Helicobacter pylori in Vammala, Finland: seroepidemiological studies and a population-based ‘screen-and-treat’ programme

Helicobacter pylorin (helikobakteeri) tartunta saadaan yleensä lapsena ja tauti jää tavallisesti pysyväksi ilman täsmähoitoa. Onnistunut hoito parantaa pysyvästi helikobakteerista aiheutuvan mahan haavataudin ja näyttää ehkäisevän mahalaukun pahanlaatuisten muutosten kehittymistä. Aloitimme Vammalassa terveyskeskuksessa toteutetun kansainvälisesti ainutlaatuisen väestöpohjaisen helikobakteeritulehduksen seulonta- ja hoito-ohjelman pilottitutkimuksella 1994. 1996 kaikki 15-40-vuotiaat ja 1997-2000 15- ja 45-vuotiaat vammalalaiset kutsuttiin verinäyteseulontaan. Yhteensä 4626 henkilöä (75% kutsutuista) osallistui seulontaan. Vasta-ainepositiivisille tarjottiin helikobakteeritulehduksen lopettava lääkekuuri. Toiminnan seurauksena helikobakteeritulehduksen esiintyvyyden laskettiin vähentyneen 12%:sta 4%:iin 15-40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimme myös helikobakteerivasta-ainepositiivisten ja -negatiivisten eroja sekä helikobakteeritulehduksen riskitekijöitä kyselytutkimuksella. Lapsuudenkodin asumisahtauden, äidin matalan koulutusasteen, tupakoinnin, alkoholinkäytön, huonojen asunto-olojen ja ylävatsavaivoista johtuvien sairauslomien todettiin liittyvän helikobakteeritulehdukseen monimuuttuja-analyysissa. Tutkimme seulontaohjelmassa käyttämiemme IgG- ja IgA-luokan helikobakteeri-vasta-ainetestien luotettavuutta eri ikäryhmissä ottaen huomioon atrofisen gastriitin esiintyvyyden. 561 kliinisin perustein gastroskopoidun potilaan aineistossa IgG-testi osoittautui erittäin herkäksi kaikissa ikäryhmissä (99%). Tarkkuus oli myös vanhemmissa ikäryhmissä hyvä (97-93%), kun atrofista gastriittia sairastavat suljettiin pois. IgA- ja CagA-helikobakteerivasta-aineiden on todettu liittyvän lisääntyneeseen mahahaava- ja mahasyöpäriskiin. Analysoimme 560 henkilön pariseeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein, ja totesimme, että IgA-vasta-aineiden esiintyvyyden lisääntyyminen iän myötä johtuu paitsi syntymäajankohdasta ja uusista infektioista myös IgA-vasta-ainetasojen kohoamisesta helikobakteeritulehduksen aikana. Selvitimme myös CagA-vasta-ainetasojen muuttumista analysoimalla seeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein. Totesimme, että samanaikaisesti kun helikobakteerin esiintyvyys väestössä on alentunut, erityisesti CagA-positiiviset infektiot ovat vähentyneet. Tutkimuksemme osoittaa, että Suomessa terveyskeskuksen yhteydessä voidaan toteuttaa näin laajamittainen seulonta- ja hoito-ohjelma, johon suomalaiset osallistuvat aktiivisesti. Nähtäväksi jää, kuinka paljon ohjelma kykeni vähentämään helikobakteeritulehdukseen liittyviä myöhäisseuraamuksia.

Gastric motility: Measurement, symptoms and therapy

Gastric motility disorders, including delayed gastric emptying (gastroparesis), impaired postprandial fundic relaxation, and gastric myoelectrical disorders, can occur in type 1 diabetes, chronic renal failure, and functional dyspepsia (FD). Symptoms like upper abdominal pain, early satiation, bloating, nausea and vomiting may be related to gastroparesis. Diabetic gastroparesis is related to autonomic neuropathy. Scintigraphy is the gold standard in measuring gastric emptying, but it is expensive, requires specific equipment, and exposes patients to radiation. It also gives information about the intragastric distribution of the test meal. The 13C-octanoic acid breath test (OBT) is an alternative, indirect method of measuring gastric emptying with a stable isotope. Electrogastrography (EGG) registers the slow wave originating in the pacemaker area of the stomach and regulating the peristaltic contractions of the antrum. This study compares these three methods of measuring gastric motility in patients with type 1 diabetes, functional dyspepsia, and chronic renal failure. Currently no effective drugs for treating gastric motility disorders are available. We studied the effect of nizatidine on gastric emptying, because in preliminary studies this drug has proven to have a prokinetic effect due to its cholinergic properties. Of the type 1 patients, 26% had delayed gastric emptying of solids as measured by scintigraphy. Abnormal intragastric distribution of the test meal occurred in 37% of the patients, indicating impaired fundic relaxation. The autonomic neuropathy score correlated positively with the gastric emptying rate of solids (P = 0.006), but HbA1C, plasma glucose levels, or abdominal symptoms were unrelated to gastric emptying or intragastric distribution of the test meal. Gastric emptying of both solids and liquids was normal in all FD patients but abnormal intragastric distribution occurred in 38% of the patients. Nizatidine improved symptom scores and quality of life in FD patients, but not significantly. Instead of enhancing, nizatidine slowed gastric emptying in FD patients (P < 0.05). No significant difference appeared in the frequency of the gastric slow waves measured by EGG in the patients and controls. The correlation between gastric half-emptying times of solids measured by scintigraphy and OBT was poor both in type 1 diabetes and FD patients. According to this study, dynamic dual-tracer scintigraphy is more accurate than OBT or EGG in measuring gastric emptying of solids. Additionally it provides information about gastric emptying of liquids and the intragastric distribution of the ingested test meal.