Glycogen debranching enzyme activity in the muscles of meat producing animals

Muscle glycogen exists in two forms: low molecular weight pro-glycogen and high molecular weight macro-glycogen. The degradation of glycogen to glucose 1 phosphate and free glucose is catalysed by glycogen phosphorylase together with glycogen debranching enzyme (GDE). The process in which glycogen is broken down via anaerobic pathways to lactate, results in the acidification of the muscles and has a great influence on meat quality. Thus, the overall aim of this thesis was to characterise the post mortem action of GDE in muscles of meat production animals (pigs, cattle and chickens). Interest was focused on the differences in GDE activity between fast twitch glycolytic muscles and slow twitch oxidative muscles. The effects of pH, temperature, RN genotype (PRKAG3 gene), and of time post mortem on GDE activity were also investigated. This thesis showed that there are differences in GDE activity between animal species and between different muscles of an animal. It was shown that in pigs and cattle, higher GDE activity and phosphorylase activity exists in the fast twitch glycolytic muscles than in slow twitch oxidative muscles of the same animal. Thus, the high activity of these enzymes enables a faster rate of glycogenolysis in glycolytic M. longissimus dorsi compared to oxidative M. masseter. In chicken muscles, the GDE activity was low compared to pig or cattle muscles. Furthermore, the GDE activity in the glycolytic M. pectoralis superficialis was lower than in more oxidative M. quadriceps femoris despite the high phosphorylase activity in the former. The relative ratios between phosphorylase and GDE activity were higher in fast twitch glycolytic muscles than in slow twitch oxidative muscles of all studied animals. This suggests that the relatively low GDE activity compared to the phosphorylase activity in fast twitch glycolytic muscles may be a protection mechanism in living muscle against a very fast pH decrease. Chilling significantly decreased GDE activity and below 15 C porcine GDE was almost inactive. The effect of pH on GDE activity was only minor at the range normally found in post mortem muscles (pH 7.4 to 5.0). The GDE activity remained level for several hours after slaughter. During the first hours post mortem, GDE activity was similar in RN- carrier pigs and in wild type pigs. However, the GDE activity declined faster in M. longissimus dorsi from wild type pigs than in the RN carrier pigs, the difference between genotypes was significant after 24 h post mortem. Pro-glycogen and macro-glycogen contents were higher, pH decrease was faster and ultimate pH was lower in RN- carrier pigs than in wild type pigs. In the RN- carriers, the prolonged high GDE activity level may enable an extended pH decrease and lower ultimate pH in their muscles. In conclusion, GDE is not the main factor determining the rate or the extent of post mortem glycogenolysis, but under certain conditions, such as in very fast chilling, the inhibition of GDE activity in meat may reduce the rate of pH decrease and result in higher ultimate pH. The rate and extent of pH decrease affects several meat quality traits.

How can a Bourdieusian perspective aid the analysis of MBA education?

There is a lack of integrative conceptual models that would help to better understand the underlying reasons for the alleged problems of MBA education. To address this challenge, we draw on the work of Pierre Bourdieu to examine MBA education as an activity with its own ‘economy of exchange’ and ‘rules of the game.’ We argue that application of Bourdieu’s theoretical ideas elucidates three key issues in debate around MBA education: the outcomes of MBA programs, the inculcation of potentially problematic values and practices through the programs, and the potential of self-regulation such as accreditation and ranking for impeding development of MBA education. First, Bourdieu’s notions of capital – intellectual, social and symbolic – shed light on the ‘economy of exchange’ in MBA education. Critics of MBA programs have pointed out that the value of MBA degrees lies not only in ‘learning.’ Bourdieu’s framework allows further analysis of this issue by distinguishing between intellectual (learning), social (social networks), and symbolic capital (credentials and prestige). Second, the concept of ‘habitus’ suggests how values and practices are inculcated through MBA education. This process is often a ‘voluntary’ one where problematic or ethically questionable ideas may be regarded as natural. Third, Bourdieu’s reflections on the ‘doxa’ and its reproduction and legitimation illuminate the role of accreditation and ranking in MBA education. An analysis of such self-regulation explains in part how the system may turn out impeding change.

The link between foreign aid, public investment and economic growth

Länsimaat ovat rahoittaneet kehitysyhteistyöhankkeita jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan, mutta kehitysavun tehokkuudesta ei olla edelleenkään päästy yksimielisyyteen. Yksi avunantajamaiden tapa vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen, eli avun vaikutukseen vastaanottajamaan taloudellisen kasvun kiihdyttäjänä, on sitoa ne julkisen sektorin infrastruktuurihankkeisiin. Joissain tapauksissa tämä vaikuttaa avun vastaanottajan käytökseen ja asenteisiin kehitysapua kohtaan. Tutkielmassa käsitellään kehitysavun tehokkuutta tilanteessa, jossa se on sidottu julkisen sektorin investointeihin kehitysmaassa. Tutkimus pohjaa Kalaitzidakisin ja Kalyvitisin (2008) malliin, jossa osa kehitysmaan julkisen talouden investoinneista rahoitetaan kehitysavulla. Seuraavaksi tarkastellaan ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (rent- seeking) vaikutusta kehitysavun tehokkuuteen pohjaten Economidesin, Kalyvitisin ja Philippopoulosin (2008) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia, esitellään aluksi tavallisimmat kehitysyhteistyön muodot, sekä esitellään talousteoreettisia näkökulmia kehitysyhteistyön tehokkuuden määrittelylle. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Tutkielmassa käsitellään ensin tapaus, jossa kehitysyhteistyöllä rahoitetaan julkisen sektorin investointihankkeita. Jossain tapauksissa kehitysavun kasvu lasku siirtää vastaanottajamaan kulutusta julkisista investoinneista kulutukseen, jolloin kehitysyhteistyövaroin osittain rahoitettujen hankkeiden koko pienenee, ja suhteellinen tehokkuus laskee. Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta, jossa kehitysyhteistyövaroista vain osa päätyy hankkeen rahoittamiseen, ja todetaan, että kehitysavun tehokkuus ja vaikutus maan kansantulon kasvuun vähenee talouden toimijoiden ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (mukaan lukien korruptio) myötä entisestään. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kehitysapu vaikuttaa kehittyvän maan talouden kasvuun tapauksessa, jossa julkisia infrastruktuurihankkeita rahoitetaan osittain maan omin verovaroin ja osittain kehitysyhteistyövaroin. Ylijäämää tavoitteleva käyttäytyminen vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen negatiivistesti vähentäen kehitysavun positiivisia kasvuvaikutuksia.