7 päivää -lehden aukeama multisemioottisena tekstinä

Sensaatiolehden teksti, joka koostuu monista kuvallisista ja kielellisistä elementeistä, on tutkielman aiheena. Tutkielmassa vastataan kysymykseen, millainen tämä teksti on, kun sitä tarkastellaan multisemioottisesti. Analyysin lähtökohdaksi otetaan neljä merkityksen muodostumisen tasoa: tekstin rakentuminen (kompositio), maailman hahmottaminen (ideationaalinen merkitys), maailmaan osallistuminen (interpersoonainen merkitys) ja intertekstuaalisuus ynnä oletuslukijat (rekontekstualisointi). Teksti toimii yhtaikaa jokaisella tasolla. Aineistona on 7 päivää -lehden aukeama, jossa on Pop-palat-palsta. Aineistoa lähestytään deskriptiivisesti, eikä sitä arvoteta hyväksi tai huonoksi. Tutkielmassa käytetään viitekehyksinä systeemis-funktionaalista kieliteoriaa, kriittistä tekstianalyysiä ja sosiosemioottista visuaalista teoriaa. Tutkielma kuuluu tekstintutkimuksen alaan. Tekstiksi luetaan tässä työssä sekä visuaalisten että verbaalisten semioottisten merkkijärjestelmien tuotokset. Analyysissä osoitetaan, millaisen kokonaisuuden kuva ja kieli muodostavat, miten ne pelaavat yhteen ja millaista merkitystä yhteispeli viestii. Aikaisemman suomalaisen multisemioottisen tekstintutkimuksen kohteeksi ei ole otettu aikakauslehtiä saati sensaatiolehtiä. Elementtien muodostama kokonaisuus mahdollistaa lukijalle monta eri reittiä edetä tekstissä; teksti on multilineaarinen. Tärkeimmiksi elementeiksi erottuvat valokuvat ja otsikot. Sekä kuvassa että otsikossa, juttutekstissä ja kuvatekstissä etualaistetaan sama henkilö. Etualaistettu henkilö esitetään usein valokuvassa kahden henkilön välillä aktiivisena toimijana, hän on otsikossa tekijä sekä juttutekstissä ja kuvatekstissä teema. Osa otsikoista on puhekuplassa, ja muutenkin otsikoissa on vallalla verbaalinen prosessityyppi. Kuvan henkilöt puhuvat suoraan lukijalle. Referaattiotsikoiden totuudellisuus on otettu aukeamalla rennosti. Tätä selitetään moniäänisyyden käsitteellä: kuvan henkilön ja palstan kirjoittajan äänet kuuluvat otsikoissa samanaikaisesti. Tärkeä tutkimustulos on se, että otsikoita ei ole merkitty referoinniksi tyypillisten referointikonventioiden tapaan, vaan johtolauseen paikan ja tehtävän täyttää valokuva. Kuva kehystää referaattiotsikon. Lukijaan otetaan läheinen kontakti: häntä pyydetään vastaamaan viikkokilpailuun, kuvien henkilöt vaativat katseellaan lukijaa osallistumaan, valokuvat on rajattu sosiaalisti läheisiksi, käytetään arkikieltä. Aineistoteksti on ennen kaikkea sosiaalista. Analyysissä osoitetaan tekstin tehtäviä, joita ovat sosiaalisuuden lisäksi mm. kaupallisuus, viihteellisyys ja juoruilu. Tekstipiirteistä erityisesti kirjasinlajit ja -leikkaukset nähdään interteksteinä muihin aikakauslehtiin. Aukeaman kokonaisuus tulkitaan analogiseksi kollaasitaiteen kanssa. Räväkät kuvat ja otsikot yhdessä juttu- ja kuvatekstien ym. elementtien kanssa muodostavat multisemioottisen kokonaisuuden, jossa koodien perinteiset tehtävät sekoittuvat: visuaalinen on myös verbaalista ja verbaalinen visuaalista.

