The Development of the Concept of Music Education in Estonian Kindergartens, 1905-2008 : a Historical–Critical Overview

The dissertation focuses on the development of music education in Estonian kindergartens and the factors influencing it, analysed in the historical perspective relying on post-positivist paradigm. The study is based on the factors and subjects’ views on kindergarten music education from 1905 to 2008, recorded in written sources or ascertained by means of questionnaire and interview. The dissertation deals with music’s functions, music education in retrospective, factors influencing child’s musical aptitude and development and teacher’s role in it through the prism of history. The formation of Estonian kindergarten music education and the phenomenon of its development have been researched by stages: the first manifestations of music in kindergarten in 1905 - 1940; the formation of the concept of music education in 1941 - 1967 and the application of a unified system in 1968 - 1990. The work also outlines innovative trends in music education at the end of the last millennium and the beginning of this century, in 1991 - 2008. The study relies on a combined design and an analysis of historical archival material and empirical data. The empirical part of the study is based on the questionnaire (n=183) and interviews (n=18) carried out with kindergarten music teachers. The data has been analysed using both qualitative and quantitative methods. The subject of the research is the content and activity types of kindergarten music education and the role of music teacher in their implementation. The study confirmed that fundamental changes took place in Estonian kindergarten music education due to the change in political power in the 1940s. Following the example of the Soviet system of education, music in kindergarten became an independent music educational orientation and the position of a professionally trained music teacher was established (1947). It was also confirmed that in the newly independent Estonian Republic under the influence of innovative trends a new paradigm of music education arose from the traditional singing-centred education towards the more balanced use of music activity types (attaching importance to the child-centred approach, an increase in the number and variety of activity types). The most important conclusions made in the dissertation are that there has been improvement and development deriving from contemporary trends in the clear concept that has evolved in Estonian kindergarten music education over a century; professionally trained music teachers have had a crucial role in shaping it; and kindergarten music education is firmly positioned as a part of preschool education in Estonian system of education. Key words: early childhood music education, history of music education, kindergarten music education, early childhood music teachers

Huellas de Eros y Thánatos en la narrativa de Diamela Eltit : La palabra en movimiento en el juego entre tropos, metáforas y deconstrucciones lingüísticas

Väitöskirja analysoi espanjan kielen dekonstruktioita ruumiin metaforista ja troopeista koostuvassa aineistossa chileläisen kirjailijan Diamela Eltitin (1949 -) neljässä romaanissa: Lumpérica (1983), Vaca sagrada (1991), El infarto del alma (1994) ja Los trabajadores de la muerte (1998). Näkökulma on kielen muutoksessa Eltitin proosassa 1980- ja 1990-luvuilla alkaen kokeellisesta huippuvaiheesta 1983, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Lumpérica. Tutkimus korostaa Eltitin romaanien historiallista arvoa, kirjallisuuden tapaa murtaa kielen rakenteita ja sitä miten tämä murros kytkeytyy taideteoreettiseen muutokseen kulttuuridiskursseissa. Tutkimus tarkastelee Eltitin kehityskaarta kenraali Augusto Pinochetin sotilasvallankaappauksesta 1973 halki sotilashallituksen kauden (1973-1990) aina kansalaisyhteiskunnan vahvistumiseen ja vuoteen 1998. Tutkimus analysoi ruumiin troopeista ja metaforista koostuvaa tutkimusaineistoa lingvistiikan, kirjallisuustieteen, historian ja sukupuolen tutkimuksen monitieteisessä viitekehyksessä. Sen vuoksi väitöskirja liittyy espanjalaisen filologian, yleisen kirjallisuustieteen, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen ja naistutkimuksen oppiaineisiin. Kolme tärkeintä oppiteoreettista runkoa ovat lingvistinen strukturalismi, dekonstruktio ja feministiset kirjallisuusteoriat. Dekonstruktiivinen lähestymistapa tekstiin korostaa kielen merkityksen muodostumisen filosofista perustaa. Se pyrkii selvittämään, miten merkitys muodostuu kirjoittajan, tekstin ja lukijan välillä. Tekstikritiikki koostuu semanttisesta ja dekonstruktiivisesta tekstianalyysistä, jonka metodologisen mallin perusta on tanskalaisen kielitieteilijän Louis Hjelmslevin (1899-1965) kielitieteellinen malli. Väitös ei käytä mallia suoraan, vaan soveltaa sitä kaunokirjallisuuden tutkimukseen. Oppiteoreettisen viitekehyksen osalta tutkimus sijoittuu strukturalismin ja poststrukturalismin murrokseen. Tutkimus korostaa Eltitin radikaalia muotokieltä ja teatraalisuutta, hänen kielensä visuaalisuutta ja ruumiin metaforien eroottista jännitettä, mikä ilmenee mm. falloksen metaforaksi tulkitun hehkuvan valon kuvissa romaanissa Lumpérica. Vanhat kreikkalaiset myytit Éros ja Thánatos kasvavat esille länsimaisen taidehistorian perinteestä ja kontekstualisoituvat uusiksi kielikuviksi Chilen kirjallisessa maaperässä. Ne muodostavat Eltitin taiteellisen tuotannon pysyvän aihepiirin ja luovat teoksiin synkkää ja karua virettä sekä tummia ja eroottisia sävyjä. Tutkimus osoittaa, että Eltit dekonstruoi kieltä, mutta dekonstruktiot eivät ole jatkuvia eivätkä samanlaisia kaikissa romaaneissa. Kielellisten dekonstruktioiden variaatio on laaja eikä Eltit murra kielen syntaktisia ja morfologisia rakenteita kaikissa teksteissään. Tutkimuksen perusteella väitän, että Eltitin kirjoituksesta puhuttaessa useat tutkijat käyttävät epämääräisesti dekonstruktio-termiä. Useiden tutkijoiden toteamus dekonstruktiosta Diamela Eltitin kirjallisessa tuotannossa pysyvänä piirteenä on epätäsmällinen. Sen sijaan dekonstruktiivinen kirjoitus tarkoittaa Eltitillä laajasti vaihtelevaa lähestymistapaa kieleen, mikä ilmenee kehityslinjana hänen tuotannossaan ja eri tavoin jokaisessa teoksessa.

