista heikompana, kun taas hyväntahtoisuutta ja yhdenmukaisuutta arvostavat pitivät sitä muihin nähden parempana. Suoriutumisarvo oli yhteydessä tiedonjakamiseen vain silloin, kun yhdenmukaisuus oli tärkeää. Työpaikkojen (N=19) keskiarvoja vertailtaessa havaittiin, että ne työpaikat, joissa arvostettiin paljon universalismia, hyväntahtoisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä vähän valtaa ja suoriutumista saivat henkilöstöltään parhaat arvioinnit tiedon jakamisesta. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt jaettiin työtehtäviensä perusteella kolmeen ammatilliseen ympäristöön: konven-tionaaliseen (mm. taloushallinto), realistiseen (mm. tuotanto) ja yrittäjämäiseen (mm. myynti). Yrittäjämäisessä ammatillisessa ympäristössä toimivat arvostivat enemmän kuin konventionaalisessa ympäristössä toimivat valtaa, itseohjautuvuutta ja suoriutumista. Realistisessa ympäristössä arvostettiin enemmän perinteitä ja mielihyvää kuin yrittäjämäisessä ympäristössä. Ryhmien väliset erot arvoissa johtuivat koulutuksesta, iästä ja sukupuolijakaumasta.

Paradox between democracy and security- case study on Pakistan

Pro gradu-tutkielma tutkii demokratian ja turvallisuuden paradoksia Pakistanissa esitellen kuusi tekijää, jotka vaikuttavat kyseiseen paradoksiin. Näitä tekijöitä ovat historiallinen kehitys; eliittihallinto; taloudellinen kehitys; Pakistanin poliittisten tekijöiden demokratian eri määritelmät; opetuksen puuttuminen; ja valtataistelu hallituksen, armeijan, tiedustelupalvelun, oikeusjärjestelmän, poliittisten puolueiden sekä eri heimojen, uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä. Tutkimus tarkastelee myös sitä miten nämä tekijät vaikuttavat demokratian kehitykseen Pakistanissa. Keskeinen argumentti on, että länsimainen demokratia ei esiinny eikä toimi Pakistanissa vallitsevissa oloissa, etenkin historiallisen kehityksen ja ulkoisen turvallisuuden takia. Pro gradu-tutkielma käyttää sekundäärisiä lähteitä, kuten kirjoja, artikkeleita, maaraportteja, kommentaareja sekä omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja Pakistanin matkalta 2010-2011. Keskeiset teoriat gradussa ovat Guillermo O’ Donnelin delegaattidemokratia sekä Duncan McCargon eliittihallintoteoria, jotka yhdessä selittävät historiallista kehitystä ja eliittihallinnon dynamiikkaa, mitkä johtavat paradoksiin. Kautta historian armeija on hallinnut Pakistania, ja siviilihallinto on ainoastaan neljä kertaa onnistunut olemaan vallassa, mutta silloinkin siviilihallinto päättyi korruptioväitteisiin tai armeijan vallankaappaukseen. Armeijahallinnoille on luonteenomaista hyvät suhteet USA:n, positiivinen taloudellinen kehitys ja vakaus, kun taas siviilihallinnot ovat epävakaita ja korruptoituneita. Tämä kehitys on paradoksin tausta, joka rakentuu turvallisuuspoliittisen tilanteen pohjalle eli hallitusten ja muiden tekijöiden yritykseen löytää vastapaino Intian uhalle. Tämä on ollut keskeinen huoli kelle tahansa poliittiselle päättäjälle itsenäisyydestä lähtien. Loputon valtataistelu eri poliittisten tekijöiden kesken sekä eliittihallinto pitävät yllä paradoksia, koska eliitit ovat kiinnostuneempia oman valtansa säilyttämisestä kuin kansan tahdon huomioonottamisesta. Koska valtaosa ihmisistä ei ole koulutettuja, he ovat paljolti kiinnostuneita omasta selviytymisestään, ja tämän takia sekä kansa että eliitit suosivat armeijahallintoa, koska se tuo vakautta ja taloudellista kehitystä. Sen vuoksi vallitsevissa oloissa demokratian tulevaisuus Pakistanissa näyttää huonolta, koska liberaalidemokratian vaatimukset eivät täyty puoliksi vapaan oikeussysteemin, puoliksi vapaan lehdistön, valtavan korruption ja monien ihmisoikeusloukkauksien takia unohtamatta armeijan ja tiedustelupalvelun sekaantumista siviilihallintoon.