Studies on immune activation in rheumatoid arthritis and reactive arthritis

Rheumatoid arthritis (RA) is an autoimmune disease characterized by synovitis, progressive joint destruction, and disability. Reactive arthritis (ReA) is a sterile joint inflammation following a distant mucosal infection. The clinical course of these diseases is variable and cannot be predicted with reasonable accuracy by clinical and laboratory markers. The predictive value of circulating soluble interleukin-2 receptor (sIL-2R), a marker of lymphocyte activation, measured by Immulite® automated immunoassay analyzer, was evaluated in two cohorts of RA patients. In 175 patients with active early RA randomized to treatment with either on disease-modifying antirheumatic drug (DMARD) or a combination of 3 DMARDs and prednisolone, low baseline sIL-2R level predicted remission after 6 months in patients treated with a single DMARD. In 24 patients with active RA refractory to DMARDs, low baseline sIL-2R level predicted rapid clinical response to treatment with infliximab, an anti-tumour necrosis factor antibody. Furthermore, in a cohort of 26 patients with acute ReA, high baseline sIL-2R level predicted remission after 6 months. Levels of circulating soluble E-selectin (sE-selectin), a marker of endothelial activation, were measured annually by enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) in a cohort of 85 patients with early RA. During a five-year follow-up, sE-selectin levels were associated with activity and outcome of RA. The levels of neutrophil and monocyte CD11b/CD18 expression measured by flow cytometry, and circulating levels of sE-selectin measured by ELISA, and procalcitonin by immunoluminometric assay, were compared in 28 patients with acute ReA and 16 patients with early RA. The levels of the markers were comparable in ReA, RA, and healthy control subjects. In conlusion, sIL-2R may provide a new predictive marker in early RA treated with a single DMARD and refractory RA treated with infliximab. In addition, sIL-2R level predicts remission in acute ReA.

Polymorphic low penetrance genes and breast cancer : The role of genes involved in metabolism of xenobiotics, estrogens and reactive oxygen species

Various endogenous and exogenous factors have been reported to increase the risk of breast cancer. Many of those are related to prolonged lifetime exposure to estrogens. Furthermore, a positive family history of breast cancer and certain benign breast diseases are known to increase the risk of breast cancer. The role of lifestyle factors, such as use of alcohol and smoking has been an area of intensive study. Alcohol has been found to increase the risk of breast cancer, whereas the role of smoking has remained obscure. A multitude of enzymes are involved in the metabolism of estrogens and xenobiotics including the carcinogens found in tobacco smoke. Many of the metabolic enzymes exhibit genetic polymorphisms that can lead to inter-individual differences in their abilities to modify hazardous substrates. Therefore, in presence of a given chemical exposure, one subgroup of women may be more susceptible to breast carcinogenesis, since they carry unfavourable forms of the polymorphic genes involved in the metabolism of the chemical. In this work, polymorphic genes encoding for cytochrome P450 (CYP) 1A1 and 1B1, N-acetyl transferase 2 (NAT2), sulfotransferase 1A1 (SULT1A1), manganese superoxide dismutase (MnSOD) and vitamin D receptor (VDR) were investigated in relation to breast cancer susceptibility in a Finnish population. CYP1A1, CYP1B1 and SULT1A1 are involved in the metabolism of both estrogens and xenobiotics, whereas NAT2 is involved only in the latter. MnSOD is an antioxidant enzyme protecting cells from oxidative damage. VDR, in turn, mediates the effects of the active form of vitamin D (1,25(OH)2D3, calcitriol) on maintenance of calcium homeostasis and it has anti-proliferative effects in many cancer cells. A 1.3-fold (95% CIs 1.01-1.73) increased risk of breast cancer was seen among women who carried the NAT2 slow acetylator genotype and a 1.5-fold (95% CI 1.1-2.0) risk was found in women with a MnSOD variant A allele containing genotypes compared to women with the NAT2 rapid acetylator genotype or to those with the MnSOD VV genotype, respectively. Instead, women with the VDR a allele containing genotypes were found to be at a decreased risk for breast cancer (OR 0.73; 95% CI 0.54-0.98) compared to women with the AA genotype. No significant overall associations were found between SULT1A1 or CYP genotypes and breast cancer risk, whereas a combination of the CYP1B1 432Val allele containing genotypes with the NAT2 slow acetylator genotypes posed a 1.5-fold (95% CI 1.03-2.24) increased risk. Moreover, NAT2 slow acetylator genotype was found to be confined to women with an advanced stage of breast cancer (stages III and IV). Further evidence for the association of xenobiotic metabolising genes with breast cancer risk was found when active smoking was taken into account. Women who smoked less than 10 cigarettes/day and carried at least one CYP1B1 432Val variant allele, were at 3.1-fold (95% CI 1.32-7.12) risk of breast cancer compared to women who smoked the same amount but did not carry the variant allele. Furthermore, the risk was significantly increased with increasing number of the CYP1B1 432Val alleles (p for trend 0.005). In addition, women who smoked less than 5 pack-years and carried the NAT2 slow acetylator genotype were at a 2.6-fold (95% CI 1.01-6.48) increased risk of breast cancer compared to women who smoked the same amount but carried the NAT2 rapid acetylator genotype. Furthermore, the combination of the CYP1B1 432Val allele and the NAT2 slow acetylator genotype increased the risk of breast cancer by 2.5-fold (95% CI 1.11-5.45) among ever smokers. Instead, the MnSOD A allele was found to be a risk factor among postmenopausal long-term smokers (>15 years of smoking) (OR 5.1; 95% CI 1.4-18.4) or among postmenopausal women who had smoked more than 10 cigarettes/day (OR 5.5; 95% CI 1.3-23.4) compared to women who had similar smoking habits but carried the MnSOD V/V genotype. Similarly, within subgroups of postmenopausal women who were using oral contraceptives, hormone replacement therapy or alcohol, women carrying the MnSOD A allele genotypes seemed to be at increased risk of breast cancer compared to women with the MnSOD V/V genotype. A positive family history of breast cancer and high parity were shown to be inversely associated with breast cancer risk among women carrying the VDR ApaI a allele or among premenopausal women carrying the SULT1A1*2 allele, respectively.

