Suomalaiset lääkärit ja Suomen Lääkäriliitto osana hyvinvointivaltiota ja sen terveyspolitiikkaa

Tässä julkaisussa selvitetään Suomen Lääkäriliiton ideoita (makrotaso) ja lääkäreiden (mikrotaso) mielipiteitä hyvinvointivaltiosta ja sen terveyspolitiikasta. Makrotason aineiston muodostavat erilaiset julkiset dokumentit. Aineistot ovat pääosin vuosilta 1970–2007. Dokumentteja analysoidaan sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin tai erittelyn keinoin. Mikrotason aineiston muodostaa vuonna 2007 kerätty kyselyaineisto (n = 1 092). Sitä analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisen regressioanalyysin keinoin. Tulosten perusteella Suomen Lääkäriliitto koki julkisen vallan puuttumisen uhkaksi rakennettaessa universaalia terveydenhuoltojärjestelmää. Uhka kuitenkin väheni julkisen sektorin jatkuvasti laajentuessa. Toisaalta jatkuvana vaatimuksena Lääkäriliiton dokumenteissa esiintyy 1970-luvulta lähtien yksityisen sektorin roolin lisäämisvaateet. 1990-luvun laman jälkeisenä aikana yksityiseen sektoriin liittyvät ideat ovat tulleet yhä selkeämmiksi ja konkreettisemmiksi. Argumenteissaan Lääkäriliitto ei tuo juurikaan esille omia taloudellisia intressejään vaan vetoaa useammin yleiseen hyvään. Kyselyaineistosta tehtyjen analyysien mukaan lääkärit kokevat sosiaaliturvan muuta väestöä useammin liian laajaksi. Lääkärit eivät kuitenkaan halua erityisen voimakkaasti markkinoistaa terveydenhuoltoa, jopa verrattaessa muuhun väestöön. Parhaiten lääkäreiden mielipiteitä sosiaaliturvasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä selittävät poliittinen orientaatio ja työskentelysektori. Nuorten lääkäreiden mielipiteet sosiaaliturvasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä eivät ole erityisen radikaaleja. Lopuksi tutkimuksessa verrattiin mikro- ja makrotasoa keskenään. Tulosten perusteella Suomen Lääkäriliitto on selvästi radikaalimpi näkemyksissään markkinoistumisesta kuin lääkärit keskimäärin.

The Context and Diffusion of Knowledge in the Finnish Jewellery Industry - The role of the House of Fabergé

Researchers within the fields of economic geography and organizational management have extensively studied learning and the prerequisites and impediments for knowledge transfer. This paper combines two discourses within the two subjects: the-communities-of-practice and the learning region approaches, merging them through the so-called ecology of knowledge-approach, which is used to examine the knowledge transfer from the House of Fabergé to the Finnish jewellery industry. We examine the pre-revolution St Petersburg jewellery cluster and the post-revolution Helsinki, and the transfer of knowledge between these two locations through the components of communities of people, institutions and industry. The paper shows that the industrial dynamics of the Finnish modern-day goldsmith industry was inherently shaped both through the transfer and the non-transfer of knowledge. It also contends that the “knowledge-economy” is not anchored in and exclusive for the high technology sector of the late 20th century.

Työterveyshuolto kattaa lähes kaksi miljoonaa työssä käyvää

Valtaosalle palkansaajista on järjestetty työterveyshuolto. Sen piirissä oli vuonna 2009 Kelan korvaustietojen mukaan 1 847 000 työntekijää, mikä oli 87 % palkansaajista. Työterveyshuollon kattavuus on parantunut 7,7 prosenttiyksiköllä 2000-luvulla.