Attitudes towards suicide among Master’s degree students: a cross-cultural comparison between China and Finland

Attitudes towards suicide among Master’s degree students in Chang Sha (China) and Helsinki (Finland) were compared in order to explore possible cross-cultural differences. The sample included 206 Master’s degree students, 101 Chinese and 105 Finnish. Data were collected using the 30-item Multi-Attitudes Suicide Tendency Scale (MAST) and a demographic information form. According to the results, both Chinese and Finnish students held positive attitudes towards life, they held contradictory attitudes towards suicide, with Finnish students having more permissive and liberal attitudes towards suicide than their Chinese counterparts. In addition, three socio-demographic characteristics, namely religion, family structure, and economic status, associated with attitudes towards suicide among the Chinese Master’s degree students; meanwhile, all socio-demographic characteristics, including gender, religion, major subject, family structure, economic status, and received social support related to attitudes towards suicide among the Finnish Master’s degree students. However, after examining the interaction effect between socio-demographics and cultural backgrounds on attitudes towards suicide, the attitudes of Chinese students were more related to gender, marital status, family economic status, and received social support, whereas Finnish students were more influenced by religion. These findings suggest that culture plays an important role in shaping country-specific differences in attitudes towards suicide and their association with socio-demographic characteristics. Understanding individual attitudes towards suicide could help in intervention to prevent the development of suicidal ideation and in providing appropriate psychological counseling to reduce mental problems. Therefore, these cross-cultural differences may provide indications on how to conduct suicide prevention programs while considering culture-specific contexts.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Ryssän koulussa : Suomalaiset Venäjän stipendiaatit autonomian aikana 1812-1917

Finnish scholarship students in Russia during the autonomy (1812-1917) During the autonomy in Finland (1809-1917), an attempt to improve the knowledge of the Russian language was made through special language university scholarships. With these scholarships the students could go and study the Russian language and acquire cultural knowledge in Russia. Other member countries on the edges of the Russian Empire, like Poland and the Baltic provinces, did not have similar programs. The first two scholars started their journey in 1812. A system of travel allowances was introduced in 1841. Between the years 1812- 1917 a total of almost 400 students studied in Russia. The studies mainly took place in Moscow. These scholarship students were called the Master s of Moscow ". In this paper, Finnish-Russian relations are studied based on the attitude towards the Russian language and the people who studied it in Finland. Although the attitude towards them was neutral in the beginning, in 1844 there was a strong change. Students of Russian, and especially the scholars, received the stigma of being unreliable and unpatriotic, a stigma they were never able to get rid of. The study of the Russian language was voluntary in Finnish schools between 1863 and 1872. Starting from 1890, however, the study of the Russian language was enforced. In doing so, the Russians attempted to unify the Empire, while the Finns had the illusion that they had their own state. Thus, Russia saw the language as a way to unify the Empire and Finns as an attempt to make them Russians. The purpose of studying in Russia was to improve the student s practical language skills and overall knowledge of the customs and culture of the country. Besides knowing the language, knowledge of Russian culture and customs is essential in understanding Russia and Russians; therefore, the studies of literature, geography and history have been noted in this research. Without knowledge it is difficult to develop understanding. After their studies, almost all of the scholars returned to Finland and did not continue their careers in Russia. They worked mainly as teachers and civil servants, and managed to improve the Finnish people s weak knowledge of Russian and Russia through teaching, translations of literature and newspaper articles. Through these scholars, it is possible to see how the attitudes towards the language have been closely related to the political history between Finland and Russia. The language became the subject of resistance and these attitudes were transferred to its students. In 1917, the study of Russia and the Russian language ended and it was no longer possible to use the acquired knowledge of language and country in independent Finland.

Cultural Discourses in CEF: How Do They Relate to ELF?