Radical Enhanced Atomic Layer Deposition of Metals and Oxides

Atomic Layer Deposition (ALD) is a chemical, gas-phase thin film deposition method. It is known for its ability for accurate and precise thickness control, and uniform and conformal film growth. One area where ALD has not yet excelled is film deposition at low temperatures. Also deposition of metals, besides the noble metals, has proven to be quite challenging. To alleviate these limitations, more aggressive reactants are required. One such group of reactants are radicals, which may be formed by dissociating gases. Dissociation is most conveniently done with a plasma source. For example, dissociating molecular oxygen or hydrogen, oxygen or hydrogen radicals are generated. The use of radicals in ALD may surmount some of the above limitations: oxide film deposition at low temperatures may become feasible if oxygen radicals are used as they are highly reactive. Also, as hydrogen radicals are very effective reducing agents, they may be used to deposit metals. In this work, a plasma source was incorporated in an existing ALD reactor for radical generation, and the reactor was used to study five different Radical Enhanced ALD processes. The modifications to the existing reactor and the different possibilities during the modification process are discussed. The studied materials include two metals, copper and silver, and three oxides, aluminium oxide, titanium dioxide and tantalum oxide. The materials were characterized and their properties were compared to other variations of the same process, utilizing the same metal precursor, to understand what kind of effect the non-metal precursor has on the film properties and growth characteristics. Both metals were deposited successfully, and silver for the first time by ALD. The films had low resistivity and grew conformally in the ALD mode, demonstrating that the REALD of metals is true ALD. The oxide films had exceptionally high growth rates, and aluminium oxide grew at room temperature with low cycle times and resulted in good quality films. Both aluminium oxide and titanium dioxide were deposited on natural fibres without damaging the fibre. Tantalum oxide was also deposited successfully, with good electrical properties, but at slightly higher temperature than the other two oxides, due to the evaporation temperature required by the metal precursor. Overall, the ability of REALD to deposit metallic and oxide films with high quality at low temperatures was demonstrated.

