Identification of novel target genes in different subtypes of cutaneous T-cell lymphoma

Ihon T-solulymfoomat (cutaneous T-cell lymphoma, CTCL) ovat ryhmä imukudossyöpiä, joiden esiintyvyys on nousussa erityisesti länsimaissa. Taudin syntymekanismit ovat suurelta osin tuntemattomat, diagnostiikka on vaikeaa ja siksi usein viivästynyttä eikä parantavaa hoitoa ole. CTCL ilmenee iho-oirein, vaikka syöpäsolut eivät ole iholla normaalisti esiintyviä soluja, vaan elimistön puolustusjärjestelmän soluja, jotka ovat tuntemattomasta syystä vaeltaneet iholle. Syöpäsolut ovat kypsiä T-auttajasoluja (Th-soluja) ja ilmentävät tyypin 2 immuunivasteelle ominaisia sytokiineja. Kromosomaalinen epästabiilius on tautiryhmän keskeinen piirre. CTCL-potilailla on lisääntynyt riski sairastua myös muihin syöpiin, erityisesti keuhkosyöpään ja non-Hodgkin –lymfoomiin. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli havaita CTCL:n syntymekanismeja selvittäviä kromosomi- ja geenimuutoksia. Erityisesti tavoitteena oli identifioida molekyylejä, jotka soveltuisivat diagnostisiksi merkkiaineiksi tai täsmähoidon kohteeksi. Työssä on tutkittu kahta tautiryhmän yleisintä muotoa, mycosis fungoidesta (MF) ja Sezaryn syndroomaa (SS) sekä harvinaisempaa vaikeasti diagnosoitavaa subkutaanista pannikuliitin kaltaista T-solulymfoomaa (SPTL). Lisäksi on tutkittu CTCL:ään liittyvää keuhkosyöpää ja verrattu sitä tavalliseen (primaariin) keuhkosyöpään. Tutkimusmenetelminä on käytetty esimerkiksi molekyylisytogeneettisiä metodeja ja mikrosiruja. Väitöskirjatyössä havaittiin ensimmäinen CTCL:lle ominainen toistuva geenitason muutos: puutos- tai katkoskohta NAV3-geenissä. Tämän geenipoikkeavuuden havaittiin esiintyvän useissa taudin alaryhmissä (MF, SS, SPTL). NAV3-geenipuutoksen osoittaminen FISH-tekniikalla on sovellettavissa kliiniseen diagnostiikkaan. Tutkimukset geenipuutoksen aiheuttamista toiminnallisista seurauksista ovat käynnissä. Työssä saatiin myös uutta tietoa taudin syntymekanismeista havaitsemalla useiden Th1-tyypin immuunivasteelle ominaisten geenien alentunut ilmeneminen CTCL-potilailla. Tämän lisäksi potilasnäytteissä havaittiin eräiden solun pinta-antigeenien lisääntynyt ilmeneminen, mikä luo pohjan uusien vasta-ainepohjaisten täsmähoitojen kehittämiselle. Väitöskirjatutkimuksessa todettiin myös CTCL:ään liittyvän keuhkosyövän eroavan kromosomi- ja geenimuutosten suhteen verrokkikeuhkosyövästä, mikä jatkossa antaa aiheen tutkia syöpäkantasolujen merkitystä CTCL:n ja sen liitännäiskasvainten kehittymisen taustalla.