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

The regional differences between countries in traffic safety: A cross-cultural study and Turkish Case

Road traffic accidents are a large problem everywhere in the world. However, regional differences in traffic safety between countries are considerable. For example, traffic safety records are much worse in Southern Europe and the Middle East than in Northern and Western Europe. Despite the large regional differences in traffic safety, factors contributing to different accident risk figures in different countries and regions have remained largely unstudied. The general aim of this study was to investigate regional differences in traffic safety between Southern European/Middle Eastern (i.e., Greece, Iran, Turkey) and Northern/Western European (i.e., Finland, Great Britain, The Netherlands) countries and to identify factors related to these differences. We conducted seven sub-studies in which I applied a traffic culture framework, including a multi-level approach, to traffic safety. We used aggregated level data (national statistics), surveys among drivers, and data on traffic accidents and fatalities in the analyses. In the first study, we investigated the influence of macro level factors (i.e., economic, societal, and cultural) on traffic safety across countries. The results showed that a high GNP per capita and conservatism correlated with a low number of traffic fatalities, whereas a high degree of uncertainty avoidance, neuroticism, and egalitarianism correlated with a high number of traffic fatalities. In the second, third, and fourth studies, we examined whether the conceptualisation of road user characteristics (i.e., driver behaviour and performance) varied across traffic cultures and how these factors determined overall safety, and the differences between countries in traffic safety. The results showed that the factorial agreement for driver behaviour (i.e., aggressive driving) and performance (i.e., safety skills) was unsatisfactory in Greece, Iran, and Turkey, where the lack of social tolerance and interpersonal aggressive violations seem to be important characteristics of driving. In addition, we found that driver behaviour (i.e., aggressive violations and errors) mediated the relationship between culture/country and accidents. Besides, drivers from "dangerous" Southern European countries and Iran scored higher on aggressive violations and errors than did drivers from "safe" Northern European countries. However, "speeding" appeared to be a "pan-cultural" problem in traffic. Similarly, aggressive driving seems largely depend on road users' interactions and drivers' interpretation (i.e., cognitive biases) of the behaviour of others in every country involved in the study. Moreover, in all countries, a risky general driving style was mostly related to being young and male. The results of the fifth and sixth studies showed that among young Turkish drivers, gender stereotypes (i.e., masculinity and femininity) greatly influence driver behaviour and performance. Feminine drivers were safety-oriented whereas masculine drivers were skill-oriented and risky drivers. Since everyday driving tasks involve not only erroneous (i.e., risky or dangerous driving) or correct performance (i.e., normal habitual driving), but also "positive" driver behaviours, we developed a reliable scale for measuring "positive" driver behaviours among Turkish drivers in the seventh study. Consequently, I revised Reason's model [Reason, J. T., 1990. Human error. Cambridge University Press: New York] of aberrant driver behaviour to represent a general driving style, including all possible intentional behaviours in traffic while evaluating the differences between countries in traffic safety. The results emphasise the importance of economic, societal and cultural factors, general driving style and skills, which are related to exposure, cognitive biases as well as age, sex, and gender, in differences between countries in traffic safety.

The influence of school smoking policy and school prevention programs on the smoking behaviour of high school students in Prince Edward Island, Canada

The aim of the study was to examine the influence of school smoking policy and school smoking prevention programs on the smoking behaviour of students in high schools in Prince Edward Island using the School Health Action Planning Evaluation System (SHAPES). A total sample included 13,131 observations of students in grades 10-12 in ten high schools in Prince Edward Island over three waves of data collection (1999, 2000, and 2001). Changes in prevalence of smoking and factors influencing smoking behaviour were analyzed using descriptive statistics and Chi-Square tests. Multi-level logistic regression analyses were used to examine how both school and student characteristics were associated with smoking behaviour (I, II, III, IV). Since students were located within schools, a basic 2-level nested structure was used in which individual students (level 1) were nested within schools (level 2). For grade 12 students, the combination of both school policies and programs was not associated with the risk of smoking and the presence of the new policy was not associated with decreased risk of smoking, unless there were clear rules in place (I). For the grade 10 study, (II) schools with both policies and programs were not associated with decreased risk of smoking. However, the smoking behaviour of older students (grade 12) at a school was associated with younger students’ (grade 10) smoking behaviour. Students first enrolled in a high school in grade 9, rather than grade 10, were at increased risk of occasional smoking. For students who transitioned from grade 10 to 12 (III), close friends smoking had a substantial influence on smoking behaviour for both males and females (III). Having one or more close friends who smoke (Odds Ratio (OR) = 37.46; 95% CI = 19.39 to 72.36), one or more smokers in the home (OR = 2.35; 95% CI = 1.67 to 3.30) and seeing teachers and staff smoking on or near school property (OR=1.78; 95% CI = 1.13 to 2.80), were strongly associated with increased risk of smoking for grade 12 students. Smoking behaviour increased for both junior (Group 1) and senior (Group 2) students (IV). Group 1 students indicated a greater decrease in smoking behaviour and factors influencing smoking behaviour compared to those of Group 2. Students overestimating the percentage of youth their age who smoke was strongly associated with increased likelihood of smoking. Smoking rates showed a decreasing trend (1999, 2000, and 2001). However, policies and programs alone were not successful in influencing smoking behaviour of youth. Rather, factors within the students and schools contextual environment influenced smoking behaviour. Comprehensive approaches are required for school-based tobacco prevention interventions. Keywords: schools, policy, programs, smoking prevention, adolescents Subject Terms: school-based programming, public health, health promotion