Inflammation and tissue destruction in arthritides and periodontal disease

The principal aim of this study was to examine diseases characterized by inflammatory injury, especially human arthritides and periodontitis, with specific interest to final effector enzymes of tissue destruction and address the possible future tools to prevent permanent tissue loss. We used biochemical and immunological methods applied to synovial tissue samples, samples of synovial fluid, and samples of peripheral blood. In Study IV, we used established clinical inflammatory injury indicator probing pocket depth and used it to derive a new clinical measure of systemic burden, periodontal inflammatory burden index. In study I, we showed a difference in the effector enzymes of peripheral blood leukocytes and leukocytes from inflamed synovial fluid of rheumatoid arthritis and reactive arthritis patients. The effector enzyme activities were higher in synovial fluid than in peripheral blood. In study II, we showed the presence of collagenase-3 in rheumatoid synovial tissue samples, relative resistance of the enzyme to inhibition in vitro and developed an electrophoretic method for detection of collagenase-3 in presence of collagenase-1. In study III, we carried out an open label study of doxycycline treatment of 12 RA patients. During the treatment period, we observed an improvement in several of the biochemical and psychosocial variables used to assess the status of the patients. In study IV, we showed a clearly lower level of periodontal inflammatory injury in chronic periodontitis patients referred for periodontal treatment. In this cross-sectional pilot study, we showed lower levels of inflammatory injury in periodontitis patients using statin than in those not receiving statin treatment. The difference was of same magnitude in patients using simvastatin or atorvastatin. The weighted index of inflammatory burden, PIBI, which emphasizes the burden imposed by the deepest pathological pockets on the system showed values consistent with a wider scale to ease future studies on the inflammatory burden associated with periodontitis.