Empire, Tourism, Nostalgia: Joseph Brodsky and Travel Writing

Joseph Brodsky, one of the most influential Russian intellectuals of the late Soviet period, was born in Leningrad in 1940, emigrated to the United States in 1972, received the Nobel Prize for Literature in 1987, and died in New York City in 1996. Brodsky was one of the leading public figures of Soviet emigration in the Cold War period, and his role as a model for the constructing of Russian cultural identities in the last years of the Soviet Union was, and still is, extremely important. One of Joseph Brodsky’s great contributions to Russian culture of the latter half of the twentieth century is the wide geographical scope of his poetic and prose works. Brodsky was not a travel writer, but he was a traveling writer who wrote a considerable number of poems and essays which relate to his trips and travels in the Soviet empire and outside it. Travel writing offered for Brodsky a discursive space for negotiating his own transculturation, while it also offered him a discursive space for making powerful statements about displacement, culture, history and geography, time and space—all major themes of his poetry. In this study of Joseph Brodsky’s travel writing I focus on his travel texts in poetry and prose, which relate to his post-1972 trips to Mexico, Brazil, Turkey, and Venice. Questions of empire, tourism, and nostalgia are foregrounded in one way or another in Brodsky’s travel writing performed in emigration. I explore these concepts through the study of tropes, strategies of identity construction, and the politics of representation. The theoretical premises of my work draw on the literary and cultural criticism which has evolved around the study of travel and travel writing in recent years. These approaches have gained much from the scholarly experience provided by postcolonial critique. Shifting the focus away from the concept of exile, the traditional framework for scholarly discussions of Brodsky’s works, I propose to review Brodsky’s travel poetry and prose as a response not only to his exilic condition but to the postmodern and postcolonial landscape, which initially shaped the writing of these texts. Discussing Brodsky’s travel writing in this context offers previously unexplored perspectives for analyzing the geopolitical, philosophical, and linguistic premises of his poetic imagination. By situating Brodsky’s travel writing in the geopolitical landscape of postcolonial postmodernity, I attempt to show how Brodsky’s engagement with his contemporary cultural practices in the West was incorporated into his Russian-language travel poetry and prose and how this engagement thus contributed to these texts’ status as exceptional and unique literary events within late Soviet Russian cultural practices.

