Irish Folklore Commission 1935-1970 : history, ideology, methodology

Between 1935 and 1970 the state-funded Irish Folklore Commission (Coimisiún Béaloideasa Éireann) assembled one of the great folklore collections of the world under the direction of Séamus Ó Duilearga (James Hamilton Delargy). The aim of this study is to recount and assess the work and achievement of this commission. The cultural, linguistic, political and ideological factors that had a bearing on the establishment and making permanent of the Commission and that impinged on many aspects of its work are here elucidated. The genesis of the Commission is traced and the vision and mission of Séamus Ó Duilearga are outlined. The negotiations that preceded the setting up of the Commission in 1935 as well as protracted efforts from 1940 to 1970 to place it on a permanent foundation are recounted and examined at length. All the various collecting programmes and other activities of the Commission are described in detail and many aspects of its work are assessed. This study also deals with the working methods and conditions of employment of the Commission s field and Head Office staff as well as with Séamus Ó Duilearga s direction of the Commission. In executing this work extensive use has been made of primary sources in archives and libraries in Ireland, Sweden, Finland, Estonia, and North America. This is the first major study of this world-famous institute, which has been praised in passing in numerous publications, but here for the first time its work and achievement are detailed comprehensively and subjected to scholarly scrutiny. This study should be of interest not only to students of Irish oral tradition but to folklorists everywhere. The history of the Irish Folklore Commission is a part of a wider history, that of the history of folkloristics in Europe and North America in particular. Moreover, this work has relevance for many areas of the developing world today, where conditions are not dissimilar to those that pertained in Ireland in the 1930's when this great salvage operation was funded by the young, independent Irish state. It is also hoped that this work will be of practical assistance to scholars and the general public when utilising these collections, and that furthermore it will stimulate research into the assembling of other national collections of folklore as well as into the history of folkloristics in other countries, subjects which in recent years are beginning to attract more and more scholarly attention.

Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949

Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys

Christian-Muslim Dialogue : Perspectives of Four Lebanese Thinkers

This study describes and analyses two Lebanese Muslims and two Lebanese Christians ideas about Christian-Muslim dialogue, its nature, aims, and methods and its different dimensions, which include doctrinal, ethical, and social dimensions. On the basis of the analysis, the four thinkers contributions for promoting constructive dialogue are evaluated. The persons studied are two religious authorities, the Shiite Great Ayatollah Muhammad Husayn Fadlallah (b. 1935) and the Eastern Orthodox Metropolitan of Mount Lebanon, Georges Khodr (b. 1923), and two academic scholars, Doctor Mahmoud Ayoub (b. 1935) and Doctor, Father Mouchir Aoun (b. 1964), from the Shiite and Greek Catholic communities, respectively. The method of the study is systematic analysis. The sources consist of the four thinkers writings on Christian-Muslim relations, the most of which have been published in Lebanon in the 1990s and 2000s in the Arabic language. In their general guidelines for Christian-Muslim dialogue, the four authors do not offer any novel or unusual insights. However, their dialogue visions are multi-faceted, motivating interreligious encounter both on religious and practical grounds and clarifying the theological grounds and socio-political conditions of this endeavour. The major challenge appears to be the tension between loyalty to one s own convictions and taking into account the particular self-understanding of the other. While this tension may be ultimately unsolvable, it is obvious that linking dialogue tightly to missionary motivations or certain theological agenda imposed on the others is not conducive for better mutual understanding. As for how diverse theologies of religions affect interreligious dialogue, narrow exclusivism hardly promotes mutual knowledge and appreciation, but also inclusive and pluralistic positions have their particular dilemmas. In the end, dialogue is possible from diverse positions on theology of religions. All the authors discuss the theological themes of divine revelation, concept of God, and human condition and ultimate destiny. The two religions particular views on these issues cannot be reconciled, but the authors offer diverse means to facilitate mutual understanding on them, such as increasing mutual knowledge, questioning certain traditional condemnations, showing theological parallels between the two religions, and transcending doctrinal disagreements by stressing common religious experience or ethical concerns. Among the theological themes, especially the concept of God seems to offer possibilities for better understanding than has traditionally been the case. Significantly, all the four authors maintain that Christians and Muslims share the faith in the one God, irrespective of their disagreements about the nature of his oneness. Basic ethical principles are not discussed as widely by the four authors as might be expected, which may reflect the shared cultural background and common ethical values of the Lebanese Muslims and Christians. On this level, Christians alienation from the Islamic law appears as the most significant challenge to mutual understanding, while neighbourly love and the golden rule of ethics offer a fruitful basis for further dialogue. As for the issue of political power-sharing in Lebanon, it is clear that the proposal of an Islamic state is problematic in a country with a sizable Christian minority and a heterogeneous Muslim population. Some form of democracy seems more viable for a multireligious country, but the question remains how to retain religion as a vital force in society, which is felt to be important by all the four Lebanese authors.