Microbial life and deposits in paper machine circuits

Väitöskirjani käsittele mikrobien ja erilaisten kemikaalien rooleja saostumien ja biofilmien muodostumisessa paperi- ja kartonkikoneilla. "Saostuma" tässä työssä tarkoittaa kiinteän aineen kertymää konepinnoille tai rajapinnoille konekierroissa, jotka on tarkoitettu massasulppujen, lietteiden, vesien tai ilman kuljetukseen. Saostumasta tulee "biofilmi" silloin kun sen oleellinen rakennekomponentti on mikrobisolut tai niiden tuotteet. Väitöstyöni työhypoteesina oli, että i. tietämys saostumien koostumuksesta, sekä ii. niiden rakenteesta, biologisista, fysikaalis-kemiallisista ja teknisistä ominaisuuksista ohjaavat tutkijaa löytämään ympäristöä säästäviä keinoja estää epätoivottujen saostumien muodostus tai purkaa jo muodostuneita saostumia. Selvittääkseni saostumien koostumista ja rakennetta käytin monia erilaisia analytiikan työkaluja, kuten elektronimikroskopiaa, konfokaali-laser mikroskopiaa (CLSM), energiadispersiivistä röntgenanalyysiä (EDX), pyrolyysi kaasukromatografiaa yhdistettynä massaspektrometriaan (Py-GCMS), joninvaihtokromatografiaa, kaasukromatografiaa ja mikrobiologisia analyysejä. Osallistuin aktiivisesti innovatiivisen, valon takaisinsirontaan perustuvan sensorin kehittämistyöhön, käytettäväksi biofilmin kasvun mittaukseen suoraan koneen vesikierroista ja säiliöistä. Työni osoitti, että monet paperinvalmistuksessa käytetyistä kemikaaleista reagoivat keskenään tuottaen orgaanisia tahmakerroksia konekiertojen teräspinnoille. Löysin myös kerrostumia, jotka valomikroskooppisessa tarkastelussa oli tulkittu mikrobeiksi, mutta jotka elektronimikroskopia paljasti alunasta syntyneiksi, alumiinihydroksidiksi joka saostui pH:ssa 6,8 kiertokuitua käyttävän koneen viiravesistä. Monet paperintekijät käyttävät vieläkin alunaa kiinnitysaineena vaikka prosessiolot ovat muuttuneet happamista neutraaleiksi. Sitä pidetään paperitekijän "aspiriinina", mutta väitöstutkimukseni osoitti sen riskit. Löysin myös orgaanisia saostumia, joiden alkuperä oli aineiden, kuten pihkan, saippuoituminen (kalsium saippuat) niin että muodostui tahmankasvua ylläpitävä alusta monilla paperi- ja kartonkikoneilla. Näin solumuodoiltaan Deinococcus geothermalista muistuttavia bakteereita kasvamassa lujasti teräskoepalojen pintaan kiinnittyneinä pesäkkeinä, kun koepaloja upotettiin paperikoneiden vesikiertoihin. Nämä deinokokkimaiset pesäkkeet voivat toimia jalustana, tarttumisalustana muiden mikrobien massoille, joka selittäisi miksi saostumat yleisesti sisältävät deinokokkeja pienenä, muttei koskaan pääasiallisena rakenneosana. Kun paperikoneiden käyttämien vesien (raakavedet, lämminvesi, biologisesti puhdistettu jätevesi) laatua tutkitaan, mittausmenetelmällä on suuri merkitys. Koepalan upotusmenetelmällä todettu biofilmikasvu ja viljelmenetelmällä mitattu bakteerisaastuneisuus korreloivat toisiinsa huonosti etenkin silloin kun likaantumisessa oli mukana rihmamaiseti kasvavia bakteereja. Huoli ympäristöstä on pakottanut paperi- ja kartonkikoneiden vesikiertojen sulkemiseen. Vesien kierrätys ja prosessivesien uudelleenkäyttö nostavat prosessilämpötilaa ja lisäävät koneella kiertävien kolloidisten ja liuenneiden aineiden määriä. Tutkin kiertovesien pitoisuuksia kolmessa eriasteisesti suljetussa tehtaassa, joiden päästöt olivat 0 m3, 0,5 m3 ja 4 m3 jätevettä tuotetonnia kohden, perustuen puhdistetun jäteveden uudelleen käyttöön. Nollapäästöisellä tehtaalla kiertovesiin kertyi paljon orgaanisesti sidottua hiiltä (> 10 g L-1), etenkin haihtuvina happoina (maito-, etikka-, propioni- ja voi-). Myös sulfaatteja, klorideja, natriumia ja kalsiumia kertyi paljon, > 1 g L-1 kutakin. Pääosa (>40%) kaikista bakteereista oli 16S rRNA geenisekvenssianalyysien tulosten perusteella sukua, joskin etäistä (< 96%) ainoastaan Enterococcus cecorum bakteerille. 4 m3 päästävältä tehtaalta löytyi lisäksi Bacillus thermoamylovorans ja Bacillus coagulans. Tehtaiden saostumat sisälsivät arkkeja suurina pitoisuuksina, ≥ 108 g-1, mutta tunnistukseen riittävää sekvenssisamanlaisuutta löytyi vain yhteen arkkisukuun, Methanothrix. Tutkimustulokset osoittivat että tehtaan vesikiertojen sulkeminen vähensi rajusti mikrobiston monimuotoisuutta, muttei estänyt liuenneen aineen ja kiintoaineen mineralisoitumista.

Health-Related Quality of Life, Costs and Treatment of Inflammatory Rheumatic Diseases in Routine Practice : With special emphasis on biological drugs