Issues in socially desirable responding and personality research

The four studies presented in this dissertation were designed to examine the influence of socially desirable responding (SDR) on personality research outcomes. The assessment of personality relies heavily on the use of self-report questionnaires. Their validity could be threatened by people being dishonest in their self-descriptions and ascribing more desirable traits to themselves than would be warranted by their behaviour. Scales designed to detect SDR have been around for half a century, but their status continues to be debated. Paulhus (1991) Balanced Inventory of Desirable Responding (BIDR) is perhaps the most prominent of the scales developed to distinguish between those individuals who have distorted their responses and those who have not. The first two studies included in this dissertation mostly deal with the properties of the BIDR. The other two studies are less focused on SDR scales and investigate, more generally, the potential effects of SDR on two phenomena that are of central interest to the general personality discourse personality stability over time and volunteering as participants in psychological research. The data of Studies I and II showed that Paulhus BIDR scales, designed to be indicators of SDR, are not pure measures both the communion management and self-deceptive enhancement scales are, at once, measures of response bias and measures of more substantive individual differences in behaviour. The data further suggested that the communion management and self-deceptive enhancement scales of the BIDR are somewhat accurate measures of communal and agentic bias, respectively. No evidence for a suppressor model of SDR, and only weak evidence for a moderator model, was found in those studies. Concerning research on personality stability, some data in Study I suggested that SDR may add reliable and common variance to a personality questionnaire administered at two different points in time, thus artificially inflating the test-retest correlation of that questionnaire. Furthermore, Study III demonstrated that the maturity-stability hypothesis may be in part, but not entirely, a product of SDR. Study IV suggested that some of the observed personality differences between research volunteers and nonvolunteers may be due to heightened SDR of volunteers. However, those personality differences were by no means exclusively attributable to differences in SDR. In sum, the work presented in this thesis reveals some ambiguity regarding the effects of SDR on personality research, as is true of much of the previous research on SDR. Clear-cut conclusions are difficult to reach, as the data were neither fully consistent with the view that SDR can be ignored, nor with the view that SDR needs to be controlled in some way. The struggle to understand the influence of SDR on personality research continues.

Erityisopetus muutoksen kynnyksellä - tilastollinen kuvaus erityisopetusjärjestelmästä ja sen määrällisestä kehityksestä 1970-luvun lopulta vuoteen 2008

The number of Finnish pupils attending special education has increased for more than a decade (Tilastokeskus 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2005a, 2006b, 2007b, 2008b, 2008e, 2009b; Virtanen ja Ratilainen 1996). In the year 2007 nearly third of Finnish comprehensive school pupils took part in special needs education. According to the latest statistics, in the autumn of 2008 approximately 47 000 pupils have been admitted or transferred to special education and approximately 126 000 pupils received part-time special education during the 2007 - 2008 academic year. (Tilastokeskus 2008b, 2009b.) The Finnish special education system is currently under review. The Reform, both in legislation and in practice, began nationwide in the year 2008 (e.g. Special education strategy document, November 2007 and the development project Kelpo). The aim of the study was the statistical description of the Finnish special education system and on the other hand to gain a deeper understanding about the Finnish special education system and its quantitative increase, by analysis based on the nationwide statistical information. Earlier studies have shown that the growth in special education is affected by multiple independent variables and cannot be solely explained by the pupil characteristics. The statistical overview and analysis have been carried out in two parts. In the first part, the description and analysis were based on statistical time series from the academic year 1979 -1980 until 2008. While, in the second, more detailed description and analysis, based on comparable time series from 1995 to 2008 and from 2001-2002 to 2007-2008, is presented. Historical perspective was one part of this study. There was an attempt to find reasons explaining the observed growth in the special needs education from late 1960s to 2008. The majority of the research was based on the nationwide statistics information. In addition to this, materials including educational legislation literature, different kind of records of special education and preceding studies were also used to support the research. The main results of the study, are two statistical descriptions and time series analysis of the quantitative increase of the special needs education. Further, a summary of the plausible factors behind the special education system change and its quantitative increase, is presented. The conclusions coming from the study can be summarised as follows: the comparable statistical time series analysis suggests that the growth in special education after the year 1999 could be a consequence of the changes in the structure of special education and that new group of pupils have been directed to special needs education. Keywords: Special education, comprehensive school, description, statistics, change

Microeconometric Studies on Unemployment and Business Cycles

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.

