"Ai, noi muslimithan ei kai saa tehdä enkeleitä" : Uskonto ja uskontokasvatus monikulttuurisen päiväkodin arjessa ja kasvattajien puheessa

Tämä tutkimus on etnografisesti värittynyt kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimus kohdistuu varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen. Tutkimuskohteena oli eräs helsinkiläinen monikulttuurinen päiväkoti. Tutkimuksen tarkoituksena oli havainnoida päiväkodin arkea sekä haastatella päiväkodin kasvattajia (lastentarhanopettajat, lastenhoitajat) uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Tutkimuskohteen valintaan vaikutti päiväkodissa käynnissä ollut projekti, jonka puitteissa päiväkodin uskontokasvatusta oltiin kehittämässä ns. monikulttuuristen aamuhetkien muodossa. Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten uskonto ilmenee monikulttuurisen päiväkodin arjessa? 2. Millaisia diskursseja eli puhetapoja monikulttuurisen päiväkodin kasvattajat käyttävät puhuessaan uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä? Aineistonkeräämisen menetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja haastattelua. Tietoa tutkimuskohteesta kerättiin myös kasvattajatiimeille suunnatun kyselyn avulla. Vaikka tutkimuskohteena oli koko päiväkoti, niin käytännössä päiväkodin arki näyttäytyi tutkijalle yhden ryhmän toimintaan osallistumisen kautta. Tutkija vietti päiväkodissa yhteensä 28 päivää ja haastatteli 14 kasvattajaa. Kenttäpäivät jakautuivat kolmeen jaksoon aikavälillä 30.11.07–31.3.08. Ajankohdiksi oli valittu jakso ennen joulua, jakso ennen pääsiäistä ja jakso niiden välillä tammi-helmikuussa. Aineiston analyysissa ammennettiin sekä sisällönanalyysiä että diskurssianalyysiä käsittelevästä menetelmäkirjallisuudesta. Saatuja tuloksia peilattiin mm. varhaiskasvatuksen uskontokasvatusta ohjaaviin asiakirjoihin (Opetushallitus 2000; STAKES 2005) sekä Mohammed Abu-Nimerin (2001) malliin uskontojen välisen sensitiivisyyden kehittymisestä. Havainnointiaineistosta ilmenee se, miten varovaisesti, ongelmalähtöisesti ja välinpitämättömästikin kasvattajat suhtautuvat uskontokasvatukseen liittyviin kysymyksiin. Päiväkodissa aloitetut projektityöntekijän organisoimat aamunavaukset olivat kuitenkin tuomassa uudenlaista kielenkäyttöä ja myönteisen asennoitumisen mallia niin sisältöaluetta kuin eri uskontoja kohtaan. Niissä olikin havaittavissa sillanrakentamista erityisesti kristinuskon ja islamin välille. Tämä oli ymmärrettävää, sillä 55 % lapsista oli kotitaustaltaan kristittyjä ja 31 % muslimeja. Kaiken kaikkiaan päiväkodissa uskonnon ilmenemiseen liittyneet tilanteet voitiin jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: yllättävä arki (erityisesti ruokailu ja pukeutuminen), joulun ja pääsiäisen aika sekä monikulttuuriset aamunavaukset. Haastatteluaineistosta muodostettiin viisi erilaista kasvattajien tapaa puhua uskontoon ja uskontokasvatukseen liittyvistä kysymyksistä: 1. Omaa uskontoa puolustava puhetapa. 2. Uskontojen välistä tasavertaisuutta korostava puhetapa. 3. Uskontokasvatusta vähättelevä ja kiinnostumattomuutta ilmentävä puhetapa. 4. Uskontokasvatuksen etäistävä puhetapa. 5. Uskontojen aiheuttamaa hämmennystä ilmaiseva puhetapa. Kontekstin muodostetuille puhetavoille antaa havainnointiaineisto. Kaiken kaikkiaan on havaittavissa, että kasvattajien eriasteiset henkilökohtaiset suhtautumistavat ovat vaikuttamassa kasvatustoiminnan suunnitteluun ja sen toteuttamiseen, tässä tapauksessa toteuttamatta jättämiseen. Ne myös vähentävät kasvattajien ammatillista asennoitumista uskontokasvatuksen sisältöalueeseen. Kun kokonaisuutta peilattiin Abu-Nimerin malliin, todettiin, että eri uskontojen kohtaaminen haastaa kasvattajat paljon voimakkaammin kuin eri kulttuurien kohtaaminen. Kasvattajien tulisikin mm. tunnistaa uskontojen ja katsomusten erilaisuuden itsessään aiheuttamia tunteita, jotta mahdolliset kielteiset tunteet eivät olisi vaikuttamassa kasvatustilanteissa. Mallin peilaaminen päiväkodin arkeen ja kasvattajien puhetapoihin lisää ymmärtämystä siitä, miten syvälle menevästä asiasta kulttuurien välisessä kommunikaatiossa on kyse, kun siihen lisätään uskontojen ulottuvuus - tässä tapauksessa uskontokasvatuksen ulottuvuus monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa päiväkodissa.