Rheumatoid arthritis (RA) and other chronic inflammatory joint diseases already begin to affect patients health-related quality of life (HRQoL) in the earliest phases of these diseases. In treatment of inflammatory joint diseases, the last two decades have seen new strategies and treatment options introduced. Treatment is started at an earlier phase; combinations of disease-modifying anti-rheumatic drugs (DMARDs) and corticosteroids are used; and in refractory cases new drugs such as tumour necrosis factor (TNF) inhibitors or other biologicals can be started. In patients with new referrals to the Department of Rheumatology of the Helsinki University Central Hospital, we evaluated the 15D and the Stanford Health Assessment Questionnaire (HAQ) results at baseline and approximately 8 months after their first visit. Altogether the analysis included 295 patients with various rheumatic diseases. The mean baseline 15D score (0.822, SD 0.114) was significantly lower than for the age-matched general population (0.903, SD 0.098). Patients with osteoarthritis (OA) and spondyloarthropathies (SPA) reported the poorest HRQoL. In patients with RA and reactive arthritis (ReA) the HRQoL improved in a statistically significant manner during the 8-month follow-up. In addition, a clinically important change appeared in patients with systemic rheumatic diseases. HAQ score improved significantly in patients with RA, arthralgia and fibromyalgia, and ReA. In a study of 97 RA patients treated either with etanercept or adalimumab, we assessed their HRQoL with the RAND 36-Item Health Survey 1.0 (RAND-36) questionnaire. We also analysed changes in clinical parameters and the HAQ. With etanercept and adalimumab, the values of all domains in the RAND-36 questionnaire increased during the first 3 months. The efficacy of each in improving HRQoL was statistically significant, and the drug effects were comparable. Compared to Finnish age- and sex-matched general population values, the HRQoL of the RA patients was significantly lower at baseline and, despite the improvement, remained lower also at follow-up. Our RA patients had long-standing and severe disease that can explain the low HRQoL also at follow-up. In a pharmacoeconomic study of patients treated with infliximab we evaluated medical and work disability costs for patients with chronic inflammatory joint disease during one year before and one year after institution of infliximab treatment. Clinical and economic data for 96 patients with different arthritis diagnoses showed, in all patients, significantly improved clinical and laboratory variables. However, the medical costs increased significantly during the second period by 12 015 (95% confidence interval, 6 496 to 18 076). Only a minimal decrease in work disability costs occurred mean decrease 130 (-1 268 to 1 072). In a study involving a switch from infliximab to etanercept, we investigated the clinical outcome in 49 patients with RA. Reasons for switching were in 42% failure to respond by American College of Rheumatology (ACR) 50% criteria; in 12% adverse event; and in 46% non-medical reasons although the patients had responded to infliximab. The Disease Activity Score with 28 joints examined (DAS28) allowed us to measure patients disease activity and compare outcome between groups based on the reason for switching. In the patients in whom infliximab was switched to etanercept for nonmedical reasons, etanercept continued to suppress disease activity effectively, and 1-year drug survival for etanercept was 77% (95% CI, 62 to 97). In patients in the infliximab failure and adverse event groups, DAS28 values improved significantly during etanercept therapy. However, the 1-year drug survival of etanercept was only 43% (95% CI, 26 to 70) and 50% (95% CI, 33 to 100), respectively. Although the HRQoL of patients with inflammatory joint diseases is significantly lower than that of the general population, use of early and aggressive treatment strategies including TNF-inhibitors can improve patients HRQoL effectively. Further research is needed in finding new treatment strategies for those patients who fail to respond or lose their response to TNF-inhibitors.

Electroencephalographic and Immunological Findings in Patients with Schizophrenia Treated with Clozapine

This work studies the effect of clozapine (CLO) on the electroencephalography (EEG) and reactive oxygen species (ROS) production by peripheral blood monocytes (MO) in patients with schizophrenia (SCH). The aim of the study was to investigate the mechanism of action of CLO, to clarify the effect of CLO on EEG absolute power spectrum and ROS production, and explore the relationship of these effects with clinical response. We also tried to clarify whether the EEG changes or ROS production would help to identify the patients who were most likely to respond to treatment with CLO. Our findings suggest that the amount of slow background activity, particularly the absolute power of the theta frequency band, in the EEG is markedly increased by CLO treatment and this finding correlates positively with clinical improvement in patients with SCH. CLO affected the production of ROS by blood MO with reduction or minimal increase of the ROS production being associated with clinical improvement, whereas marked increase of the ROS production did not. Also a positive correlation between theta absolute power increase in the EEG and suppression of the production of ROS by blood MO was found. The correlations between different symptom clusters of SCH and the EEG rhythms were investigated; the absolute power of beta activity in the EEG seemed to correlate positively to overall psychopathology in patients with SCH showing inadequate response. The results suggest that the EEG background activity and investigation of the production of ROS by MO seem to be an adjunctive method to objectively assess and possibly predict the therapeutic effect of CLO in patients with chronic SCH showing inadequate response to treatment with conventional antipsychotics.

