Evaluation of driving ability of the disabled persons in the context of the psychological activity theory

In the future the number of the disabled drivers requiring a special evaluation of their driving ability will increase due to the ageing population, as well as the progress of adaptive technology. This places pressure on the development of the driving evaluation system. Despite quite intensive research there is still no consensus concerning what is the factual situation in a driver evaluation (methodology), which measures should be included in an evaluation (methods), and how an evaluation has to be carried out (practise). In order to find answers to these questions we carried out empirical studies, and simultaneously elaborated upon a conceptual model for driving and a driving evaluation. The findings of empirical studies can be condensed into the following points: 1) A driving ability defined by the on-road driving test is associated with different laboratory measures depending on the study groups. Faults in the laboratory tests predicted faults in the on-road driving test in the novice group, whereas slowness in the laboratory predicted driving faults in the experienced drivers group. 2) The Parkinson study clearly showed that even an experienced clinician cannot reliably accomplish an evaluation of a disabled person’s driving ability without collaboration with other specialists. 3) The main finding of the stroke study was that the use of a multidisciplinary team as a source of information harmonises the specialists’ evaluations. 4) The patient studies demonstrated that the disabled persons themselves, as well as their spouses, are as a rule not reliable evaluators. 5) From the safety point of view, perceptible operations with the control devices are not crucial, but correct mental actions which the driver carries out with the help of the control devices are of greatest importance. 6) Personality factors including higher-order needs and motives, attitudes and a degree of self-awareness, particularly a sense of illness, are decisive when evaluating a disabled person’s driving ability. Personality is also the main source of resources concerning compensations for lower-order physical deficiencies and restrictions. From work with the conceptual model we drew the following methodological conclusions: First, the driver has to be considered as a holistic subject of the activity, as a multilevel hierarchically organised system of an organism, a temperament, an individuality, and a personality where the personality is the leading subsystem from the standpoint of safety. Second, driving as a human form of a sociopractical activity, is also a hierarchically organised dynamic system. Third, in an evaluation of driving ability it is a question of matching these two hierarchically organised structures: a subject of an activity and a proper activity. Fourth, an evaluation has to be person centred but not disease-, function- or method centred. On the basis of our study a multidisciplinary team (practitioner, driving school teacher, psychologist, occupational therapist) is recommended for use in demanding driver evaluations. Primary in a driver’s evaluations is a coherent conceptual model while concrete methods of evaluations may vary. However, the on-road test must always be performed if possible.

Cancer survivors at work : Work-related problems and factors associated with their employment, work ability and social support from the work community

Due to the improved prognosis of many forms of cancer, an increasing number of cancer survivors are willing to return to work after their treatment. It is generally believed, however, that people with cancer are either unemployed, stay at home, or retire more often than people without cancer. This study investigated the problems that cancer survivors experience on the labour market, as well as the disease-related, sociodemographic and psychosocial factors at work that are associated with the employment and work ability of cancer survivors. The impact of cancer on employment was studied combining the data of Finnish Cancer Registry and census data of the years 1985, 1990, 1995 or 1997 of Statistics Finland. There were two data sets containing 46 312 and 12 542 people with cancer. The results showed that cancer survivors were slightly less often employed than their referents. Two to three years after the diagnosis the employment rate of the cancer survivors was 9% lower than that of their referents (64% vs. 73%), whereas the employment rate was the same before the diagnosis (78%). The employment rate varied greatly according to the cancer type and education. The probability of being employed was greater in the lower than in the higher educational groups. People with cancer were less often employed than people without cancer mainly because of their higher retirement rate (34% vs. 27%). As well as employment, retirement varied by cancer type. The risk of retirement was twofold for people having cancer of the nervous system or people with leukaemia compared to their referents, whereas people with skin cancer, for example, did not have an increased risk of retirement. The aim of the questionnaire study was to investigate whether the work ability of cancer survivors differs from that of people without cancer and whether cancer had impaired their work ability. There were 591 cancer survivors and 757 referents in the data. Even though current work ability of cancer survivors did not differ between the survivors and their referents, 26% of cancer survivors reported that their physical work ability, and 19% that their mental work ability had deteriorated due to cancer. The survivors who had other diseases or had had chemotherapy, most often reported impaired work ability, whereas survivors with a strong commitment to their work organization, or a good social climate at work, reported impairment less frequently. The aim of the other questionnaire study containing 640 people with the history of cancer was to examine extent of social support that cancer survivors needed, and had received from their work community. The cancer survivors had received most support from their co-workers, and they hoped for more support especially from the occupational health care personnel (39% of women and 29% of men). More support was especially needed by men who had lymphoma, had received chemotherapy or had a low education level. The results of this study show that the majority of the survivors are able to return to work. There is, however, a group of cancer survivors who leave work life early, have impaired work ability due to their illness, and suffer from lack of support from their work place and the occupational health services. Treatment-related, as well as sociodemographic factors play an important role in survivors' work-related problems, and presumably their possibilities to continue working.

