Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

Cultural Trauma and Life Stories

The purpose of this work is to use the concepts of human time and cultural trauma in a biographical study of the turning points in the recent history of Estonia. This research is primarily based on 148 in-depth biographical interviews conducted in Estonia and Sweden in 1995-2005, supplemented by excerpts from 5 collections and 10 individually published autobiographies. The main body of the thesis consists of six published and of two forthcoming separate refereed articles, summarised in the theoretical introduction, and Appendix of the full texts of three particular life stories. The topic of the first article is the generational composition and the collective action frames of anti-Soviet social mobilisation in Estonia in 1940-1990. The second article details the differentiation of the rites of passage and the calendar traditions as a strategy to adapt to the rapidly changed political realities, comparatively in Soviet Estonia and among the boat-refugees in Sweden. The third article investigates the life stories of the double-minded strategic generation of the Estonian-inclined Communists, who attempted to work within the Soviet system while professing to uphold the ideals of pre-war Estonia. The fourth article is concentrated on the problems of double mental standards as a coping strategy in a contradictory social reality. The fifth article implements the theory of cultural trauma for the social practice of singing nationalism in Estonia. The sixth article bridges the ideas of Russian theoreticians concerning cultural dialogue and the Western paradigm of cultural trauma, with examples from Estonian Russian life stories. The seventh article takes a biographical look at the logic of the unraveling of cultural trauma through four Soviet decades. The eighth article explores the re-shaping of citizen activities as a strategy of coping with the loss of the independent nation state, comparatively in Soviet Estonia and among Swedish Estonians. Cultural trauma is interpreted as the re-ordering of the society s value-normative constellation due to sharp, violent, usually political events. The first one under consideration was caused by the occupations of the Republic of Estonia by the Soviet army in 1940-45. After half a century of suppression the memories of these events resurfaced as different stories describing the long-term, often inter-generational strategies of coping with the value collapse. The second cultural trauma is revealed together with the collapse of the Soviet power and ideology in Estonia in 1991. According to empirical data, the following three trauma discourses have been reconstructed: - the forced adaptation to Soviet order of the homeland Estonians; - the difficulty of preserving Estonian identity in exile (Sweden); - the identity crisis of the Russian population of Estonia. Comparative analyses of these discourses have shown that opposing experiences and worldviews cause conflicting interpretations of the past. Different social and ethnic groups consider coping with cultural trauma as a matter of self-defence and create appropriate usable pasts to identify with. Keywords: human time, cultural trauma, frame analysis, discourse, life stories

Stories of Survival: Knowledge Intensive Organisations and the Finnish 1990s Recession

The recession that hit the Finnish economy at the beginning of the 1990s has been regarded as unusually severe. Organisations’ failure to survive the recession has been researched in their various aspects. However, the reasons for why and how organisations that survived did so have been explored to a somewhat lesser extent. This study concerns organisations that survived rather than those that failed to do so, as studying successful experiences is acknowledged as an important source for learning how to counteract future failure. The thesis examines four knowledge intensive organisations, with the focus on managerial and social aspects of the crisis handling processes. The study deals with managers’ and co-workers’ stories about organisational attempts to survive, rather than seeking to identify causal relationships. Drawing upon a narrative approach and a social constructionist perspective, the crisis handling processes are treated as reconstructions and rationalisations of what happened. A primary assumption of this thesis is that we make sense of experiences in retrospect, and the aim is to describe the handling of crisis situations and the hardships related to economic difficulties, by focusing on the interviewees’ explanations of how those difficulties were dealt with. The stories are about taking control despite the threats induced by an extremely severe economic recession, remaining active, how the managers and their co-workers dealt with the uncertainty experienced, and how the organisations subsequently survived. The analysis also interrogates such issues as trust, authenticity, legitimacy, identity and nostalgia in crisis contexts.