Two Scenarios for How Scholarly Publishers Could Change Their Business Model to Open Access

The Internet has made possible the cost-effective dissemination of scientific journals in the form of electronic versions, usually in parallel with the printed versions. At the same time the electronic medium also makes possible totally new open access (OA) distribution models, funded by author charges, sponsorship, advertising, voluntary work, etc., where the end product is free in full text to the readers. Although more than 2,000 new OA journals have been founded in the last 15 years, the uptake of open access has been rather slow, with currently around 5% of all peer-reviewed articles published in OA journals. The slow growth can to a large extent be explained by the fact that open access has predominantly emerged via newly founded journals and startup publishers. Established journals and publishers have not had strong enough incentives to change their business models, and the commercial risks in doing so have been high. In this paper we outline and discuss two different scenarios for how scholarly publishers could change their operating model to open access. The first is based on an instantaneous change and the second on a gradual change. We propose a way to manage the gradual change by bundling traditional “big deal” licenses and author charges for opening access to individual articles.

Two Scenarios for How Scholarly Publishers Could Change Their Business Model to Open Access

The Internet has made possible the cost-effective dissemination of scientific journals in the form of electronic versions, usually in parallel with the printed versions. At the same time the electronic medium also makes possible totally new open access (OA) distribution models, funded by author charges, sponsorship, advertising, voluntary work, etc., where the end product is free in full text to the readers. Although more than 2,000 new OA journals have been founded in the last 15 years, the uptake of open access has been rather slow, with currently around 5% of all peer-reviewed articles published in OA journals. The slow growth can to a large extent be explained by the fact that open access has predominantly emerged via newly founded journals and startup publishers. Established journals and publishers have not had strong enough incentives to change their business models, and the commercial risks in doing so have been high. In this paper we outline and discuss two different scenarios for how scholarly publishers could change their operating model to open access. The first is based on an instantaneous change and the second on a gradual change. We propose a way to manage the gradual change by bundling traditional “big deal” licenses and author charges for opening access to individual articles.

The Commercial Structure of Pedestrian Streets and Shopping Districts - Three Cases from Finland

Kävelykadut ovat tunnustettu tapa elävöittää keskusta-alueiden kauppaa. Aluksi moni kauppias epäilee kävelykadun tuomia muutoksia, mutta kokemus osoittaa, että kävelykadut ovat olleet menestyksekkäitä ja nostavat siellä olevien yritysten myyntiä. Jotkut yritykset eivät kuitenkin hyödy kävelykaduista, kun taas toiset hyötyvät paljon kun katu muuttuu kävelykaduksi. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kävelykatujen kaupallista rakennetta, jotta saataisiin selville minkätyyppiset yritykset löytyvät kävelykadulta. Tuloksia verrataan sen kaupallisen keskusvyöhykkeen kaupalliseen rakenteeseen missä kävelykatu sijaitsee. Näin saadaan selville erot kaupallisessa rakenteessa. Pro gradu tutkii myös miten tavallisia ketjuyritykset ovat kävelykaduilla ja kaupallisissa keskusvyöhykkeissä. Tutkimusaineisto koottiin kaupallisen inventoinnin avulla, joka suoritettiin kolmessa suomalaisessa kaupungissa: Tammisaaressa, Keravalla ja Porissa. Saatu aineisto luokiteltiin ja tulokset piirrettiin kartalle. Perustilastollisia menetelmiä käytettiin tulosten analysoimisessa. Tulokset eriteltiin kävelykadun, kauppakeskusten ja muiden paikkojen osalta ja luokiteltiin yleisluokkiin vähittäiskauppa, ravintola ja muu palvelu. Tulokset näyttävät, että on olemassa selkeitä eroja kun vertaa kävelykatuja ja kaupallisia keskusvyöhykkeitä. Kävelykaduilla on paljon enemmän vähittäiskauppoja, etenkin muotikauppoja, kuin muilla kaduilla. Kauppakeskuksilla on samantapainen kaupallinen rakenne kuin kävelykaduilla kun taas muilla kaduilla esiintyy vähemmän vähittäiskauppoja ja enemmän palveluyrityksiä. Ravintolat ovat melkein yhtä tavallisia koko kaupallisessa keskusvyöhykkeessä. Ketjuyritysten osalta tulokset ovat epäselviä. On olemassa osviittaa siitä, että ne ovat tavallisempia kävelykaduilla, etenkin suurissa kaupungeissa. Saatua tulosta ei ole kuitenkin tarpeeksi, jotta varmaa tietoa olisi saatu. Viimeisten 10–15 vuoden ajan Suomen kävelykadut ovat muuttuneet enemmän ravintolavaltaisiksi muiden palveluiden kustannuksella. Vähittäiskauppojen määrä on pysynyt vakaana. Suomalaiset kävelykadut eroavat kaupalliselta rakenteeltaan pohjoismaisista kävelykaduista, joilla on enemmän vähittäiskauppoja ja vähemmän palveluyrityksiä. Tapauskohtaisissa tuloksissa esiintyy paljon eroavaisuuksia. Paikalliset tekijät ovat usein voimakkaampia kuin yleiset teoriat kauppojen sijainnista kävelykaduilla. Yleisesti ottaen tulokset tukevat teoreettista viitekehystä. Tulokset antavat tarkempaa tietoa kävelykatujen ja kaupallisten keskusvyöhykkeiden kaupallisesta rakenteesta ja siitä, mitkä tekijät tähän vaikuttaa.