Helicobacter pylori: resistance and treatment results in Finland

Background: Helicobacter pylori infection is usually acquired in early childhood and is rarely resolved spontaneously. Eradication therapy is currently recommended virtually to all patients. While the first and second therapies are prescribed without knowing the antibiotic resistance of the bacteria, it is important to know the primary resistance in the population. Aim: This study evaluates the primary resistance of H. pylori among patients in primary health care throughout Finland, the efficacy of three eradication regimens, the symptomatic response to successful therapy, and the effect of smoking on gastric histology and humoral response in H. pylori-positive patients. Patients and methods: A total of 23 endoscopy referral centres located throughout Finland recruited 342 adult patients with positive rapid urease test results, who were referred to upper gastrointestinal endoscopy from primary health care. Gastric histology, H. pylori resistance and H. pylori serology were evaluated. The patients were randomized to receive a seven-day regimen, comprising 1) lansoprazole 30 mg b.d., amoxicillin 1 g b.d. and metronidazole 400 mg t.d. (LAM), 2) lansoprazole 30 mg b.d., amoxicillin 1 g b.d. and clarithromycin 500 mg b.d. (LAC) or 3) ranitidine bismuth citrate 400 mg b.d., metronidazole 400 mg t.d. and tetracycline 500 mg q.d. (RMT). The eradication results were assessed, using the 13C-urea breath test 4 weeks after therapy. The patients completed a symptom questionnaire before and a year after the therapy. Results: Primary resistance of H. pylori to metronidazole was 48% among women and 25% among men. In women, metronidazole resistance correlated with previous use of antibiotics for gynaecologic infections and alcohol consumption. Resistance rate to clarithromycin was only 2%. Intention-to-treat cure rates of LAM, LAC, and RMT were 78%, 91% and 81%. While in metronidazole-sensitive cases the cure rates with LAM, LAC and RMT were similar, in metronidazole resistance LAM and RMT were inferior to LAC (53%, 67% and 84%). Previous antibiotic therapies reduced the efficacy of LAC, to the level of RMT. Dyspeptic symptoms in the Gastrointestinal Symptoms Rating Scale (GSRS) were decreased by 30.5%. In logistic regression analysis, duodenal ulcer, gastric antral neutrophilic inflammation and age from 50 to 59 years independently predicted greater decrease in dyspeptic symptoms. In the gastric body, smokers had milder inflammation and less atrophy and in the antrum denser H. pylori load. Smokers also had lower IgG antibody titres against H. pylori and a smaller proportional decrease in antibodies after successful eradication. Smoking tripled the risk of duodenal ulcers. Conclusions: in Finland H. pylori resistance to clarithromycin is low, but metronidazole resistance among women is high making metronidazole-based therapies unfavourable. Thus, LAC is the best choice for first-line eradication therapy. The effect of eradication on dyspeptic symptoms was only modest. Smoking slows the progression of atrophy in the gastric body.

Growing Up Vietnamese in Finland - Looking Back 12 Years Later : The Well-Being and Sociocultural Adaptation of Vietnamese as Children or Adolescents and as Young Adults

