Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin pitkäkestoisen hengellisen väkivallan esiintymistä uskonnollisissa yhteisöissä sekä yhteisöjen jäsenten että ryhmien hengellisten auktoriteettien kautta. Tutkielmassa tutkittiin sitä, millaisissa muodoissa ja miksi pitkäkestoista jopa vuosikymmeniä kestävää mielenhallintaa, manipulointia ja kontrollointia ilmeni uskonnollisten yhteisöjen vallankäytössä. Lisäksi analysoitiin kyseisten yhteisöjen vallankäyttäjien profiileja ja selvitettiin heidän auktoriteettiasemaansa suhteessa yhteisön jäseniin. Tutkimus toteutettiin sähköpostihaastatteluina. Aineistoa kerättiin lehti- ja Internet-ilmoitusten avulla. Ensisijaisena tutkimusaineistona oli 49 kirjettä. Kirjeitä saapui yhteensä 17 eri yhteisöstä. Informantteina oli sekä lahkoistaan irtautuneita että yhä mukana olevia jäseniä. Yhtä yhteisöä lukuun ottamatta vastaukset saapuivat kristillisistä tai kristillisperäisistä yhteisöistä. Primääriaineiston lisäksi tutkimuksessa käytettiin jonkin verran erilaisiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluneiden henkilöiden elämäkerrallisia teoksia sekä muutamia lainauksia tutkimuksen teemoihin liittyviltä Internet-sivustoilta. Työn viitekehyksenä käytettiin Hannu Lauerman kokoamaa yhteenvetoa uskonnollisten lahkojen vaarallisiksi katsotuista piirteistä. Lauerma muotoili kyseisen aineiston Uskontojen uhrien tuki ry:n luettelon pohjalta täydentämällä sitä omilla havainnoillaan sekä muista lähteistä saaduilla esimerkeillä. Lisäksi työssä käytettiin Suomen Mielenterveysseuran työryhmän laatimaa luetteloa uskonnollisten yhteisöjen eettisistä periaatteista. Väljästi käytettynä teoreettisena viitekehyksenä sovellettiin Leon Festingerin kognitiivisen dissonanssin teoriaa. Festingerin teorian pääsisältönä oli toteamus, että ihminen pyrkii tasapainoon ja välttämään ristiriitaa karttamalla tai vähättelemällä sitä aiheuttavia ihmisiä, tapahtumia, asenteita ja informaatiota. Analyysiluvut jakautuivat kolmeen aihepiiriin. Ensimmäisessä tulosluvussa käsiteltiin kontrollointia ja jäsenten manipulointia käytöksen, ajatusten, tunteiden sekä informaation kautta. Toisessa tulosluvussa kuvattiin auktoriteetin alaisuudessa elämistä ja nostettiin esille teemoja, joiden kautta manipuloinnin esiintyminen informanttien yhteisöissä selkeimmin näkyi. Kolmas tulosluku keskittyi yhteisöjen vallankäyttöön sekä anonyymin auktoriteetin että yhteisöjen näkyvien vallanpitäjien kautta. Aineistosta oli selvästi havaittavissa, että pitkäkestoista uskonnollisten yhteisöjen säännöistä ja oppirakenteista lähtöisin olevaa kontrollointia ja manipulointia esiintyi jokaisen informantin kirjeessä. Osassa yhteisöjä kontrollointia oli vain pienessä sektorissa kun se toisissa kattoi lähes kaikki elämän alueet. Kontrolloinnin välineitä olivat syyllistäminen, pelottelu sekä opit, joiden kyseenalaistaminen tuotti jäsenille ahdistavia ristiriitaisia kokemuksia. Leon Festingerin teoriaa soveltamalla voitiin havaita, että tarkoituksella tai tarkoituksettomasti luodut oppirakenteet olivat tehokas väline yksilön sitomiseksi kontrolloivaan yhteisöön. Informanttien joukossa oli useita henkilöitä, jotka kokivat syvää ahdistusta yhteisöissään. Osa informanteista havaitsi ryhmän harjoittaman mielenhallinnan vasta yhteisöstä irtauduttuaan. Jotkut eivät kyenneet pelkojensa takia irtautumaan lahkosta, vaikka oireilivat psyykkisesti ja pahimmassa tapauksessa heillä oli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Yleisesti informantit olivat sitä mieltä, että hengellistä väkivaltaa harjoittavien yhteisöjen aktiivijäsenet eivät kyenneet näkemään ongelmia. Sen sijaan irtautuneita syyllistettiin, painostettiin ja tuomittiin.

