Ulkomaisen kirjallisuuden tuonti Suomeen 1800-luvun alkupuolella : Waseniuksen kirjakaupan kansainväliset yhteydet 1823-1836

Opinnäytetyöni tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin kannalta keskeistä kommunikaatiovälinettä, painettua kirjaa, ja sen kansainvälistä luonnetta ja liikkumista. Teemaan perehdytään helsinkiläisen Gustaf Otto Waseniuksen (1789-1852) kirjakaupan toiminnan avulla keskittyen tarkastelemaan ulkomaisen kirjallisuuden tuomista Suomeen 1800-luvun alkupuolella. Tutkielma käsittelee ensisijaisesti itse kauppiastoimintaa: mitä kirjakauppayhteyksiä Waseniuksella oli sekä miten ja keiden ehdoilla ne toimivat. Näiden kysymysten ohessa pohdin myös itse kirjojen välityksellä tapahtunutta tiedonvälitystä. Työn tavoitteena on paljastaa, minkälaisia suomalaisten kirjakauppiaiden ja lukijoiden kirjallisuudenhankinnan sekä lukemisen kontekstit ja resurssit olivat 1800-luvun alkupuolella. Tutkielman lähteinä on käytetty Waseniuksen kirjakaupan kirjeitä ja kuitteja sekä sensuuriviranomaisten arkistoja. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi paneudun Waseniuksen kauppaverkoston syntyyn ja sen esittelyyn: Waseniuksen kansainväliset yhteydet keskittyivät kolmelle kulttuurialueelle. Ruotsista hän sai kirjoja kaikilta merkittäviltä kustantajilta, kauppiailta sekä itsenäisesti toimivilta kirjailijoilta. Saksankielisen kulttuurin tarjontaa Wasenius pystyi hankkimaan Leipzigin kansainvälisten kirjakauppiaiden avulla. Ranskalaisen kirjallisuuden osalta Wasenius omasi toimivat yhteydet Pariisin kirjakauppiaisiin. Sen sijaan Brittein saaret jäivät vielä Waseniuksen kontaktiverkoston ulkopuolelle, samoin myös Pietarin huomattava kulttuurikeskus. Tämän jälkeen keskityn yhteyksien toimintaan. Wasenius solmi kauppakumppaniensa kanssa yleiseurooppalaisen komissionääri-sopimuksen, jonka valtuuttamana hän sai myydä kunkin ulkomaisen kauppiaan tuotteita liikkeessään. Ensiksi tarkastelen kauppiaiden välisten etäisyyksien ylittämistä. Aikakauden kuljetustavat huomioonottaen suuret etäisyydet eivät Waseniuksen kirjojen hankintaa juuri haitanneet, vaan suurkauppiaana hän pystyi käyttämään aikansa parhaat resurssit lähetystensä kuljettamiseen. Toiseksi pohdin aikakauden kauppiastoimintojen ja kulttuuripiirteiden vaikutusta kirjakauppaan. Waseniuksen toiminta kirjakauppiaana perustui taloudellisen voiton tavoittelulle, mikä tarkoitti mm. sitä, että lähetysten sisältö määrättiin etukäteen hyvin tarkasti. Ennen Suomeen saapumistaan kirjoilla piti olla varma ostaja, minkä Wasenius useimmiten varmisti ennakkotilausluetteloin ja etumaksuin. Kolmanneksi esiin nousevat 1800-luvun alun poliittiset tapahtumat, jotka osaltaan, kauppiaan silmiin kaikkein näkyvimmin, vaikuttivat kirjojen tuontiin. Sensuurin piti periaatteessa estää useiden satojen vaarallisena pidetyn kirjan levittäminen ja lukeminen Suomessa, mutta Wasenius ei suinkaan lopettanut kiellettyjen kirjojen tuontia, vaan salakuljetti sensuroitavia teoksia jatkuvasti liikkeeseensä myytäväksi. Suomalaiset viranomaiset hyväksyivät usein tämänkaltaisen toiminnan, joten venäläistä sensuuriasetusta tai hallintoa ei juuri kunnioitettu. Vertailu eurooppalaiseen kirjakauppatoimintaan osoittaa Waseniuksen omanneen erittäin hyvät kansainväliset suhteet. Tämä kuitenkin johtui niin kirjakauppatoiminnan keskittymisestä harvojen kauppiaiden käsiin kuin myös oman kustannustoiminnan vähyydestä. Tiedonvälityksen kehityksen ja kulttuurihistorian kannalta Waseniuksen kansainvälinen toiminta osoittautuu noudattelevan vielä vanhan eliittikulttuurin muotoja, mutta kirjakauppainstituution kehittyminen aivan uudenlaiseen kukoistukseen valmisteli jo kansallisen kulttuurin nousemista lähivuosikymmeninä.

