« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Kuluttaminen ja ylhäisaatelin elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa

Consumption and the lifestyle of the high nobility in eighteenth-century Sweden This monograph is an analysis of the lifestyle, consumption and private finances of the Swedish high nobility during the eighteenth century (ca 1730 1795). It describes the lifestyle of one noble house, the House of Fersen. The Fersen family represents the leading political, economic and cultural elite in eighteenth-century Sweden. The analysis concentrates on Count Carl von Fersen (1716 1786) and his brother Count Axel von Fersen (1719 1794), their spouses and children. Carl von Fersen was a courtier whilst Axel von Fersen was an officer and one of the leaders of the Francophile Hat party. His son, Axel von Fersen the younger, was in his time an officer and a favourite of Gustavus III, King of Sweden, as well as a favourite and trusted confidant of Marie-Antoinette, Queen of France. The research is based upon the Fersen family s private archives, the Counts personal account books, probate inventories, letters and diaries. The study discusses the Fersens landed property and investments in ironworks and manufacturing, the indebtedness of the high nobility, high offices in civil administration, the militia and at court, as well as marriages as the foundations of noble wealth and power. It analyses the Count von Fersens revenue and expenditure, their career options and personal expenses, their involvement in the building and decorating of palaces, and the servants in service of the Fersen family as well as the ideal nobleman and his consumption. Central themes are inheritance, children s education, marriages and ladies preparing their trousseaux, the nobility ordering luxury goods from France, the consumption of Counts and Countesses before and after marrying and having children, the pleasures of a noble life as well as the criticism of luxury and sumptuousness. The study contributes to the large body of research on consumption and nobility in the eighteenth century by connecting the lifestyle, consumption and private finances of the Swedish high nobility to their European context. Key words: nobility, Fersen, lifestyle, consumption, private finances, Sweden, eighteenth century

Clinical Studies on Epidural and Spinal Postoperative Analgesia : With Special Reference to Continuous Techniques of Administration and Adjuvant Drugs

Continuous epidural analgesia (CEA) and continuous spinal postoperative analgesia (CSPA) provided by a mixture of local anaesthetic and opioid are widely used for postoperative pain relief. E.g., with the introduction of so-called microcatheters, CSPA found its way particularly in orthopaedic surgery. These techniques, however, may be associated with dose-dependent side-effects as hypotension, weakness in the legs, and nausea and vomiting. At times, they may fail to offer sufficient analgesia, e.g., because of a misplaced catheter. The correct position of an epidural catheter might be confirmed by the supposedly easy and reliable epidural stimulation test (EST). The aims of this thesis were to determine a) whether the efficacy, tolerability, and reliability of CEA might be improved by adding the α2-adrenergic agonists adrenaline and clonidine to CEA, and by the repeated use of EST during CEA; and, b) the feasibility of CSPA given through a microcatheter after vascular surgery. Studies I IV were double-blinded, randomized, and controlled trials; Study V was of a diagnostic, prospective nature. Patients underwent arterial bypass surgery of the legs (I, n=50; IV, n=46), total knee arthroplasty (II, n=70; III, n=72), and abdominal surgery or thoracotomy (V, n=30). Postoperative lumbar CEA consisted of regular mixtures of ropivacaine and fentanyl either without or with adrenaline (2 µg/ml (I) and 4 µg/ml (II)) and clonidine (2 µg/ml (III)). CSPA (IV) was given through a microcatheter (28G) and contained either ropivacaine (max. 2 mg/h) or a mixture of ropivacaine (max. 1 mg/h) and morphine (max. 8 µg/h). Epidural catheter tip position (V) was evaluated both by EST at the moment of catheter placement and several times during CEA, and by epidurography as reference diagnostic test. CEA and CSPA were administered for 24 or 48 h. Study parameters included pain scores assessed with a visual analogue scale, requirements of rescue pain medication, vital signs, and side-effects. Adrenaline (I and II) had no beneficial influence as regards the efficacy or tolerability of CEA. The total amounts of epidurally-infused drugs were even increased in the adrenaline group in Study II (p=0.02, RM ANOVA). Clonidine (III) augmented pain relief with lowered amounts of epidurally infused drugs (p=0.01, RM ANOVA) and reduced need for rescue oxycodone given i.m. (p=0.027, MW-U; median difference 3 mg (95% CI 0 7 mg)). Clonidine did not contribute to sedation and its influence on haemodynamics was minimal. CSPA (IV) provided satisfactory pain relief with only limited blockade of the legs (no inter-group differences). EST (V) was often related to technical problems and difficulties of interpretation, e.g., it failed to identify the four patients whose catheters were outside the spinal canal already at the time of catheter placement. As adjuvants to lumbar CEA, clonidine only slightly improved pain relief, while adrenaline did not provide any benefit. The role of EST applied at the time of epidural catheter placement or repeatedly during CEA remains open. The microcatheter CSPA technique appeared effective and reliable, but needs to be compared to routine CEA after peripheral arterial bypass surgery.

Strategy as text and discursive practice: A genre-based approach to strategizing in City Administration

Despite the acknowledged importance of strategic planning in business and other organizations, there are few studies focusing on strategy texts and the related processes of their production and consumption. In this paper, we attempt to partially fill this research gap by examining the institutionalized aspects of strategy discourse: what strategy is as genre. Combining textual analysis and analysis of conversation, the article focuses on the official strategy of the City of Lahti in Finland. Our analysis shows how specific communicative purposes and lexico-grammatical features characterize the genre of strategy and how the actual negotiations over strategy text involve particular kinds of intersubjectivity and intertextuality.

Managing in the “Golden Cage” An Ethnographic Study of Work, Management and Gender in Parliamentary Administration

Parliaments are political institutions, but they are also places where people work; the MPs and the people who are employed there work, albeit in rather different ways. In this research the focus is on those in a Parliament who work there as employees and managers, and thereby, in some senses, run the organisation. Accordingly, this involves seeing the Parliament as a working environment, for MPs and employees, for men and women. The institution of Parliament is thus here examined by looking at it from a different and new angle. Instead of the usual focus on politicians the focus is on the administration of this institution. The aim is, amongst other things, to increase knowledge and offer different perspectives on democracy and democratic institutions. Unpacking the nearly mythical institution into smaller, more digestible, graspable realities should at the very least help to remind the wider society that although nations, to a certain extent, do need national institutions they should not become mystified or seen as larger than life. Institutions should work on behalf of people and thus be accountable to these same people. The main contribution of this work is to explore and problematise how managing and working is done inside an institution that both largely fulfils the characteristics of a bureaucracy and yet also has added special features that seem to be rather far removed from clear bureaucratic structures. This research offers a new kind of information on working life inside this elite institution. The joys and the struggles of working and managing in this particular public sector organisation are illustrated here and offer a view, a glimpse, into the experiences of managing and working in this House.