Cultural Trauma and Life Stories

The purpose of this work is to use the concepts of human time and cultural trauma in a biographical study of the turning points in the recent history of Estonia. This research is primarily based on 148 in-depth biographical interviews conducted in Estonia and Sweden in 1995-2005, supplemented by excerpts from 5 collections and 10 individually published autobiographies. The main body of the thesis consists of six published and of two forthcoming separate refereed articles, summarised in the theoretical introduction, and Appendix of the full texts of three particular life stories. The topic of the first article is the generational composition and the collective action frames of anti-Soviet social mobilisation in Estonia in 1940-1990. The second article details the differentiation of the rites of passage and the calendar traditions as a strategy to adapt to the rapidly changed political realities, comparatively in Soviet Estonia and among the boat-refugees in Sweden. The third article investigates the life stories of the double-minded strategic generation of the Estonian-inclined Communists, who attempted to work within the Soviet system while professing to uphold the ideals of pre-war Estonia. The fourth article is concentrated on the problems of double mental standards as a coping strategy in a contradictory social reality. The fifth article implements the theory of cultural trauma for the social practice of singing nationalism in Estonia. The sixth article bridges the ideas of Russian theoreticians concerning cultural dialogue and the Western paradigm of cultural trauma, with examples from Estonian Russian life stories. The seventh article takes a biographical look at the logic of the unraveling of cultural trauma through four Soviet decades. The eighth article explores the re-shaping of citizen activities as a strategy of coping with the loss of the independent nation state, comparatively in Soviet Estonia and among Swedish Estonians. Cultural trauma is interpreted as the re-ordering of the society s value-normative constellation due to sharp, violent, usually political events. The first one under consideration was caused by the occupations of the Republic of Estonia by the Soviet army in 1940-45. After half a century of suppression the memories of these events resurfaced as different stories describing the long-term, often inter-generational strategies of coping with the value collapse. The second cultural trauma is revealed together with the collapse of the Soviet power and ideology in Estonia in 1991. According to empirical data, the following three trauma discourses have been reconstructed: - the forced adaptation to Soviet order of the homeland Estonians; - the difficulty of preserving Estonian identity in exile (Sweden); - the identity crisis of the Russian population of Estonia. Comparative analyses of these discourses have shown that opposing experiences and worldviews cause conflicting interpretations of the past. Different social and ethnic groups consider coping with cultural trauma as a matter of self-defence and create appropriate usable pasts to identify with. Keywords: human time, cultural trauma, frame analysis, discourse, life stories

Koulun kestävän kehityksen työn merkitys kiinteistön jätehuollossa Case: Helsingin peruskoulujen jätekustannukset ja -määrät