The effects of eutrophication on alternative reproductive tactics in threespine sticklebacks

When organisms compete for mates and fertilisations, the process of sexual selection drives the evolution of traits that increase reproductive success. The traits targeted by selection, and the extent to which they change, are constrained by the local environment. Sexual selection due to female mate choice can be undermined by alternative reproductive tactics (ARTs), which refers to discontinuous variation in traits or behaviours used in reproduction. As human activities are rapidly changing our planet, this raises the question how ARTs will be affected. Fish show a bewildering diversity of ARTs, which make them good model organisms to answer these questions. One example of human-induced environmental change, which is affecting aquatic ecosystems around the world, is eutrophication, the over-enrichment of water bodies with nutrients. One of its effects is decreased underwater visibility due to increases in both turbidity and vegetation density. The aims of this thesis were to investigate the effects increased turbidity and vegetation density have on an ART in sticklebacks, a fish common to marine and fresh water bodies of the Northern hemisphere. I furthermore investigated how this affected sexual selection for male size, a trait commonly under selection. I used a combination of behavioural observations in microcosms, where I manipulated underwater visibility, with collection of genetic material to reconstruct parentage of broods, and thus identify sneak fertilisations. The results show that turbidity might have weak negative effects on the frequency of sneaking behaviour, although this behaviour was rather infrequent in these experiments, which complicates firm conclusions. In dense vegetation the number of sneak fertilisations decreased slightly, as fewer nesting males sneaked, while the number of non-nesting males sneaking remained constant. The paternity analyses revealed that a significantly smaller fraction of eggs was sneak fertilised under dense vegetation. Furthermore, amongst the nesting males that sneaked, the amount of eggs sneak fertilised correlated positively with courtship success. A reduction in sneaking by these males under dense vegetation equalised the distribution of fertilisation success, in turn contributing to a decrease in the opportunity for selection. Under dense vegetation significantly more males built nests, which has also been observed in previous field studies. In a separate experiment we addressed if such changes in the proportion of nesters and non-nesters, without changes in visibility, affected the incidence of sneak fertilisation. My results show this was not the case, likely because sneaking is an opportunistic tactic shown by both nesters and non-nesters. Non-nesters did sneak proportionately more when there were many of them, which could be due to changes in the cost-benefit ratio of sneaking. As nesters can only attack one intruder at a time, the costs and risks per sneaker will decrease as the number of sneakers increases. The defensive behaviours shown by the nesters before spawning shifted to a more aggressive form of nest defence. This could be because less aggressive behaviours lose their effectiveness when the number of intruders increases. It could also indicate that the risks associated with aggressive behaviours decrease when there are fewer fellow nesters, as other studies indicate nesters are competitive and aggressive individuals. Under turbid conditions I did not detect changes in the opportunity for selection, based on fertilisation success, nor was male size under significant selection under clear or turbid conditions. More thorough analyses under densely vegetated conditions across the nesting, courtship and fertilisation stages revealed a decrease in the opportunity for selection across all stages. A reduction in sneaking by nesters contributed to this. During the nesting stage, but not during later stages, body size was under significant directional selection under sparse, but not dense vegetation. This illustrates the importance of considering all selection stages to get a complete picture of how environmental changes affect sexual selection. Leaving out certain stages or subgroups can result in incomplete or misleading results.