Death in the Bolivian High Plateau : Burials and Tiwanaku Society

My Ph.D. dissertation presents a multi-disciplinary analysis of the mortuary practices of the Tiwanaku culture of the Bolivian high plateau, situated at an altitude of c. 3800 m above sea level. The Tiwanaku State (c. AD 500-1150) was one of the most important pre-Inca civilisations of the South Central Andes. The book begins with a brief introductory chapter. In chapter 2 I discuss methodological and theoretical developments in archaeological mortuary studies from the late 1960s until the turn of the millennium. I am especially interested in the issue how archaeological burial data can be used to draw inferences on the social structure of prehistoric societies. Chapter 3 deals with the early historic sources written in the 16th and 17th centuries, following the Spanish Conquest of the Incas. In particular, I review information on how the Incas manifested status differences between and within social classes and what kinds of burial treatments they applied. In chapter 4 I compare the Inca case with 20th century ethnographic data on the Aymara Indians of the Bolivian high plateau. Even if Christianity has affected virtually every level of Aymara religion, surprisingly many traditional features can still be observed in present day Aymara mortuary ceremonies. The archaeological part of my book begins with chapter 5, which is an introduction into Tiwanaku archaeology. In the next chapter, I present an overview of previously reported Tiwanaku cemeteries and burials. Chapter 7 deals with my own excavations at the Late Tiwanaku/early post-Tiwanaku cemetery site of Tiraska, located on the south-eastern shore of Lake Titicaca. During the 1998, 2002, and 2003 field seasons, a total of 32 burials were investigated at Tiraska. The great majority of these were subterranean stone-lined tombs, each containing the skeletal remains of 1 individual and 1-2 ceramic vessels. Nine burials have been radiocarbon dated, the dates in question indicating that the cemetery was in use from the 10th until the 13th century AD. In chapter 8 I point out that considerable regional and/or ethnic differences can be noted between studied Tiwanaku cemetery sites. Because of the mentioned differences, and a general lack of securely dated burial contexts, I feel that at present we can do no better than to classify most studied Tiwanaku burials into three broad categories: (1) elite and/or priests, (2) "commoners", and (3) sacrificial victims and/or slaves and/or prisoners of war. On the basis of such indicators as monumental architecture and occupational specialisation we would expect to find considerable status-related differences in tomb size, grave goods, etc. among the Tiwanaku. Interestingly, however, such variation is rather modest, and the Tiwanaku seem to have been a lot less interested in expending considerable labour and resources in burial facilities than their pre-Columbian contemporaries of many parts of the Central Andes.

Victims of the White War or Rebellions of the Green Revolution? Bolivian Indigenous Women Prisoners' Position in the "War on Drugs" Explored through a Criminological Gaze

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Bolivialaisten naisvankien (alkuperäisväestön) ja globaalin huumesodan ("War on Drugs") välistä yhteyttä. Keskustelu sijoitetaan laajemmin kokan viljelyn politiikkaan ja alkuperäisväestön kulttuuriin. Kokaa viljeleviä köyhiä maalaisia, joista huomattava osa on naisia, on vangittu Boliviassa kiihtyvää tahtia viime vuosikymmeninä. Moni naisista on kokan tuotannossa ja kaupassa mukana, sillä se on monesti ainoa keino taloudelliseen selviämiseen. Yleisesti ottaen naisvangit ja naisrikolliset ovat marginaalinen ilmiö. Kansainvälisesti tarkasteltuna naisvankien suhteellinen osuus koko vankilaväestöstä on noin 5,2 % (keskiarvo). Boliviassa osuus on vaihdellut 6,1 %:n ja 17,1 %:n välillä vuosina 2000-2008. Naisvankien määrä yleisesti ottaen on ollut rajussa kasvussa, suurin syy naisten vangitsemiseen on huumausaineisiin liittyvät rikokset. Näyttää myös siltä että vähemmistöt ja etnisen taustan omaavat henkilöt ovat yliedustettuina vankilaväestössä. Bolivia seuraa tätä kansainvälistä trendiä. Tämä tutkielma on rajattu kysymyksiin Bolivian intiaaniperäisten naisten osuudesta maan huumerikollisuudessa, sekä heidän suhteellisen korkeaa vangitsemisastetta selittäviin yhteiskunnallisiin tekijöihin. Kysymykset sukupuolesta, etnisyydestä ja kokan viljelyn politiikasta ovat keskiössä. Yleisiä kriminologisia teorioita peilataan kriittisesti suhteessa aineistoon ja Bolivian kontekstiin. Huumesodan ja Bolivian ankaran huumelainsäädännön seurauksista keskustellaan kriittisesti, sekä pohditaan köyhän alkuperäisväestön massavangitsemisen tarpeellisuutta. Tutkimuskysymykseni ovat: mitkä tekijät selittävät kohtuullisen korkean intiaaniperäisten naisvankien määrän Boliviassa, ja mikä on heidän asemansa globaalissa huumesodassa? Tutkielmassa on analysoitu kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa. Päälähteenä on ollut Bolivian tilastokeskuksen tuottamat rikostilastot. Tutkielman tärkeimpänä löydöksenä voidaan pitää havaintoa, että vastoin tiettyjä olettamuksia, intiaaniperäiset naiset ovat hyvinkin aktiivisia perinteisesti miehisiksi käsitetyillä aloilla kuten rikollisuudessa ja politiikassa. Tutkielmassa osoitetaan myös, että pidätysten määrät ovat moninkertaistuneet muutamassa vuosikymmenessä. Koska kokan viljelyssä on kyse pääasiallisesti taloudellisesta toimeentulosta, tämä tutkielma kysyy, onko hengissä pysyminen rikos?