Structure, function and intracellular dynamics of alphavirus replication complexes

Intracellular membrane alterations are hallmarks of positive-sense RNA (+RNA) virus replication. Strong evidence indicates that within these exotic compartments, viral replicase proteins engage in RNA genome replication and transcription. To date, fundamental questions such as the origin of altered membranes, mechanisms of membrane deformation and topological distribution and function of viral components, are still waiting for comprehensive answers. This study addressed some of the above mentioned questions for the membrane alterations induced during Semliki Forest virus (SFV) infection of mammalian cells. With the aid of electron and fluorescence microscopy coupled with radioactive labelling and immuno-cytochemistry techniques, our group and others showed that few hours after infection the four non structural proteins (nsP1-4) and newly synthesized RNAs of SFV colocalized in close proximity of small membrane invaginations, designated as spherules . These 50-70 nm structures were mainly detected in the perinuclear area, at the limiting membrane of modified endosomes and lysosomes, named CPV-I (cytopathic vacuoles type I). More rarely, spherules were also found at the plasma membrane (PM). In the first part of this study I present the first three-dimensional reconstruction of the CPV-I and the spherules, obtained by electron tomography after chemical or cryo-fixation. Different approaches for imaging these macromolecular assemblies to obtain better structure preservation and higher resolution are presented as unpublished data. This study provides insights into spherule organization and distribution of viral components. The results of this and other experiments presented in this thesis will challenge currently accepted models for virus replication complex formation and function. In a revisitation of our previous models, the second part of this work provides the first complete description of the biogenesis of the CPV-I. The results demonstrate that these virus-induced vacuoles, where hundreds of spherules accumulate at late stages during infection, represent the final phase of a journey initiated at the PM, which apparently serves as a platform for spherule formation. From the PM spherules were internalized by an endocytic event that required the activity of the class I PI3K, caveolin-1, cellular cholesterol and functional actin-myosin network. The resulting neutral endocytic carrier vesicle delivered the spherules to the membrane of pre-existing acidic endosomes via multiple fusion events. Microtubule based transport supported the vectorial transfer of these intermediates to the pericentriolar area where further fusions generated the CPV-I. A signal for spherule internalization was identified in one of the replicase proteins, nsP3. Infections of cells with viruses harbouring a deletion in a highly phosphorylated region of nsP3 did not result in the formation of CPV-Is. Instead, thousands of spherules remained at the PM throughout the infection cycle. Finally, the role of the replicase protein nsP2 during viral RNA replication and transcription was investigated. Three enzymatic activities, protease, NTPase and RNA-triphosphatase were studied with the aid of temperature sensitive mutants in vitro and, when possible, in vivo. The results highlighted the interplay of the different nsP2 functions during different steps of RNA replication and sub-genomic promoter regulation, and suggest that the protein could have different activities when participating in the replication complex or as a free enzyme.

Genetic polymorphisms and laboratory variables as predictors of blood pressure response to antihypertensive drugs

Hypertension is one of the major risk factors for cardiovascular morbidity. The advantages of antihypertensive therapy have been clearly demonstrated, but only about 30% of hypertensive patients have their blood pressure (BP) controlled by such treatment. One of the reasons for this poor BP control may lie in the difficulty in predicting BP response to antihypertensive treatment. The average BP reduction achieved is similar for each drug in the main classes of antihypertensive agents, but there is a marked individual variation in BP responses to any given drug. The purpose of the present study was to examine BP response to four different antihypertensive monotherapies with regard to demographic characteristics, laboratory test results and common genetic polymorphisms. The subjects of the present study are participants in the pharmacogenetic GENRES Study. A total of 208 subjects completed the whole study protocol including four drug treatment periods of four weeks, separated by four-week placebo periods. The study drugs were amlodipine, bisoprolol, hydrochlorothiazide and losartan. Both office (OBP) and 24-hour ambulatory blood pressure (ABP) measurements were carried out. BP response to study drugs were related to basic clinical characteristics, pretreatment laboratory test results and common polymorphisms in genes coding for components of the renin-angiotensin system, alpha-adducin (ADD1), beta1-adrenergic receptor (ADRB1) and beta2-adrenergic receptor (ADRB2). Age was positively correlated with BP responses to amlodipine and with OBP and systolic ABP responses to hydrochlorothiazide, while body mass index was negatively correlated with ABP responses to amlodipine. Of the laboratory test results, plasma renin activity (PRA) correlated positively with BP responses to losartan, with ABP responses to bisoprolol, and negatively with ABP responses to hydrochlorothiazide. Uniquely to this study, it was found that serum total calcium level was negatively correlated with BP responses to amlodipine, whilst serum total cholesterol level was negatively correlated with ABP responses to amlodipine. There were no significant associations of angiotensin II type I receptor 1166A/C, angiotensin converting enzyme I/D, angiotensinogen Met235Thr, ADD1 Gly460Trp, ADRB1 Ser49Gly and Gly389Arg and ADRB2 Arg16Gly and Gln27Glu polymorphisms with BP responses to the study drugs. In conclusion, this study confirmed the relationship between pretreatment PRA levels and response to three classes of antihypertensive drugs. This study is the first to note a significant inverse relation between serum calcium level and responsiveness to a calcium channel blocker. However, this study could not replicate the observations that common polymorphisms in angiotensin II type I receptor, angiotensin converting enzyme, angiotensinogen, ADD1, ADRB1, or ADRB2 genes can predict BP response to antihypertensive drugs.