Kevätviljojen siemenviljelyn jatkuvuus K- maatalouden sopimusviljelytiloilla 2010

Maisterin tutkielman tavoitteena oli kartoittaa kevätviljojen siemenviljelyn edellytyksiä Kmaatalouden sopimusviljelytiloilla. Erityisesti oltiin kiinnostuneita kansallisen siementuotantotuen poistumisen vaikutuksesta viljeltävien lajikkeiden lukumäärään ja viljelyaloihin. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin viljojen siemenviljelyä, sen erityispiirteitä Suomessa ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, asetuksia ja maatalouspolitiikkaa. Siemenviljelyä tarkasteltiin paitsi huoltovarmuuden näkökulmasta myös viljelyn taloudellisuuden näkökulmasta. Lisäksi esitettiin sertifioidun ja tilan oman siemenen käyttöön ja laajuuteen vaikuttavia tekijöitä ja siemenen sertifiointiprosessi. Tutkimuksen aineisto perustui maaliskuussa 2010 tehtyyn lomakekyselyyn, joka lähetettiin 119 K-maatalouden sopimussiemenviljelijälle. Kyselyyn vastasi 71 viljelijää, jolloin vastausprosentiksi muodostui 60. Tutkimusmenetelminä aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssijakaumia, keskiarvotestejä ja Kruskall-Wallisin testiä. Tutkimustulosten mukaan kansallisen siementuotannon tuen poistuminen vuoden 2011 alussa ei näyttänyt vaikuttavan siemenviljelyn jatkuvuuteen tai jatkohalukkuuteen. Siementuotannon tukea pidettiin varsin alhaisena, joten sen vaikutus viljelyyn osoittautui vähäiseksi. Huomattavasti enemmän siemenviljelyyn näytti vaikuttavan yleinen maatalouden ja etenkin viljanviljelyn alhainen kannattavuus. Siemenviljelijät katsoivat, etteivät esimerkiksi siementuotannon tuki tai tuen poistuminen korvaa riittävästi tuotannosta aiheutunutta lisätyötä. Toisaalta harva siemenviljelijä aikoi lopettaa tuotannon, vaikka pitivät viljanviljelyä huonosti kannattavana. Tällaiseen näkemykseen saattoi olla syynä se, että viljelijöillä oli siemententuotantoon soveltuva kalusto, ammattitaito ja rutiini tuotantoon. Tutkimukseen osallistuneet viljelijät katsoivat lisäksi, että oma maatila soveltui erittäin hyvin siemententuotantoon. Suurimpana uhkana siementuotannolle kyselyyn vastanneet viljelijät pitivät hukkakauraa omilla tai naapureidensa pelloilla.