Molecular biology and functions of epilysin (MMP-28)

Epilysin (MMP-28) is the most recently identified member of the matrix metalloproteinase (MMP) family of extracellular proteases. Together these enzymes are capable of degrading almost all components of the extracellular matrix (ECM) and are thus involved in important biological processes such as development, wound healing and immune functions, but also in pathological processes such as tumor invasion, metastasis and arthritis. MMPs do not act solely by degrading the ECM. They also regulate cell behavior by releasing growth factors and biologically active peptides from the ECM, by modulating cell surface receptors and adhesion molecules and by regulating the activity of many important mediators in inflammatory pathways. The aim of this study was to define the unique role of epilysin within the MMP-family, to elucidate how and when it is expressed and how its catalytic activity is regulated. To gain information on its essential functions and substrates, the specific aim was to characterize how epilysin affects the phenotype of epithelial cells, where it is biologically expressed. During the course of the study we found that the epilysin promoter contains a well conserved GT-box that is essential for the basic expression of this gene. Transcription factors Sp1 and Sp3 bind this sequence and could hence regulate both the basic and cell type and differentiation stage specific expression of epilysin. We cloned mouse epilysin cDNA and found that epilysin is well conserved between human and mouse genomes and that epilysin is glycosylated and activated by furin. Similarly to in human tissues, epilysin is normally expressed in a number of mouse tissues. The expression pattern differs from most other MMPs, which are expressed only in response to injury or inflammation and in pathological processes like cancer. These findings implicate that epilysin could be involved in tissue homeostasis, perhaps fine-tuning the phenotype of epithelial cells according to signals from the ECM. In view of these results, it was unexpected to find that epilysin can induce a stable epithelial to mesenchymal transition (EMT) when overexpressed in epithelial lung carcinoma cells. Transforming growth factor b (TGF-b) was recognized as a crucial mediator of this process, which was characterized by the loss of E-cadherin mediated cell-cell adhesion, elevated expression of gelatinase B and MT1-MMP and increased cell migration and invasion into collagen I gels. We also observed that epilysin is bound to the surface of epithelial cells and that this interaction is lost upon cell transformation and is susceptible to degradation by membrane type-1-MMP (MT1-MMP). The wide expression of epilysin under physiological conditions implicates that its effects on epithelial cell phenotype in vivo are not as dramatic as seen in our in vitro cell system. Nevertheless, current results indicate a possible interaction between epilysin and TGF-b also under physiological circumstances, where epilysin activity may not induce EMT but, instead, trigger less permanent changes in TGF-b signaling and cell motility. Epilysin may thus play an important role in TGF-b regulated events such as wound healing and inflammation, processes where involvement of epilysin has been indicated.

Silva Fennica. A quarterly journal of forest science. Contents Vol. 28, 1994.

Julkaistu Silva Fennica Vol. 28(4) -numeron liitteenä.