Options for selecting dairy cattle for milk coagulation ability

Lypsylehmien maidon juoksettumiskyvyn jalostuskeinot Väitöskirjassa tutkittiin lypsylehmien maidon juustonvalmistuslaadun parantamista jalostusvalinnan avulla. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä yhä suurempi osa maidosta käytetään juustonvalmistukseen. Tutkimuksen kohteena oli maidon juoksettumiskyky, sillä se on yksi keskeisistä juustomäärään vaikuttavista tekijöistä. Maidon juoksettumiskyky vaihteli huomattavasti lehmien, sonnien, karjojen, rotujen ja lypsykauden vaiheiden välillä. Vaikka tankkimaidon juoksettumiskyvyssä olikin suuria eroja karjoittain, karja selitti vain pienen osan juoksettumiskyvyn kokonaisvaihtelusta. Todennäköisesti perinnölliset erot lehmien välillä selittävät suurimman osan karjojen tankkimaitojen juoksettumiskyvyssä havaituista eroista. Hyvä hoito ja ruokinta vähensivät kuitenkin jossain määrin huonosti juoksettuvien tankkimaitojen osuutta karjoissa. Holstein-friisiläiset lehmät olivat juoksettumiskyvyltään ayrshire-rotuisia lehmiä parempia. Huono juoksettuminen ja juoksettumattomuus oli vain vähäinen ongelma holstein-friisiläisillä (10 %), kun taas kolmannes ayrshire-lehmistä tuotti huonosti juoksettuvaa tai juoksettumatonta maitoa. Maitoa sanotaan huonosti juoksettuvaksi silloin, kun juustomassa ei ole riittävän kiinteää leikattavaksi puolen tunnin kuluttua juoksetteen lisäyksestä. Juoksettumattomaksi määriteltävä maito ei saostu lainkaan puolen tunnin aikana ja on siksi erittäin huonoa raaka-ainetta juustomeijereille. Noin 40 % lehmien välisistä eroista maidon juoksettumiskyvyssä selittyi perinnöllisillä tekijöillä. Juoksettumiskykyä voikin sanoa hyvin periytyväksi ominaisuudeksi. Kolme mittauskertaa lehmää kohti riittää varsin hyvin lehmän maidon keskimääräisen juoksettumiskyvyn arvioimiseen. Tällä hetkellä juoksettumiskyvyn suoran jalostamisen ongelmana on kuitenkin automatisoidun, laajamittaiseen käyttöön soveltuvan mittalaitteen puute. Tämän takia väitöskirjassa tutkittiin mahdollisuuksia jalostaa maidon juoksettumiskykyä epäsuorasti, jonkin toisen ominaisuuden kautta. Tällaisen ominaisuuden pitää olla kyllin voimakkaasti perinnöllisesti kytkeytynyt juoksettumiskykyyn, jotta jalostus olisi mahdollista sen avulla. Tutkittavat ominaisuudet olivat sonnien kokonaisjalostusarvossa jo mukana olevat maitotuotos ja utareterveyteen liittyvät ominaisuudet sekä kokonaisjalostusarvoon kuulumattomat maidon valkuais- ja kaseiinipitoisuus sekä maidon pH. Väitöskirjassa tutkittiin myös mahdollisuuksia ns. merkkiavusteiseen valintaan tutkimalla maidon juoksettumattomuuden perinnöllisyyttä ja kartoittamalla siihen liittyvät kromosomialueet. Tutkimuksen tulosten perusteella lehmien utareterveyden jalostaminen parantaa jonkin verran myös maidon juoksettumiskykyä sekä vähentää juoksettumattomuutta ayrshire-rotuisilla lehmillä. Lehmien maitotuotos ja maidon juoksettumiskyky sekä juoksettumattomuus ovat sen sijaan perinnöllisesti toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Myöskin maidon valkuais- ja kaseiinipitoisuuden perinnöllinen yhteys juoksettumiskykyyn oli likimain nolla. Maidon pH:n ja juoksettumiskyvyn välillä oli melko voimakas perinnöllinen yhteys, joten maidon pH:n jalostaminen parantaisi myös maidon juoksettumiskykyä. Todennäköisesti sen jalostaminen ei kuitenkaan vähentäisi juoksettumatonta maitoa tuottavien lehmien määrää. Koska maidon juoksettumattomuus on niin yleinen ongelma suomalaisilla ayrshire-lehmillä, väitöksessä selvitettiin tarkemmin ilmiön taustoja. Kaikissa kolmessa tutkimusaineistoissa noin 10 % ayrshire-lehmistä tuotti juoksettumatonta maitoa. Kahden vuoden kuukausittaisen seurannan aikana osa lehmistä tuotti juoksettumatonta maitoa lähes joka mittauskerralla. Maidon juoksettumattomuus oli yhteydessä lypsykauden vaiheeseen, mutta mikään ympäristötekijöistä ei pystynyt täysin selittämään sitä. Sen sijaan viitteet sen periytyvyydestä vahvistuivat tutkimusten edetessä. Lopuksi tutkimusryhmä onnistui kartoittamaan juoksettumattomuutta aiheuttavat kromosomialueet kromosomeihin 2 ja 18, lähelle DNA-merkkejä BMS1126 ja BMS1355. Tulosten perusteella maidon juoksettumattomuus ei ole yhteydessä maidon juoksettumistapahtumassa keskeisiin kaseiinigeeneihin. Sen sijaan on mahdollista, että juoksettumattomuusongelman aiheuttavat kaseiinigeenien syntetisoinnin jälkeisessä muokkauksessa tapahtuvat virheet. Asia vaatii kuitenkin perusteellista tutkimista. Väitöksen tulosten perusteella maidon juoksettumattomuusgeeniä kantavien eläinten karsiminen jalostuseläinten joukosta olisi tehokkain tapa jalostaa maidon juoksettumiskykyä suomalaisessa lypsykarjapopulaatiossa.