Maaseutupolitiikan YTR. Itsearviointitutkimus 2010

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on pääosin poliittis-hallinnollisessa tilassa toimiva, uusi verkostomainen hallintasommitelma, jossa on mukana myös hallinnon ulkopuolisia toimijoita ja tahoja. Kokonaisuutta nimitetään tässä YTR-verkostoksi. Itsearvioinnin tarkoituksena oli argumentoida esiin YTR-verkoston toiminnan kriittiset kohdat. Arviointitutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja sen toteutti 25.8. – 31.12.2010 välisenä aikana tutkimusjohtaja, dosentti Torsti Hyyryläinen. Itsearviointiin osallistui valtioneuvoston viisivuotiseksi toimikaudeksi (2008-2013) nimeämän maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän jäseniä ja varajäseniä. Kokoavana tuloksena esitetään seuraava analyysi: 1. YTR-verkoston tiedollinen kapasiteetti on vahva. 2. YTR-verkostolla on potentiaalisesti laajat suhderesurssit mutta ne ovat alihyödynnettyjä. 3. YTR-verkostolla on mobilisoitikapasiteettia mutta sen omat voimavarat ovat niukat. YTR-verkostolla on ollut keskeinen rooli maaseutupolitiikan muotoutumisessa ja kehittymisessä. Keskustelu maaseudun kehittämistä olisi Suomessa ollut oleellisesti vähäisempää, heikommin jäsenneltyä ja tietopääomaltaan suppeampaa ilman YTR-verkostoa. Verkostossa on monialaista asiantuntemusta, jonka perusteella se on kyennyt vastaamaan laajoihin maaseutupoliittisiin kommunikaatiotarpeisiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on maaseutupoliittisen selonteon perusteellinen valmistelu ja monivaiheinen käsittely eduskunnassa vuonna 2010. Verkostosuhteiden hallinnan kehittäminen nousee arvioinnissa tärkeimmäksi YTR-verkoston toimintakyvyn, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämisen painopisteeksi. Verkosto näyttää saavuttaneen tärkeän kehitysvaiheen, josta ei päästä eteenpäin ilman sen kysymyksen pohdintaa, miten YTR-verkoston suhdekapasiteettia, eli suhteita keskeisiin sidosryhmiin voitaisiin kehittää. Valta on YTR-verkostossa komplisoiduinta ja ongelmallisinta juuri suhderesurssien alueilla. Se kiteytyy kysymykseen poliittisesta valmistelu- ja päätösvallasta, eli kenellä on legitiimi asema toisaalta muotoilla poliittiseen päätöksentekoon etenevät aloitteet ja lopulta tehdä poliittisesti sitovia päätöksiä koskien maaseutua ja sen kehittämistä. Medioiden vaikutusvallan huomioiminen on entistä tärkeämpää. Niiden suuntaan vahvemmin kommunikoimalla YTR-verkosto voi tulevaisuudessa lisätä vaikutusvaltaansa. Toistaiseksi lähes täysin käyttämätön potentiaali on sosiaalisen median verkostoissa, joihin YTR:n säikeet eivät vielä juurikaan ulotu. Suhdepääomassa on siis YTR:n voima ja samalla sen heikkous. Tämä johtopäätös on merkittävä erityisesti valtioneuvoston asettaman yhteistyöryhmän itsensä kannalta. Yhteistyöryhmän tulisi itse vapautua komiteamaisista työtavoista ja kehittää niitä monimuotoisemmiksi. Paikallaan on myös kysyä: mitä yhteistyöryhmän jäsenet ja jäsenyhteisöt ovat valmiita tekemään YTR:n suhderesurssien kehittämiseksi?

Kelan hoitama sosiaaliturva vuonna 2010

Kelan hoitama sosiaaliturva vuonna 2010

Aktiivitoimenpiteiden määrän kasvu lisäsi työttömyysturvan etuusmenoja vuonna 2010

Työnhakijoille maksettuja työttömyysturvaetuuksia maksettiin vuonna 2010 yhteensä 3,3 miljardia euroa. Työttömyyskassojen osuus tästä oli 2,3 miljardia euroa ja Kelan 1,0 miljardia euroa.

