Oireista puhuminen lääkärin vastaanotolla : Keskustelunanalyyttinen tutkimus lääkärin kysymyksistä

Talking about symptoms during medical consultation. A conversation analytical study of doctors questions This linguistically oriented conversation analytic study investigates doctors questions and patients answers during medical consultation. The focus is on 1) the syntactic constructions of the doctors questions concerning the patients symptoms, 2) the function of different types of syntactic constructions, and 3) the sequential placement of the questions. The data used in the study consist of 57 videotaped doctor patient encounters in Finnish primary health care. The study shows that the traditional division between open and closed questions is vague and needs to be examined further. Open wh-questions and closed yes/no questions form heterogeneous classes: some of the closed questions can be treated as open and vice versa. Wh-questions which occur during the physical examination are often constructed to elicit short answers. These questions can consist of one word (e.g. milloin when ) which does not move to a new topic but supports the unfinished activity of palpation. During the verbal examination, wh-questions are formulated to elicit long descriptions as answers. For example, by asking mites + X ( what about + X), the doctor can open up a new topic and simultaneously give the patient the opportunity to discuss the topic from his/her perspective. Almost half of the yes/no questions project longer than just a minimal answer (e.g. a short confirmation or rejection). In these questions, the doctors use verbal elements which show that more than just a minimal answer is required. They can, for example, add an indefinite element (joku some or mitään any ) to a yes/no question, add a conjunctive vai ( or ) to the end of the question and thus open a space for various types of answers, or add a suggested answer to the question. In addition, the results show that declarative questions not only check understanding, but display the doctor s diagnosing process, check whether the doctor can move on to the next topic or action, and display implicitly the doctor s idea of what is connected and what is relevant. One aim of the study is to describe how different syntactic structures work together. A typical question chain consists of two or three questions. The first question is an open wh-question that elicits a new topic and creates different types of presuppositions. Contingent questions are constructed as yes/no questions that seek an affirmative answer or as declarative sentences that seek confirmation. Contingent questions can function as repair initiators and thus support achieving mutual understanding. Therefore, they are tools for the doctor to construct a description of the medical problem collaboratively with the patient. The results add to the results of previous studies on questions in medical consultation, but also suggest some corrections. They provide additional evidence for the idea that different types of syntactic constructions are useful in different types of settings. However, they also show that the variety of questions that doctors use is more manifold and diverse than the variety introduced in earlier studies and textbooks.

Syntheses and Self-Assembling Characteristics of Amphiphilic Star Diblock Copolymers

Uusien polymeeripohjaisten teknologioiden ja materiaalien myötä räätälöityjen polymeerien tarve on kasvanut. Viime vuosituhannen lopussa kehitetyt kontrolloidut polymerointimenetelmät ovat avanneet uusia mahdollisuuksia paitsi monimutkaisten polymeerien synteesiin, myös itsejärjestyvyyteen perustuvien funktionaalisten nanorakenteiden suunnitteluun ja valmistukseen. Nämä voivat jäljitellä luonnossa esiintyviä rakenteita, joita muodostavat esimerkiksi lipidit ja proteiinit. Itsejärjestyvät molekyylit ovat usein amfifiilisiä eli ne koostuvat hydrofiilisistä ja hydrofobisista osista ja polymeereissä nämä osat voivat olla omina lohkoinaan, jolloin puhutaan amfifiilisistä lohko- tai blokkikopolymeereistä. Riippuen järjestyneiden rakenteiden koostumuksesta ja muodosta, amfifiilisiä blokkikopolymeerejä on tutkittu tai jo käytetty nanoteknologiassa, elastomeereissä, voiteluaineissa, pinta-aktiivisina aineina, lääkkeenannostelussa, maaleissa, sekä elektroniikka-, kosmetiikka- ja elintarviketeollisuudessa. Tavallisimmin käytetyt amfifiiliset blokkikopolymeerit ovat olleet lineaarisia, mutta viime aikoina tutkimus on suuntautunut kohti monimutkaisempia rakenteita. Tällaisia ovat esimerkiksi tähtipolymeerit. Tähtimäisissä polymeereissä miselleille tyypillinen ydin-kuori-rakenne säilyy hyvin alhaisissakin polymeerikonsentraatioissa, koska polymeeriketjut ovat kiinni toisissaan yhdessä pisteessä. Siten ne ovat erityisen kiinnostavia tutkimuskohteita erilaisten hydrofobisten orgaanisten yhdisteiden sitomiseksi ja vapauttamiseksi. Tässä työssä on tarkasteltu amfifiilisten tähtipolymeerien itsejärjestymistä vesiliuoksissa sekä kokeellisesti ja tietokonesimulaatioin. Työ koostuu kahdesta osasta: tähtipolymeerien synteesistä makrosyklisillä initiaattoreilla ja amfifiilisten tähtimäisten blokkikopolymeerien ominaisuuksien tutkimisesta.