Varttuminen vietnamilaisena Suomessa: 12 vuoden seurantajakso – Vietnamilaisten hyvinvointi ja sosiokulttuurinen sopeutuminen lapsena/nuorena sekä nuorena aikuisena Tämä tutkimus oli määrällinen pitkittäistutkimus lapsena tai nuorena vuosina 1979-1991 Suomeen saapuneiden vietnamilaisten akkulturaatiosta (kulttuurin muutoksista), psyykkisestä hyvinvoinnista ja sosiokulttuurisesta sopeutumisesta. Tutkimukseen osallistui ensimmäisessä vaiheessa (vuonna 1992) 97 satunnaisesti valittua vietnamilaista peruskoululaista ympäri maata, joita verrattin suomalaisiin luokkatovereihin. Seurantavaiheeseen (vuonna 2004) osallistui 59 ensimmäisessä vaiheessa mukana ollutta vietnamilaista, nyt iältään 20 – 31 -vuotiaita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät ennustivat akkulturaation lopputuloksia, samalla huomioiden iän ja ympäristön (kontekstin) vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Yksittäiset akkulturaatiodimensiot (kieli, arvot ja identiteetti) osoittautuivat tärkeämmiksi psyykkiselle hyvinvoinnille ja sosiokulttuuriselle sopeutumiselle kuin etniset, kansalliset tai kaksikulttuuriset profiilit, joissa yhdistyivät ao. kieli, arvot ja identiteetti. Identiteettimuutosta tapahtui (etniseen) vietnamilaiseen suuntaan ajan kuluessa, kun taas arvomuutosta tapahtui (kansalliseen) suomalaiseen suuntaan. Sekä suomen että vietnamin kielen taito lisääntyivät ajan myötä, millä oli myönteisiä vaikutuksia sekä psyykkiseen hyvinvointiin että sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Lähtötilanteen psyykkinen hyvinvointi ennusti hyvinvointia (masennuksen puutetta ja itsetuntoa) aikuisena, mutta sosiokulttuurinen sopeutuminen (koulumenestys) lapsena tai nuorena ei ennustanut kouluttautumista aikuisena. Parempi suomen kielen taito ja vähemmän identifioitumista suomalaiseksi aikuisena sekä masentuneisuuden puute ja vähemmän koettua syrjintää lapsena tai nuorena erottelivat psyykkisesti paremmin voivat aikuiset (ei-masentuneet) heistä, jotka olivat masentuneita. Parempaa kouluttautumista aikuisena ennustivat toisaalta vähemmän koettua syrjintää lapsena tai nuorena ja toisaalta aikuisena parempi suomen kielen taito, suurempi kansallisten (suomalaisten) itsenäisyysarvojen kannattaminen, mutta kuitenkin vähemmän identifioitumista suomalaisiin. Koetun syrjinnän merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille, erityisesti lapsena tai nuorena, sekä sen pitkäaikaisvaikutukset psyykkiselle hyvinvoinnille ja sosiokulttuuriselle sopeutumiselle aikuisena osoittavat tarpeen puuttua varhain psyykkisiin ongelmiin sekä parantaa etnisten ryhmien välisiä suhteita. Avainsanat: akkulturaatio, psyykkinen hyvinvointi, sosiokultuurinen sopeutuminen, kieli, arvot, identiteetti, vietnamilainen, Suomi, lapset, nuoret, nuoret aikuiset

Construing and Defining the Out of Control : Addiction in the Media 1968-2008.

The four scientific articles comprising this doctoral dissertation offer new information on the presentation and construction of addiction in the mass media during the period 1968 - 2008. Diachronic surveys as well as quantitative and qualitative content analyses were undertaken to discern trends during the period in question and to investigate underlying conceptions of the problems in contemporary media presentations. The research material for the first three articles consists of a sample of 200 texts from Finland s biggest daily newspaper, Helsingin Sanomat, from the period 1968 - 2006. The fourth study examines English-language tabloid material published on the Internet in 2005 - 2008. A number of principal trends are identified. In addition to a significant increase in addiction reporting over time, the study shows that an internalisation of addiction problems took place in the media presentations under study. The phenomenon is portrayed and tackled from within the problems themselves, often from the viewpoint of the individuals concerned. The tone becomes more personal, and technical and detailed accounts are more and more frequent. Secondly, the concept of addiction is broadened. This can be dated to the 1990s. The concept undergoes a conventionalisation: it is used more frequently in a manner that is not thought to require explanation. The word riippuvuus (the closest equivalent to addiction in Finnish) was adopted more commonly in the reporting at the same time, in the 1990s. Thirdly, the results highlight individual self-governance as a superordinate principle in contemporary descriptions of addiction. If the principal demarcation in earlier texts was between us and them , it is now focused primarily on the individual s competence and ability to govern the self, to restrain and master one's behaviour. Finally, in the fourth study investigating textual constructions of female celebrities (Amy Winehouse, Britney Spears and Kate Moss) in Internet tabloids, various relations and functions of addiction problems, intoxication, body and gender were observed to function as cultural symbols. Addiction becomes a sign, or a style, that represents different significations in relation to the main characters in the tabloid stories. Tabloids, as a genre, play an important role by introducing other images of the problems than those featured in mainstream media. The study is positioned within the framework of modernity theory and its views on the need for self-reflexivity and biographies as tools for the creation and definition of the self. Traditional institutions such as the church, occupation, family etc. no longer play an important role in self-definition. This circumstance creates a need for a culture conveying stories of success and failure in relation to which the individual can position their own behaviour and life content. I propose that addiction , as a theme in media reporting, resolves the conflict that emanates from the ambivalence between the accessibility and the individualisation of consumer society, on the one hand, and the problematic behavioural patterns (addictions) that they may induce, on the other.