Microarrays in Lung Cancer Research: From Comparative Analyses to Verified Findings

Keuhkosyöpä on yleisimpiä syöpätauteja. Se jaetaan kahteen päätyyppiin: pienisoluiseen ja ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään. Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä jaetaan lisäksi alatyyppeihin, joista suurimmat ovat levyepiteeli-, adeno- ja suurisoluinen karsinooma. Keuhkosyövän tärkein riskitekijä on tupakointi, mutta muutkin työ- ja elinympäristön altisteet, kuten asbesti, voivat johtaa syöpään. Väitöstyössä tutkittiin kahdenlaisten keuhkosyöpäryhmien erityispiirteitä. Työssä kartoitettiin, onko löydettävissä muutoksia, jotka erottavat asbestikeuhkosyövät muista syövistä sekä luuytimeen varhaisessa vaiheessa leviävät keuhkosyövät leviämättömistä syövistä. Tutkimusten ensimmäisessä vaiheessa käytettiin mikrosirupohjaisia menetelmiä, jotka mahdollistavat jopa kaikkien geenien tarkastelun yhden kokeen avulla. Vertailevien mikrosirututkimusten avulla on mahdollista paikantaa geenejä tai kromosomialueita, joiden muutokset erottelevat ryhmät toisistaan. Asbestiin liittyvissä tutkimuksissa paikannettiin kuusi kromosomialuetta, joissa geenien kopiolukumäärän sekä ilmenemistason muutokset erottelivat potilaat altistushistorian mukaan. Riippumattomilla laboratoriomenetelmillä tehtyjen jatkoanalyysien avulla pystyttiin varmistamaan, että 19p-alueen häviämä oli yhteydessä asbestialtistukseen. Työssä osoitettiin myös, että 19p-alueen muutoksia voidaan indusoida altistamalla soluja asbestille in vitro. Tutkimuksessa saatiin lisäksi viitteitä asbestispesifisistä muutoksista signaalinvälitysreiteissä, sillä yhdessä toimivien geenien ilmentymisessä havaittiin eroja asbestille altistuneiden ja altistumattomien välillä. Vertailemalla luuytimeen syövän aikaisessa vaiheessa levinneiden ja leviämättömien keuhkoadenokarsinoomien muutosprofiileita toisiinsa, paikannettiin viisi aluetta, joilla geenien kopiolukumäärä- sekä ilmenemistason muutokset erottelivat ryhmät toisistaan. Jatkoanalyyseissä havaittiin, että 4q-alueen häviämää esiintyi adenokarsinoomien lisäksi levyepiteelikarsinoomiin, jotka olivat levinneet luuytimeen. Myös keuhkosyöpien aivometastaaseissa alue oli toistuvasti hävinnyt. Väitöstyön tutkimukset osoittavat, että vertailevien mikrosiruanalyysien avulla saadaan tietoa syöpäryhmien erityispiirteistä. Työssä saadut tulokset osoittavat, että 19p-alueen muutokset ovat tyypillisiä asbestikeuhkosyöville ja 4q-alueen muutokset luuytimeen aikaisessa vaiheessa leviäville keuhkosyöville.