Publishing in the Networked World: Transforming the Nature of Communication, 14th International Conference on Electronic Publishing 16-18 June 2010, Helsinki, Finland

The title of the 14th International Conference on Electronic Publishing (ELPUB), “Publishing in the networked world: Transforming the nature of communication”, is a timely one. Scholarly communication and scientific publishing has recently been undergoing subtle changes. Published papers are no longer fixed physical objects, as they once were. The “convergence” of information, communication, publishing and web technologies along with the emergence of Web 2.0 and social networks has completely transformed scholarly communication and scientific papers turned to living and changing entities in the online world. The themes (electronic publishing and social networks; scholarly publishing models; and technological convergence) selected for the conference are meant to address the issues involved in this transformation process. We are pleased to present the proceedings book with more than 30 papers and short communications addressing these issues. What you hold in your hands is a by-product and the culmination of almost a Year long work of many people including conference organizers, authors, reviewers, editors and print and online publishers. The ELPUB 2010 conference was organized and hosted by the Hanken School of Economics in Helsinki, Finland. Professors Turid Hedlund of Hanken School of Economics and Yaşar Tonta of Hacettepe University Department of Information Management (Ankara, Turkey) served as General Chair and Program Chair, respectively. We received more than 50 submissions from several countries. All submissions were peer-reviewed by members of an international Program Committee whose contributions proved most valuable and appreciated. The 14th ELPUB conference carries on the tradition of previous conferences held in the United Kingdom (1997 and 2001), Hungary (1998), Sweden (1999), Russia (2000), the Czech Republic (2002), Portugal (2003), Brazil (2004), Belgium (2005), Bulgaria (2006), Austria (2007), Canada (2008) and Italy (2009). The ELPUB Digital Library, http://elpub.scix.net serves as archive for the papers presented at the ELPUB conferences through the years. The 15th ELPUB conference will be organized by the Department of Information Management of Hacettepe University and will take place in Ankara, Turkey, from 14-16 June 2011. (Details can be found at the ELPUB web site as the conference date nears by.) We thank Marcus Sandberg and Hannu Sääskilahti for copyediting, Library Director Tua Hindersson – Söderholm for accepting to publish the online as well as the print version of the proceedings. Thanks also to Patrik Welling for maintaining the conference web site and Tanja Dahlgren for administrative support. We warmly acknowledge the support in organizing the conference to colleagues at Hanken School of Economics and our sponsors.

Method-MS, final report 2010

Radiometric determination methods, such as alpha spectrometry require long counting times when low activities are to be determined. Mass spectrometric techniques as Inductively Coupled Plasma Mass Spectrometry (ICP-MS), Thermal Ionisation Mass Spectrometry (TIMS) and Accelerator Mass Spectrometry (AMS) have shown several advantages compared to traditional methods when measuring long-lived radionuclides. Mass spectrometric methods for determination of very low concentrations of elemental isotopes, and thereby isotopic ratios, have been developed using a variety of ion sources. Although primarily applied to the determination of the lighter stable element isotopes and radioactive isotopes in geological studies, the techniques can equally well be applied to the measurement of activity concentrations of long-lived low-level radionuclides in various samples using “isotope dilution” methods such as those applied in inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Due to the low specific activity of long-lived radionuclides, many of these are more conveniently detected using mass spectrometric techniques. Mass spectrometry also enables the individual determination of Pu-239 and Pu-240, which cannot be obtained by alpha spectrometry. Inductively Coupled Plasma Mass Spectrometry (ICP-MS) are rapidly growing techniques for the ultra-trace analytical determination of stable and long-lived isotopes and have a wide potential within environmental science, including ecosystem tracers and radio ecological studies. Such instrumentation, of course needs good radiochemical separation, to give best performance. The objectives of the project is to identify current needs and problems within low-level determination of long-lived radioisotopes by ICP-MS, to perform intercalibration and development and improvement of ICP-MS methods for the measurement of radionuclides and isotope ratios and to develop new methods based on modified separation chemistry applied to new auxiliary equipment.