Hiippakunta diakoniatyön tekijänä ja tukijana : Diakoniatyön kehitys Mikkelin hiippakunnassa 1945-1991

ABSTRACT The diocese as the agent and advocate of diaconial work. The development of diaconial work in the Mikkeli diocese 1945–1991. The roots of Finnish diacony are in the individual devotional life of Pietism. An acting faith had to be evident in acts of love. Following German institutional diacony, diaconial institutions were established in Finland until congregational diacony emerged alongside these institutions in the 1890s. Pastor Otto Aarnisalo acted as a pathfinder in this. He aimed to unite diacony with the Church and the life of the congregation. Diacony had been based on the idea of volunteering to separate it from statutory social work. In 1944 the church law was amended, which made diacony the concern of every member of the congregation. In the years immediately following the Second World War, discussion took place in the Church of Finland about the direction that diacony should take. In the consequential debate, caritative services overcame social diacony. The diocese administration moved to Mikkeli in 1945, when the majority of the Vyborg diocese became part of the USSR in the armistice negotiations. The Mikkeli diocese acted in its diaconial work with the same objectives as the diaconial solutions of the whole church. The acting principle of the diocese diacony became a form of helping which emphasised assistance of the individual. Especially from the 1960s onwards, the country's industrialisation and the reduction of agricultural trade had an effect on the Mikkeli diocese. The diocese administration, specifically Bishop Martti Simojoki and his successor Osmo Alaja, aimed to open up connections to the political left and people working in industry. At least indirectly this helped the diaconial work in industrial localities. In the Mikkeli diocese, a diaconial committee was established in 1971, and its work was overseen by the diocesan chapter of the bishop's office. This enabled the work of the diocese to be organised for the different areas of diacony. Previously, the diaconial work of the Finnish church had primarily been in nursing. The Health Insurance Law of 1972 brought a change to this when the responsibility for health services was transferred to the municipalities. Diacony began to move towards a psychological and spiritual emphasis. Beginning in the 1970s, the diocese started holding diaconial themed days at prescribed intervals. Although these did not result in great realignments, they did help clarify the direction that diacony would take. Large international collections were also carried out, especially in the 1980s. At the same time, socio-ethical activity vitalised and diversified Christian services. The idea that every member of the congregation should practice diacony was a strong factor in the Mikkeli diocese as well. The diocese's vision for diacony was holistic; Christian service was the responsibility of every member of the congregation. During the period of study (1945–1991), the theology of diacony was rather tenuous. Bishop Kalevi Toiviainen, however, brought forth the viewpoint of church doctrine and officially sanctioned theology. Diacony was part of the complete faith of the Church.

Inhomogeneity of asteroid 2008 TC3 (Almahata Sitta meteorites) revealed through magnetic susceptibility measurements

Magnetic susceptibility measurements were performed on freshly fallen Almahata Sitta meteorites. Most recovered samples are polymict ureilites. Those found in the first four months since impact, before the meteorites were exposed to rain, have a magnetic susceptibility in the narrow range of 4.92 ± 0.08 log 10-9 Am2/kg close to the range of other ureilite falls 4.95 ± 0.14 log 10-9 Am2/kg reported by Rochette et al. (2009). The Almahata Sitta samples collected one year after the fall have similar values (4.90 ± 0.06 log 10-9 Am2/kg), revealing that the effect of one-year of terrestrial weathering was not severe yet. However, our reported values are higher than derived from polymict (brecciated) ureilites 4.38 ± 0.47 log 10-9 Am2/kg (Rochette et al. 2009) containing both falls and finds confirming that these are significantly weathered. Additionally other fresh-looking meteorites of non-ureilitic compositions were collected in the Almahata Sitta strewn field. Magnetic susceptibility measurements proved to be a convenient non-destructive method for identifying non-ureilitic meteorites among those collected in the Almahata Sitta strewn field, even among fully crusted. Three such meteorites, no. 16, 25, and 41, were analyzed and their composition determined as EH6, H5 and EL6 respectively (Zolensky et al., 2010). A high scatter of magnetic susceptibility values among small (< 5 g) samples revealed high inhomogeneity within the 2008 TC3 material at scales below 1-2 cm.

