Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana 'musta'

Työni käsittelee värinnimityksiä suomalais-ugrilaisissa kielissä. Aiheen laajuuden vuoksi olen ottanut käsittelyn alle erityisesti mustaa merkitsevät sanat. Pohdin syitä siihen, miksi nykyisissä suomalais-ugrilaisissa kielissä mustaa tarkoittavat sanat ovat keskenään lähinnä eri alkuperää, kun Berlinin ja Kayn teorian mukaan musta ja valkoinen ovat ensimmäiset värinnimitykset kielessä. Aloitan tutkimukseni esittelemällä Brent Berlinin ja Paul Kayn teorian värinnimitysten kehittymisestä maailman kielissä. Tutkimukseni on etymologinen, mutta jotta ymmärtäisin paremmin adjektiivien syntytapoja, olen tarkastellut myös kognitiivisen semantiikan ja ekspressiivisten sanojen tutkimuksen teorioita. Teoriaosuuden jälkeen tarkastelen eri suomalais-ugrilaisissa kielissä esiintyviä, mustaa tarkoittavia sanoja, jotka olen kerännyt eri kielten sanakirjoista. Esittelen niille erilaisia mahdollisia rekonstruktioita ja aiemmin esitettyjä etymologioita. Sen jälkeen esittelen mustalle läheisiä adjektiiveja ja substantiiveja, jotka ovat voineet joko olla mustan merkityksessä (esim. suomen sini) tai lähtökohta värinnimityksen synnylle (vanhat hiiltä tarkoittavat sanat). Lopuksi käyn läpi suomalais-ugrilaisten kielten vanhimpia värinnimityksiä ja vertailen niitä keskenään. Tarkastelen sekä niiden sanahahmoja että niistä löytyviä johdinaineksia. Tutkimuksessani olen havainnut, että näyttää siltä, toisin kuin on aiemmin esitetty, pimeä ei ole tarkoittanut mustaa. Musta mielletään ennemmin likaisuuteen kuin pimeään. On siis ollut alkuaan kaksi merkitysparia; pimeä valoisa ja likainen puhdas . Valkoinen on voitu mieltää kuuluvaksi molempiin pareihin, mikä voi selittää sen, miksi värillä valkoinen on useita vanhoja nimityksiä. Musta on mielletty vain merkitykseen likainen . Se voi siksi olla saanut nimityksensä luonnossa esiintyvästä mustasta, likaavasta aineesta eli hiilestä. Se on voitu jo varhain yhdistää pahaan ja siksi se on saatettu vaihtaa moneen kertaan, kuten tabusanoille usein on tehty.

Phylogeography and demographic history of Lacerta lepida in the Iberian Peninsula

The Iberian Peninsula is recognized as an important refugial area for species survival and diversification during the climatic cycles of the Quaternary. Recent phylogeographic studies have revealed Iberia as a complex of multiple refugia. However, most of these studies have focused either on species with narrow distributions within the region or species groups that, although widely distributed, generally have a genetic structure that relates to pre-Quaternary cladogenetic events. In this study we undertake a detailed phylogeographic analysis of the lizard species, Lacerta lepida, whose distribution encompasses the entire Iberian Peninsula. We attempt to identify refugial areas, recolonization routes, zones of secondary contact and date demographic events within this species. Results support the existence of 6 evolutionary lineages (phylogroups) with a strong association between genetic variation and geography, suggesting a history of allopatric divergence in different refugia. Diversification within phylogroups is concordant with the onset of the Pleistocene climatic oscillations. The southern regions of several phylogroups show a high incidence of ancestral alleles in contrast with high incidence of recently derived alleles in northern regions. All phylogroups show signs of recent demographic and spatial expansions. We have further identified several zones of secondary contact, with divergent mitochondrial haplotypes occurring in narrow zones of sympatry. The concordant patterns of spatial and demographic expansions detected within phylogroups, together with the high incidence of ancestral haplotypes in southern regions of several phylogroups, suggests a pattern of contraction of populations into southern refugia during adverse climatic conditions from which subsequent northern expansions occurred. This study supports the emergent pattern of multiple refugia within Iberia but adds to it by identifying a pattern of refugia coincident with the southern distribution limits of individual evolutionary lineages. These areas are important in terms of long-term species persistence and therefore important areas for conservation.