Kelan kuntoutustilasto 2010

Kelan kuntoutustilasto 2010 -julkaisu sisältää keskeiset tiedot Kelan kuntoutuspalveluista ja niiden ajalta toimeentuloturvana maksettavasta kuntoutusrahasta. Julkaisussa on tietoja kuntoutujista, kuntoutustoimenpiteistä, toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista ja kuntoutusrahasta. Kelan kuntoutustilasto ilmestyy vuosittain. Sitä on julkaistu tilastovuodesta 1978 lähtien. Tämä vuoden 2010 tilasto on ensimmäinen, jota ei enää julkaista painetussa muodossa.

Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttava sairaudet 31.12.2010

Vaikean ja pitkäaikaisen sairauden perusteella myönnetään tämän sairauden lääkkeisiin erityiskorvausoikeus, mikä tarkoittaa, että lääkkeistä maksetaan sairausvakuutuskorvauksena peruskorvausta (42 % lääkevalmisteen hinnasta) suurempi korvaus.

Sotilasseurakunta merellä - Koulutuspurjehdukselle osallistuneiden kokemukset kirkollisesta työstä miinalaiva Pohjanmaalla vuonna 2010

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, minkälaista oli kirkollinen työ koulutuspurjehduksella miinalaiva Pohjanmaalla vuonna 2010 ja miten koulutuspurjehdukselle osallistuneet olivat kokeneet sen. Kirkolliseen työhön puolustusvoimissa kuuluu julistus, opetus ja sielunhoito. Koulutuspurjehduksella pääosassa on sotilaspapin tekemä sielunhoitotyö. Itsenäisen Suomen laivastossa koulutuspurjehdukset alkoivat 1930-luvulla ja pappi on ollut aina mukana pitkillä purjehduksilla. Ennen vuoden 2010 koulutuspurjehdusta tehtiin yhdeksän taustahaastattelua, joiden tarkoituksena oli kartoittaa seuraavia osa-alueita: mikä on koulutuspurjehdus, millainen sosiaalinen yhteisö miinalaiva on, millainen sotilashierarkia koulutuspurjehduksella on, millainen on sotilaspapin asema sotilashierarkiassa ja mitä papilta odotetaan koulutuspurjehduksella ja mitä pappi tekee koulutuspurjehduksella. Varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla koulutuspurjehduksen aikana. Vastaajilta kysyttiin erilaisia taustatietoja, kuten: ikä, perhesuhteet, uskonnollinen vakaumus, odotukset kirkollista työtä kohtaan sekä huolenaiheet, jotka olivat ilmenneet koulutuspurjehduksen aikana. Nämä toimivat aineistossa taustamuuttujina. Näitä taustamuuttujia testattiin vastaajien kokemuksiin kirkollisesta työstä ja sotilaspappeudesta. Kyselylomakkeessa oli myös avoimia kysymyksiä, joiden vastaukset analysoitiin kvalitatiivisesti. Kyselylomakkeiden kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen analysoinnin jälkeen tehtiin vielä neljä haastattelua. Näissä haastatteluissa haettiin tarkennuksia määrällisessä analyysissa esiintyneisiin erityispiirteisiin. Vastaajista vain osa (13 %) keskusteli luottamuksellisesti papin kanssa. Yksi tutkimustulos oli se, että suurin osa (93 %) vastaajista oli sitä mieltä, että on hyvä asia, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti papin kanssa, jos tarvetta siihen ilmenee. Papin läsnäoloa pidettiin tärkeänä ja osa jopa toivoi lisää papin näkyvyyttä. Jumalanpalvelusten ja hartauksien määrään suurin osa oli tyytyväinen, eikä niitä toivottu enempää. Yhtä merkittävä tutkimustulos oli myös se, että papin läsnäolon tärkeyden lisäksi tärkeämpää on se, millainen pappi on. Pappi on osa sotilashierarkiaa, mutta silti hiukan erillään siitä. Pappiin, tai lähinnä hänen persoonaansa kohdistuu paljon odotuksia. Sotilaspapin toivottiin olevan läsnä, avoin, sosiaalinen, sopeutuva, ei liian jyrkkä eikä ahdasmielinen.