Koulujen kestävän kehityksen työllä tarkoitetaan ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen pohjautuvaa ympäristökasvatusta. Helsingissä peruskoulujen kestävän kehityksen työvälineet (ympäristökartoitukset ja – ohjelmat) ovat perustuneet koulujen ympäristöasioiden suunnitteluun, opetussuunnitelmien toteutumiseen ja ylläpitotoimintoihin, kuten jätehuoltoon. Opetusvirasto käytti vuosina 2005 ja 2009 ympäristötoiminnan arvioinnissa ympäristötasokuvauksia 1-3, joista arvosana 3 kuvaa ympäristöasioissa edistyneintä koulua. Tutkielman tavoitteena on tutkia ympäristötoiminnan tasojen perusteella ryhmiteltyjen peruskoulujen välisiä eroja jätekustannuksissa ja – määrissä (euroa/henkilö ja kg/henkilö) ja löytää mahdollisesti eroihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman toimeksiantajana on 4V-Välitä, vaikuta, viihdy, voi hyvin – hanke, jonka yhtenä toiminnan osa-alueena on koulujen kestävän kehityksen työ. Tuloksista tullaan johtamaan tietoa Opetusviraston sekä muiden tahojen, kuten HSY:n ja Palmian ympäristötyöhön sekä Kiinteistöviraston Tilakeskuksen hallinnassa olevien koulukiinteistöjen jätehuollon kehittämiseen. Tutkimusaineistoina käytettiin Helsingin peruskoulujen vuoden 2009 jätekustannuksia ja tutkielman yhteydessä kerätyn jäteseurannan tuloksia vuodelta 2010. Jätekustannus- ja jätemääräaineistot yhdistettiin vuoden 2009 ympäristötoiminnan tasoluokitusten perusteella otokseksi (n=64). Lopullinen jätekustannus- ja jätemääräanalyysi tehtiin 29 koulun otoksella, josta oli rajattu pois kiinteistöt, joilla on koulun toiminnan lisäksi muita käyttötarkoituksia. Analyysiin sisällytettiin myös tarkempi tarkastelu koulujen seka- ja biojätejakeiden kustannuksista ja määristä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että eri ympäristötasoisten peruskoulujen välillä on huomattavia euro- ja kilomääräisiä eroja henkilöä kohden lasketuissa jätekustannuksissa ja –määrissä. Kokonaisjätemäärässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta tarkasteluvuosien välillä, mutta lajittelu näyttäisi kuitenkin tehostuneen. Tulosten perusteella ympäristöasioissa edistyneiden tason 3 koulujen keskimääräiset sekajätemäärät ja -kustannukset olivat pienimmät tasojen 1 ja 2 kouluihin verrattuna. Biojätemäärät ja –kustannukset olivat suurimmat tason 2 kouluissa. Jätekustannuksiin ja – määriin näyttäisivät vaikuttavan jäteastioiden määrien, kokojen ja tyhjennysrytmien optimointi sekä jäteastioiden täyttöasteet. Peruskoulujen tulisi keskittyä kestävän kehityksen työn avulla jätteiden synnyn ehkäisyyn ja vähentämiseen, jotta jätekustannuksetkin vähentyisivät jätehuollon kehittämistoimenpiteiden seurauksena.

Profligate Descent : The Cultural Transformations of Evolutionary Narrative

This dissertation traces a set of historical transformations the Darwinian evolutionary narrative has undergone toward the end of the twentieth century, especially as reflected in Anglo-American popular science books and novels. The study has three objectives. First, it seeks to understand the organizing logic of evolutionary narratives and the role that assumptions about gender and sexuality play in that logic. Second, it asks what kinds of cultural anxieties evolutionary theory raises and how evolutionary narratives negotiate them. Third, it examines the possibilities and limits of narrative transformation both as a historical phenomenon and as a theoretical question. This interdisciplinary dissertation is situated at the intersection of science studies, cultural studies, literary studies, and gender studies. Its understanding of science as a cultural practice that both emerges from and contributes to cultural expectations and institutional structures follows the tradition of science studies. Its focus on the question of popular appeal and the mechanisms of cultural change arises from cultural studies. Its view of narrative as a structural phenomenon is grounded in literary studies in general and feminist narrative theory in particular. Its understanding of gender and sexuality as implicated in discourses of epistemic authority builds on the view of gender and sexuality as contingent cultural categories central to gender studies. The primary material consists of over 25 British and American popular science books and novels, published roughly between 1990 and 2005. In order to highlight historical transformations, these texts are read in the context of Darwin s The Origin of Species and The Descent of Man, on the one hand, and such sociobiological classics as E. O. Wilson s On Human Nature and Richard Dawkins s The Selfish Gene, on the other. The research method combines feminist narrative analysis with cultural and historical contextualization, emphasizing discursive abruptions, recurrent narrative patterns, and underlying continuities. The dissertation demonstrates that the relationship between Darwin s evolutionary narrative and late twentieth-century evolutionary narratives is characterized by reemphasis, omissions, and continuous rewriting. In particular, contemporary evolutionary discourse extends the role assigned to reproduction both sexual and narrative in Darwin s writing, generating a narrative logic that imagines the desire to reproduce as the driving force of evolution and posits the reproductive sex act as the endlessly repeated narrative event that keeps the story going. The study argues that the popular appeal of evolutionary accounts of gender, sexuality, and human nature may arise, to an extent, from this reproductive narrative dynamic. This narrative dynamic, however, is not logically invulnerable. Since the continuation of the evolutionary narrative relies on successful reproduction, the possibility of reproductive failure poses a constant risk to narrative futurity, arousing cultural anxieties that evolutionary narratives need to address. The study argues that evolutionary narratives appease such anxieties by evoking a range of cultural narratives, especially romantic, religious, and national narratives. Furthermore, the study shows that the event-based logic of evolutionary narratives privileges observable acts over emotions, pleasures, identities, and desires, thus engendering a set of conceptual exclusions that limits the imaginative scope of evolution as a cultural narrative.

