Microarrays in Lung Cancer Research: From Comparative Analyses to Verified Findings

Keuhkosyöpä on yleisimpiä syöpätauteja. Se jaetaan kahteen päätyyppiin: pienisoluiseen ja ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään. Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä jaetaan lisäksi alatyyppeihin, joista suurimmat ovat levyepiteeli-, adeno- ja suurisoluinen karsinooma. Keuhkosyövän tärkein riskitekijä on tupakointi, mutta muutkin työ- ja elinympäristön altisteet, kuten asbesti, voivat johtaa syöpään. Väitöstyössä tutkittiin kahdenlaisten keuhkosyöpäryhmien erityispiirteitä. Työssä kartoitettiin, onko löydettävissä muutoksia, jotka erottavat asbestikeuhkosyövät muista syövistä sekä luuytimeen varhaisessa vaiheessa leviävät keuhkosyövät leviämättömistä syövistä. Tutkimusten ensimmäisessä vaiheessa käytettiin mikrosirupohjaisia menetelmiä, jotka mahdollistavat jopa kaikkien geenien tarkastelun yhden kokeen avulla. Vertailevien mikrosirututkimusten avulla on mahdollista paikantaa geenejä tai kromosomialueita, joiden muutokset erottelevat ryhmät toisistaan. Asbestiin liittyvissä tutkimuksissa paikannettiin kuusi kromosomialuetta, joissa geenien kopiolukumäärän sekä ilmenemistason muutokset erottelivat potilaat altistushistorian mukaan. Riippumattomilla laboratoriomenetelmillä tehtyjen jatkoanalyysien avulla pystyttiin varmistamaan, että 19p-alueen häviämä oli yhteydessä asbestialtistukseen. Työssä osoitettiin myös, että 19p-alueen muutoksia voidaan indusoida altistamalla soluja asbestille in vitro. Tutkimuksessa saatiin lisäksi viitteitä asbestispesifisistä muutoksista signaalinvälitysreiteissä, sillä yhdessä toimivien geenien ilmentymisessä havaittiin eroja asbestille altistuneiden ja altistumattomien välillä. Vertailemalla luuytimeen syövän aikaisessa vaiheessa levinneiden ja leviämättömien keuhkoadenokarsinoomien muutosprofiileita toisiinsa, paikannettiin viisi aluetta, joilla geenien kopiolukumäärä- sekä ilmenemistason muutokset erottelivat ryhmät toisistaan. Jatkoanalyyseissä havaittiin, että 4q-alueen häviämää esiintyi adenokarsinoomien lisäksi levyepiteelikarsinoomiin, jotka olivat levinneet luuytimeen. Myös keuhkosyöpien aivometastaaseissa alue oli toistuvasti hävinnyt. Väitöstyön tutkimukset osoittavat, että vertailevien mikrosiruanalyysien avulla saadaan tietoa syöpäryhmien erityispiirteistä. Työssä saadut tulokset osoittavat, että 19p-alueen muutokset ovat tyypillisiä asbestikeuhkosyöville ja 4q-alueen muutokset luuytimeen aikaisessa vaiheessa leviäville keuhkosyöville.

Major histocompatibility complex and coronary artery disease: Special emphasis on Chlamydia pneumoniae, and periodontitis

Most of the genes in the MHC region are involveed in adaptive and innate immunity, with essential function in inflammatory reactions and in protection against infections. These genes might serve as a candidate region for infection and inflammation associated diseases. CAD is an inflammatory disease. The present set of studies was performed to assess whether the MHC region harbors genetic markers for CAD, and whether these genetic markers explain the CAD risk factors: e.g., C. pneumoniae, periodontitis, and periodontal pathogens. Study I was performed using two separate patient materials and age- and sex-matched healthy controls, categorizing them into two independent studies: the HTx and ACS studies. Both studies consistently showed the HLA-A3– B35– DR1 (35 ancestral haplotype) haplotype as a susceptible MHC genetic marker for CAD. HLA-DR1 alone was associated not only with CAD, but also with CAD risk factor diseases, e.g., diabetes mellitus, and hyperlipidemia. The ACS study further showed the HLA-B*07 and -DRB1*15 -related haplotype as a protective MHC haplotype for CAD. Study II showed that patients with CAD showed signs of chronic C. pneumoniae infection when compared to age- and sex-matched healthy controls. HLA-B*35 or -related haplotypes associated with the C. pneumoniae infection markers. Among these haplotype carriers, males and smokers associated with elevated C. pneumoniae infection markers. Study III showed that CAD patients with periodontitis had elevated serum markers of P. gingivalis and occurrence of the pathogen in saliva. LTA+496C strongly associated with periodontitis, while HLA-DRB1*01 with periodontitis and with the elevated serum antibodies of P. gingivalis. Study IV showed that the increased level of C3/C4 ratio was a new risk factor and was associated with recurrent cardiovascular end-points. The increased C3 and decreased C4 concentrations in serum explained the increased level of the C3/C4 ratio. Both the higher than cut-off value (4.53) and the highest quartile of the C3/C4 ratio were also associated with worst survival, increased end-points, and C4 null alleles. The presence of C4 null alleles associated with decreased serum C4 concentration, and increased C3/C4 ratio. In conclusion, the present studies show that the CAD susceptibility haplotype (HLA-A3− B35− DR1 -related haplotypes, Study I) partially explains the development of CAD in patients possessing several recognized and novel risk factors: diabetes mellitus, increased LDL, smoking, C4B*Q0, C. pneumnoiae, periodontitis, P. gingivalis, and complement C3/C4 ratio (Study II, III, and IV).