Measurement of Particle Production and Inclusive Differential Cross Sections in pbar{p} Collisions at sqrt{s}=1.96 TeV

We report a set of measurements of particle production in inelastic pbar{p} collisions collected with a minimum-bias trigger at the Tevatron Collider with the CDF II experiment. The inclusive charged particle transverse momentum differential cross section is measured, with improved precision, over a range about ten times wider than in previous measurements. The former modeling of the spectrum appears to be incompatible with the high particle momenta observed. The dependence of the charged particle transverse momentum on the event particle multiplicity is analyzed to study the various components of hadron interactions. This is one of the observable variables most poorly reproduced by the available Monte Carlo generators. A first measurement of the event transverse energy sum differential cross section is also reported. A comparison with a Pythia prediction at the hadron level is performed. The inclusive charged particle differential production cross section is fairly well reproduced only in the transverse momentum range available from previous measurements. At higher momentum the agreement is poor. The transverse energy sum is poorly reproduced over the whole spectrum. The dependence of the charged particle transverse momentum on the particle multiplicity needs the introduction of more sophisticated particle production mechanisms, such as multiple parton interactions, in order to be better explained.

Measurement of particle production and inclusive differential cross sections in pp̅ collisions at √s=1.96 TeV

We report a set of measurements of particle production in inelastic pbar{p} collisions collected with a minimum-bias trigger at the Tevatron Collider with the CDF II experiment. The inclusive charged particle transverse momentum differential cross section is measured, with improved precision, over a range about ten times wider than in previous measurements. The former modeling of the spectrum appears to be incompatible with the high particle momenta observed. The dependence of the charged particle transverse momentum on the event particle multiplicity is analyzed to study the various components of hadron interactions. This is one of the observable variables most poorly reproduced by the available Monte Carlo generators. A first measurement of the event transverse energy sum differential cross section is also reported. A comparison with a Pythia prediction at the hadron level is performed. The inclusive charged particle differential production cross section is fairly well reproduced only in the transverse momentum range available from previous measurements. At higher momentum the agreement is poor. The transverse energy sum is poorly reproduced over the whole spectrum. The dependence of the charged particle transverse momentum on the particle multiplicity needs the introduction of more sophisticated particle production mechanisms, such as multiple parton interactions, in order to be better explained.

First Measurement of the tt̅ Differential Cross Section dσ/dMtt̅ in pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We present a measurement of the $\ttbar$ differential cross section with respect to the $\ttbar$ invariant mass, dSigma/dMttbar, in $\ppbar$ collisions at $\sqrt{s}=1.96$ TeV using an integrated luminosity of $2.7\invfb$ collected by the CDF II experiment. The $\ttbar$ invariant mass spectrum is sensitive to a variety of exotic particles decaying into $\ttbar$ pairs. The result is consistent with the standard model expectation, as modeled by \texttt{PYTHIA} with \texttt{CTEQ5L} parton distribution functions.

Origins of the sex differences in handedness and mental rotation ability : genetic, environmental and hormonal effects

In humans, well-replicated and robust sex differences in cognitive functions exist for handedness and mental rotation ability. A common characteristic in human cognitive functions is the lateralization of language functions. Handedness is a common measure of laterality and is related to language lateralization. The prevalence of left-handedness is higher in males than in females, the male to female ratio being about 1.2. Among cognitive abilities, the largest sex difference is evident in the Vandenberg and Kuse Mental Rotation Test (MRT), which requires the ability to rotate objects in mental space. On average, males achieve scores one standard deviation higher than females in the MRT. The present thesis investigated the origins of the sex differences in laterality and spatial ability as represented by handedness and mental rotation ability, respectively. Two population-based Finnish twin cohorts were utilized in this study. Handedness was studied in 25 810 twins and 4068 singletons born before 1958 from the Older Finnish Twin Cohort, and in 4736 twins born in 1983-87 from the FinnTwin12. MRT was studied in a sub-sample of 804 young adult participants from the FinnTwin12 sample. The main findings of this study were: 1) the prevalence of left-handedness was higher among males than among females in both singletons and in twins; 2) males had significantly higher scores than females in MRT; 3) about one quarter of the variance in handedness and about half of the variance in MRT was explained by genetic effects, whereas the remainder of the variance in these traits was explained by environmental effects unique to each individual. The magnitude of the genetic effects was similar in both sexes; 4) left-handedness was significantly less common in female co-twins of a male than in female co-twins of a female, and female co-twins of a male scored significantly higher than did female co-twins of a female in the Mental Rotation Test. This dissertation discusses whether these differences between females from opposite- and same-sex twin pairs are due to the prenatal transfer of testosterone from the male fetus in females with male co-twins or whether they arise from postnatal socialization effects.