Intermolecular Interactions of Noble-Gas-Containing Species

The importance of intermolecular interactions to chemistry, physics, and biology is difficult to overestimate. Without intermolecular forces, condensed phase matter could not form. The simplest way to categorize different types of intermolecular interactions is to describe them using van der Waals and hydrogen bonded (H-bonded) interactions. In the H-bond, the intermolecular interaction appears between a positively charged hydrogen atom and electronegative fragments and it originates from strong electrostatic interactions. H-bonding is important when considering the properties of condensed phase water and in many biological systems including the structure of DNA and proteins. Vibrational spectroscopy is a useful tool for studying complexes and the solvation of molecules. Vibrational frequency shift has been used to characterize complex formation. In an H-bonded system A∙∙∙H-X (A and X are acceptor and donor species, respectively), the vibrational frequency of the H-X stretching vibration usually decreases from its value in free H-X (red-shift). This frequency shift has been used as evidence for H-bond formation and the magnitude of the shift has been used as an indicator of the H-bonding strength. In contrast to this normal behavior are the blue-shifting H-bonds, in which the H-X vibrational frequency increases upon complex formation. In the last decade, there has been active discussion regarding these blue-shifting H-bonds. Noble-gases have been considered inert due to their limited reactivity with other elements. In the early 1930 s, Pauling predicted the stable noble-gas compounds XeF6 and KrF6. It was not until three decades later Neil Bartlett synthesized the first noble-gas compound, XePtF6, in 1962. A renaissance of noble-gas chemistry began in 1995 with the discovery of noble-gas hydride molecules at the University of Helsinki. The first hydrides were HXeCl, HXeBr, HXeI, HKrCl, and HXeH. These molecules have the general formula of HNgY, where H is a hydrogen atom, Ng is a noble-gas atom (Ar, Kr, or Xe), and Y is an electronegative fragment. At present, this class of molecules comprises 23 members including both inorganic and organic compounds. The first and only argon-containing neutral chemical compound HArF was synthesized in 2000 and its properties have since been investigated in a number of studies. A helium-containing chemical compound, HHeF, was predicted computationally, but its lifetime has been predicted to be severely limited by hydrogen tunneling. Helium and neon are the only elements in the periodic table that do not form neutral, ground state molecules. A noble-gas matrix is a useful medium in which to study unstable and reactive species including ions. A solvated proton forms a centrosymmetric NgHNg+ (Ng = Ar, Kr, and Xe) structure in a noble-gas matrix and this is probably the simplest example of a solvated proton. Interestingly, the hypothetical NeHNe+ cation is isoelectronic with the water-solvated proton H5O2+ (Zundel-ion). In addition to the NgHNg+ cations, the isoelectronic YHY- (Y = halogen atom or pseudohalogen fragment) anions have been studied with the matrix-isolation technique. These species have been known to exist in alkali metal salts (YHY)-M+ (M = alkali metal e.g. K or Na) for more than 80 years. Hydrated HF forms the FHF- structure in aqueous solutions, and these ions participate in several important chemical processes. In this thesis, studies of the intermolecular interactions of HNgY molecules and centrosymmetric ions with various species are presented. The HNgY complexes show unusual spectral features, e.g. large blue-shifts of the H-Ng stretching vibration upon complexation. It is suggested that the blue-shift is a normal effect for these molecules, and that originates from the enhanced (HNg)+Y- ion-pair character upon complexation. It is also found that the HNgY molecules are energetically stabilized in the complexed form, and this effect is computationally demonstrated for the HHeF molecule. The NgHNg+ and YHY- ions also show blue-shifts in their asymmetric stretching vibration upon complexation with nitrogen. Additionally, the matrix site structure and hindered rotation (libration) of the HNgY molecules were studied. The librational motion is a much-discussed solid state phenomenon, and the HNgY molecules embedded in noble-gas matrices are good model systems to study this effect. The formation mechanisms of the HNgY molecules and the decay mechanism of NgHNg+ cations are discussed. A new electron tunneling model for the decay of NgHNg+ absorptions in noble-gas matrices is proposed. Studies of the NgHNg+∙∙∙N2 complexes support this electron tunneling mechanism.