Nile Basin Initiative diskursiivisena areenana

Pro gradu -tutkielma käsittelee Niilin alueen poliittista kehitystä käyttäen viitekehyksenä Barry Buzanin, Ole Wæverin sekä Jaap de Wilden muodostaman Kööpenhaminan koulukunnan teoriaa turvallistamisesta sekä turvallisuuskomplekseista. Niilin kymmenen valtiota kattavan jokialueen poliittista historiaa on vuosikymmenet hallinnut valtioiden välinen epäluottamus, ja erityisesti Egypti, joka on täysin riippuvainen Niilin vesivaroista, on julistanut Niilin vesivarojen olevan sille kansallinen turvallisuuskysymys, ja se on uhannut käyttää myös voimakeinoja puolustaakseen vedenkäyttöoikeuksiaan. Egyptiä on myös voitu Niilin alueen hegemonina, sillä vanhat, alun perin siirtomaa-ajalta peräisin olevat sopimukset ovat antaneet sille lähes yksinoikeuden Niilin vesivarojen käyttöön. Samanaikaisesti erityisesti Etiopia, jonka alueelta suurin osa joen vesivaroista on peräisin, on pitänyt vanhoja sopimuksia epäreiluina, ja vedonnut maassa kasvavaan nälänhätään ja ruokapulaan, mutta myös useat muut alueen valtiot ovat esittäneet tyytymättömyytensä vanhoihin sopimuksiin. Vuonna 1999 kehityksessä tapahtui kuitenkin käänne, sillä jokilaakson valtiot perustivat tuolloin Niilin jokialueen yhteistyöjärjestön Nile Basin Initiativen (NBI). Tutkielma keskittyy NBI:n perustamisen jälkeiseen ajanjaksoon. Keskeinen tutkimuskysymys on, millä tavalla Niilin alueen jäsenvaltiot pyrkivät 2000-luvun alkupuolella keskinäisellä toiminnallaan muuttamaan alueella vallitsevaa kilpailu- ja konfliktiasetelmaa rauhanomaiseen suuntaan. Aineistona käytetään NBI:n omia kausijulkaisuja vuosilta 2006–2010, ja tutkimuksen menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tutkitun aineiston perusteella on esitettävissä, että Niilin alueen poliittisesta kehityksestä on selvästi erotettavissa diskursseja, jotka ovat NBI:n toiminnan taustalla. Nämä ovat luottamuksen rakentamisen, yhteisten haasteiden voittamisen, yhteistyön tärkeyden sekä saavutusten diskurssit. Aineiston perusteella on nähtävissä, että valtioiden välisen luottamuksen vähitellen lisääntyessä yhteistyötä aletaan yhä enemmän legitimoida aikaisemmin yhteistyöstä saavutetuilla hyödyillä. Toisaalta diskurssianalyysin perusteella on myös nähtävissä, että alueella on ratkaisematta yhä fundamentaalisia ongelmia; uutta vesisopimusta ei ole vielä vuoteen 2010 mennessä aikaansaatu ja NBI:n jäsenvaltioiden suhteissa on myös nähtävissä kiistaa periaatteista, joihin yhteistyön olisi pohjauduttava. Tutkielma pyrkii analyysin avulla kehittämään myös Kööpenhaminan koulukunnan teoriaa turvallistamisesta. Kööpenhaminan koulukunta jättää turvallistamisen purkamiskehityksen kirjoituksissaan taka-alalle keskustelun painottuessa siihen, kuinka jokin asia tuodaan esille julkiseen turvallisuuskeskusteluun. Tältä osin tutkimuksen tavoitteena on esittää mahdollinen kehityskulku turvallistamisen purkamisdiskurssista. Teoriaosuudessa käytetyt keskeiset lähteet: Allan 2001,2009; Buzan 1991; Buzan ja Wæver 2003; Buzan, Wæver ja de Wilde 1998; Jutila 2008; Schulz 1995; Stritzel 2007; Turton 2001; Wæver 1995; Wendt 1992, 1999.