Revision of the family Alycidae (Acariformes, Acari), with special reference to European species

The thesis provides a proposal to divide Alycidae G. Canestrini & Fanzago into two subfamilies and four tribes. This new hierarchy is based on a reassessment and reranking of new and previously known synapomorphies of the clusters concerned by cladistic analysis, using 60 morphological characters for 48 ingroup species. The basic characters of the taxa are illustrated either by SEM micrographs (Scanning Electron Microscopy) or by outline drawings. The presented classification includes the definitions of Alycini G. Canestrini & Fanzago new rank; Bimichaeliini Womersley new rank; Petralycini new rank; and the (re)descriptions of Alycus C.L. Koch, Pachygnathus Dugès, Amphialycus Zachvatkin, Bimichaelia Thor and Laminamichaelia gen. nov. The species described or redescribed are: Pachygnathus wasastjernae sp. nov. from Kvarken (Merenkurkku), Finland; Pachygnathus villosus Dugès (in Oken); Alycus roseus C.L. Koch; Alycus denasutus (Grandjean) comb. and stat. nov.; Alycus trichotus (Grandjean) comb. nov.; Alycus marinus (Schuster) comb. nov.; Amphialycus (Amphialycus) pentophthalmus Zachvatkin; Amphialycus (Amphialycus) leucogaster (Grandjean); and Amphialycus (Orthacarus) oblongus (Halbert) comb. nov.; Bimichaelia augustana (Berlese); Bimichaelia sarekensis Trägårdh; Laminamichaelia setigera (Berlese) comb. nov.; Laminamichelia arbusculosa (Grandjean) comb. nov.; Laminamichelia subnuda (Berlese) comb. nov. and Petralycus unicornis Grandjean. Fourteen nominal species were found to be junior synonymies. The importance of sensory organs in taxonomy is well recognized, but inclusion of the elaborate skin pattern seemed to improve essentially the usefulness of the prodorsal sensory area. The detailed pictures of the prodorsa of the European alycids could be used like passport photographs for the species. A database like this of prodorsa of other mite taxa as well might be an answer to future needs of species identification in soil zoology, ecology and conservation.

Klassisen poliittisen taloustieteen heijastuminen Intian koleratodellisuuteen 1817–1914

Tässä työssä tutkitaan sitä, heijastuiko Britanniassa vallinnut klassisen poliittisen taloustieteen ihannointi Intian koleratodellisuuteen Itä-Intian kauppakomppanian ja Englannin kruunun hallintokausilla vuosina 1817–1914. Klassinen poliittinen taloustiede oli Britanniassa eli emämaassa dominantti ideologia ja sen vaikutus etenkin Intiassa oli huomattava. Työn lähdeaineisto koostuu pääasiassa Intiassa ja Iso-Britanniassa julkaistuista koleraa käsittelevistä teoksista. Tutkimus tarjoaa oman pienen panoksensa sekä Intian siirtomaahistoriaa että siirtomaajärjestelmän toimintaa käsittelevään tutkimukseen. Työssä esitetään, miten Intian koleraepidemiat alkoivat ja levisivät kauppakomppanian kaudella, miten kruunun alaisuuteen siirryttäessä Intiaan rakennettiin omanlaisensa koleratodellisuus ja -teoria ja miten todellisuus vasta hieman ennen 1900-luvun vaihdetta alkoi yhdentyä muun maailman koleratodellisuuden kanssa. Tutkielmasta voidaan päätellä klassisen poliittisen taloustieteen ajatusten heijastuneen Intian koleratodellisuuteen. Intian rooli raaka-aineiden tuottajana ja myöhemmin myös valmiiden tuotteiden markkinakenttänä heijastui sekä karanteenien vastustamisena että Euroopassa hyviksi todettujen koleraa ehkäisevien keinojen soveltamatta jättämisenä. Investoiminen Intian sosiaali- ja terveyssektorille ei sopinut klassisen poliittisen taloustieteen ihanteisiin, jotka painottivat markkinoiden toimintaan puuttumattomuutta ja näkymättömän käden kaikille jakamaa hyvinvointia. Kauppakomppanian kaudella puuttumattomuutta voitiin perustella yritysmäisellä toiminnalla, johon ei kuulut valtiolle kuuluvien tehtävien hoitaminen. Kruunun alaisuuteen siirtymisen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Valtiolla oli suuremmat velvollisuudet kansalaistensa hyvinvointia kohtaan, joten kruunu joutui perustelemaan toimimattomuuttaan painokkaammin. Suurten sosiaalisektorin investointien ja karanteenien välttämiseksi Intiaan luotiin aivan oma koleratodellisuutensa, jonka mukaan kolera ei tarttunut ihmisestä toiseen, eikä sen leviämistä voinut estää, sillä se syntyi maasta nousevista höyryistä ja kulki tuulten mukana. Vääristynyt teoriapohja johti vääristyneeseen todellisuuteen. Epätietoisuus kolerasta ja sen hoidosta säilyi Intiassa 1800-luvun lopulle asti. Britannia hyväksyi saksalaisen epidemiologin, Robert Kochin esittämän bakteeriteorian vasta, kun Koch ja muu maailma totesivat, etteivät merille asetetut karanteenit enää pystyneet ehkäisemään koleran leviämistä. Merten ja kaupankäynnin vapaus ei tällöin enää ollut uhattuna, eikä Britannian siis koskaan tarvinnut luopua siirtomaajärjestelmälle niin olennaisesta tavaroiden liikkumisen esteettömyydestä.