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

Onttojen puiden lahopuukovakuoriaiset — kolmen pyydystyypin vertailu

Vanhat ja ontot puut ovat tärkeä elinympäristö monelle lahopuusta riippuvaiselle eliölajille. Onttoihin puihin on erikoistunut suuri määrä myös vaarantuneita ja harvinaisia hyönteislajeja, jotka elävät puun onkalon seinämillä tai onkalon pohjalle kerääntyvässä orgaanisessa aineksessa, ns. mulmissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä kolmesta pyydystyypistä (ikkuna-, vuoka- ja kuoppapyydys) soveltuu parhaiten onttojen puiden lahopuukovakuoriaisten pyyntiin. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa hyönteisnäytteiden ensimmäiseen laboratoriokäsittelyyn vaadittua aikaa. Tutkimuksessa oli mukana vanhoja rungostaan onttoutuneita lehmuksia, tammia ja vaahteroita pääkaupunkiseudun puisto- ja kartanoalueilta. Puiden onkaloiden sisään aseteltiin ikkuna-, vuoka- ja kuoppapyydyksiä, kaksi kutakin tyyppiä ja ne tyhjennettiin kolmen viikon välein touko-heinäkuussa 2006. Pyydyksiä oli siis yhteensä 90 per pyyntijakso. Kun näytteistä eroteltiin halutut hyönteislahkot (mukaanlukien kovakuoriaiset) niiden käsittelyyn käytetty aika kirjattiin ylös. Aineistosta tunnistettiin yhteensä 3825 kovakuoriaisyksilöä ja 212 lajia, joista lahopuusta riippuvaisia oli yhteensä 3398 yksilöä ja 121 lajia. Ikkunapyydyksissä esiintyi yhteensä 1639 yksilöä ja 140 lajia, vuokapyydyksissä 1506 yksilöä ja 134 lajia, kuoppapyydyksissä 680 yksilöä ja 111 lajia. Näytteiden käsittelyaikojen keskiarvot olivat 48,3 minuuttia ikkunapyydykselle, 65,5 minuuttia vuokapyydykselle ja 34,1 kuoppapyydykselle. Lajistokoostumuksen huomioiva ?-diversiteetti erosi huomattavasti pyydysten välillä, se oli 36,5 % ikkuna- ja vuokapyydysten välillä, 13,1 % ikkuna- ja kuoppapyydysten välillä ja 14,2 % vuoka- ja kuoppapyydysten välillä. Ikkuna- ja vuokapyydysten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa saproksyylilajien (p<0,05), -yksilöiden (p<0,05) tai käsittelyaikojen (p<0,05) keskiarvoissa. Ikkuna- ja vuokapyydyksillä saatiin keskimäärin selvästi enemmän saproksyylilajeja ja –yksilöitä kuoppapyydykseen verrattuna. Kuoppapyydyksellä saatiin kokonaisyksilömäärään verrattuna suhteellisesti vähemmän saproksyylejä (59 %) kuin ikkuna- (69 %) ja vuokapyydyksillä (71 %). Ikkunapyydykset olivat tehokkain pyydystyyppi vertailtaessa pyydysten keräämää saproksyyliyksilömäärää suhteessa aineiston käsittelyn vaatimaan aikaan. Tehokkuus (yksilöä minuutissa) ikkunapyydykselle oli 0,74, vuokapyydykselle 0,43 ja kuoppapyydykselle 0,21. Ikkunapyydyksiä ei ole aikaisemmin käytetty puun onkalon sisällä hyönteisiä pyydettäessä vaan ne ovat aikaisemmissa tutkimuksissa roikkuneet onkalon ulkopuolella. Ikkunapyydykset kuitenkin toimivat erinomaisesti myös onkaloiden sisällä. Ikkuna- sekä vuokapyydys toimivatkin selkeästi paremmin lahopuukovakuoriaisten pyynnissä verrattuna kuoppapyydykseen, jonka poisjättäminen olisi kuitenkin tuottanut huomattavasti lajiköyhemmän aineiston. Mahdollisimman monimuotoisen onttojen puiden lahopuukovakuoriaislajiston keräämiseksi tulisi käyttää ikkuna- tai vuokapyydyksiä yhdessä kuoppapyydysten kanssa.