Calm or storm? : Wind power actors perceptions of Finnish wind power and its future

Wind power has grown fast internationally. It can reduce the environmental impact of energy production and increase energy security. Finland has turbine industry but wind electricity production has been slow, and nationally set capacity targets have not been met. I explored social factors that have affected the slow development of wind power in Finland by studying the perceptions of Finnish national level wind power actors. By that I refer to people who affect the development of wind power sector, such as officials, politicians, and representatives of wind industries and various organisations. The material consisted of interviews, a questionnaire, and written sources. The perceptions of wind power, its future, and methods to promote it were divided. They were studied through discourse analysis, content analysis, and scenario construction. Definition struggles affect views of the significance and potential of wind power in Finland, and also affect investments in wind power and wind power policy choices. Views of the future were demonstrated through scenarios. The views included scenarios of fast growth, but in the most pessimistic views, wind power was not thought to be competitive without support measures even in 2025, and the wind power capacity was correspondingly low. In such a scenario, policy tool choices were expected to remain similar to ones in use at the time of the interviews. So far, the development in Finland has followed closely this pessimistic scenario. Despite the scepticism about wind electricity production, wind turbine industry was seen as a credible industry. For many wind power actors as well as for the Finnish wind power policy, the turbine industry is a significant motive to promote wind power. Domestic electricity production and the export turbine industry are linked in discourse through so-called home market argumentation. Finnish policy tools have included subsidies, research and development funding, and information policies. The criteria used to evaluate policy measures were both process-oriented and value-based. Feed-in tariffs and green certificates that are common elsewhere have not been taken to use in Finland. Some interviewees considered such tools unsuitable for free electricity markets and for the Finnish policy style, dictatorial, and being against western values. Other interviewees supported their use because of their effectiveness. The current Finnish policy tools are not sufficiently effective to increase wind power production significantly. Marginalisation of wind power in discourses, pessimistic views of the future, and the view that the small consumer demand for wind electricity represents the political views of citizens towards promoting wind power, make it more difficult to take stronger policy measures to use. Wind power has not yet significantly contributed to the ecological modernisation of the energy sector in Finland, but the situation may change as the need to reduce emissions from energy production continues.

The Commercial Structure of Pedestrian Streets and Shopping Districts - Three Cases from Finland

Kävelykadut ovat tunnustettu tapa elävöittää keskusta-alueiden kauppaa. Aluksi moni kauppias epäilee kävelykadun tuomia muutoksia, mutta kokemus osoittaa, että kävelykadut ovat olleet menestyksekkäitä ja nostavat siellä olevien yritysten myyntiä. Jotkut yritykset eivät kuitenkin hyödy kävelykaduista, kun taas toiset hyötyvät paljon kun katu muuttuu kävelykaduksi. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kävelykatujen kaupallista rakennetta, jotta saataisiin selville minkätyyppiset yritykset löytyvät kävelykadulta. Tuloksia verrataan sen kaupallisen keskusvyöhykkeen kaupalliseen rakenteeseen missä kävelykatu sijaitsee. Näin saadaan selville erot kaupallisessa rakenteessa. Pro gradu tutkii myös miten tavallisia ketjuyritykset ovat kävelykaduilla ja kaupallisissa keskusvyöhykkeissä. Tutkimusaineisto koottiin kaupallisen inventoinnin avulla, joka suoritettiin kolmessa suomalaisessa kaupungissa: Tammisaaressa, Keravalla ja Porissa. Saatu aineisto luokiteltiin ja tulokset piirrettiin kartalle. Perustilastollisia menetelmiä käytettiin tulosten analysoimisessa. Tulokset eriteltiin kävelykadun, kauppakeskusten ja muiden paikkojen osalta ja luokiteltiin yleisluokkiin vähittäiskauppa, ravintola ja muu palvelu. Tulokset näyttävät, että on olemassa selkeitä eroja kun vertaa kävelykatuja ja kaupallisia keskusvyöhykkeitä. Kävelykaduilla on paljon enemmän vähittäiskauppoja, etenkin muotikauppoja, kuin muilla kaduilla. Kauppakeskuksilla on samantapainen kaupallinen rakenne kuin kävelykaduilla kun taas muilla kaduilla esiintyy vähemmän vähittäiskauppoja ja enemmän palveluyrityksiä. Ravintolat ovat melkein yhtä tavallisia koko kaupallisessa keskusvyöhykkeessä. Ketjuyritysten osalta tulokset ovat epäselviä. On olemassa osviittaa siitä, että ne ovat tavallisempia kävelykaduilla, etenkin suurissa kaupungeissa. Saatua tulosta ei ole kuitenkin tarpeeksi, jotta varmaa tietoa olisi saatu. Viimeisten 10–15 vuoden ajan Suomen kävelykadut ovat muuttuneet enemmän ravintolavaltaisiksi muiden palveluiden kustannuksella. Vähittäiskauppojen määrä on pysynyt vakaana. Suomalaiset kävelykadut eroavat kaupalliselta rakenteeltaan pohjoismaisista kävelykaduista, joilla on enemmän vähittäiskauppoja ja vähemmän palveluyrityksiä. Tapauskohtaisissa tuloksissa esiintyy paljon eroavaisuuksia. Paikalliset tekijät ovat usein voimakkaampia kuin yleiset teoriat kauppojen sijainnista kävelykaduilla. Yleisesti ottaen tulokset tukevat teoreettista viitekehystä. Tulokset antavat tarkempaa tietoa kävelykatujen ja kaupallisten keskusvyöhykkeiden kaupallisesta rakenteesta ja siitä, mitkä tekijät tähän vaikuttaa.