Cultural differences and capability transfer in cross-border acquisitions: the mediating roles of capability complementarity, absorptive capacity, and social integration

This paper presents an integrative model of the impact of cultural differences on capability transfer in cross-border acquisitions. We propose that cultural differences affect the post-acquisition capability transfer through their impact on social integration, potential absorptive capacity, and capability complementarity. Two dynamic variables – the use of social integration mechanisms, and the degree of operational integration of the acquired unit – are proposed to moderate the effects of cultural differences on social integration and potential absorptive capacity. The implications for acquisition research and practice are discussed.

Cultural differences and postmerger problems: Misconceptions and cognitive simplifications.

Researchers and practitioners have increasingly explained post-merger organizational problems with cultural differences, especially in the context of cross-border mergers and acquisitions. It is suggested here that cultural differences have great explanatory power in the context of post-merger change processes. There are, however, problems with a number of superficial cultural conceptions that are common in research in this area and in managerial rhetoric. This critical article provocatively delineates misconceptions widely held by researchers and practitioners in this field, which not only disregard cultural differentiation, fragmentation, inconsistencies and ambiguities, but further, illustrate a lack of understanding of cultural permeability and embeddedness in the environment, an overemphasis on abstract values and lack of attention to organizational practices, an overemphasis on initial structural differences and lack of attention to the new cultural layer, a lack of recognition of the political dimensions and a failure to recognize cultural differences as sources of value and learning. In this article, the theoretical problems associated with these misconceptions are examined and new conceptual perspectives suggested. The risks at stake for decision makers are also discussed.

Finnish-French Fundamental Cultural Antagonisms in Organising

Seeking to challenge the belief that within-West cultural differences should be seen as insignificant in organisations, this paper seeks to demonstrate how two given Western European ‘organising cultures’ (i.e. Finnish culture and French culture, as they are expressed in the process of organising) can contrast, if not conflict, with each other. Further, it aims to help the reader realise what kinds of fundamental ‘cultural antagonisms’ these contrasting organising behaviours may come from, to help her/him understand ‘the other culture’ better, and thus allow for a first step towards an improvement of Finnish-French intercultural interactions in organisational contexts. After shortly introducing what should be understood here as ‘cultural antagonisms’, the paper addresses four fundamental Finnish-French antagonisms, regarding the vision of the organisation (‘functionalist vs. personalist’), the relative importance of ‘consensus vs. dissensus’, the typical trade-off between reliability and flexibility, and the striking differences in communication, respectively. These four fundamental antagonisms are found to be closely interrelated and integrated, serving as explanation, justification and legitimisation for each other. That does not mean, however, that differences, however striking they may be, should merely be a threat to co-operation: some implications introduced at the end of the paper suggest that, provided people are aware of them, cultural antagonisms can also be seen as opportunities for a more fruitful work interaction.

The Impact of Cultural Factors on Post-Acquisition Integration: Domestic and Foreign Acquisitions of Finnish Companies in 1993-2004

Acquisitions are a central component of corporate strategy. They contribute to competitive advantage by offering possibilities for both cost reductions and for revenue enhancements. However, many acquisition benefits cannot be realized without a successful integration of the acquiring and the acquired firms. Previous research shows that national and organizational culture can play a major role in determining the integration outcomes. Therefore, the overall aim of the thesis is to map out and illustrate the impact mechanisms of cultural factors in post-acquisition integration in order to explain the cultural aspects of acquisitions. This study has three main contributions. First, the study shows that international and domestic acquisitions differ concerning both strategic and cultural fit. Second, the findings highlight the importance of acculturation and cultural integration in determining post-acquisition outcomes. Finally, the study uncovers several impact mechanisms that shed light to the contradictory results related to cultural differences in previous research.