Idealähtöistä koulualgebraa : IDEAA-opetusmallin kehittäminen algebran opetukseen peruskoulun 7. luokalla

This research is based on the problems in secondary school algebra I have noticed in my own work as a teacher of mathematics. Algebra does not touch the pupil, it remains knowledge that is not used or tested. Furthermore the performance level in algebra is quite low. This study presents a model for 7th grade algebra instruction in order to make algebra more natural and useful to students. I refer to the instruction model as the Idea-based Algebra (IDEAA). The basic ideas of this IDEAA model are 1) to combine children's own informal mathematics with scientific mathematics ("math math") and 2) to structure algebra content as a "map of big ideas", not as a traditional sequence of powers, polynomials, equations, and word problems. This research project is a kind of design process or design research. As such, this project has three, intertwined goals: research, design and pedagogical practice. I also assume three roles. As a researcher, I want to learn about learning and school algebra, its problems and possibilities. As a designer, I use research in the intervention to develop a shared artefact, the instruction model. In addition, I want to improve the practice through intervention and research. A design research like this is quite challenging. Its goals and means are intertwined and change in the research process. Theory emerges from the inquiry; it is not given a priori. The aim to improve instruction is normative, as one should take into account what "good" means in school algebra. An important part of my study is to work out these paradigmatic questions. The result of the study is threefold. The main result is the instruction model designed in the study. The second result is the theory that is developed of the teaching, learning and algebra. The third result is knowledge of the design process. The instruction model (IDEAA) is connected to four main features of good algebra education: 1) the situationality of learning, 2) learning as knowledge building, in which natural language and intuitive thinking work as "intermediaries", 3) the emergence and diversity of algebra, and 4) the development of high performance skills at any stage of instruction.

Yhteinen käsityö peruskoulun 7. luokalla : Opettajien kokemuksia yhteisen käsityön opetuksesta ja organisoinnista

Finnish education politics presume that basic education should be equal to all students. While organising craft education equality can be understood as similarity or as possibility to choose. The possibility to be able to choose whether textile or technical craft despite of one´s gender has been the aim of laws and curriculums already over 30 years. In practice it´s almost impossible to students to ignore feminine and masculine roles that go deep into our culture. Choosing craft has been divided by gender, which is the reason why possibility to choose has not been good enough to educationalists of equality. The latest guidelines for the National core curriculum for bacis education were issued in 2004. According to curriculum craft education consists parts of both technical and textile craft. All students should take part in both sectors of crafts. Furthermore, one can be given a possibility to consentrate his studies in whether textile or technical craft. The curriculum does not set the rules how the education should be organised, which means that it can be organised in many ways depending on city, school or teacher. Teachers and other specialists have contradictory feelings towards shared craft education, because traditional way to see craft in Finland is to separate textile craft from technical craft. Both crafts have some common features that are introduced in curriculum. Besides there is many equal things in craft theories that bind textile and technical craft to each other. The main purpose of this research was to find out, how shared craft education has been organised at the 7.th grade in Finnish comprehensive school, and which things affect in the settlements. Second goal was to describe and compare teachers´ experiences in teaching shared craft education. Third aim of this study was how shared craft has changed craft education. I collected the research material in May 2006 by interviewing both textile and technical craft teachers who teach shared craft. The material consists of fourteen theme interviews. In the analysis of the material I used theoretic bounded document analysis. According to the research there are three different ways to organise shared craft education: 50 50-arrangement, exchanging period and project week. In the schools that carried out 50 50-arrangement teaching was realised mainly in heterogenous groups. Principals had usual a lot of authorization on how to arrange craft education, which means that their views on equality, laws and curriculum affected in the settlemets more than teachers´ opinions. Teachers´ attitudes to shared craft were mainly positive. The changing of craft education can be divided in two parts: the aims and the containings of the curriculum have changed, as well as the meaning of the craft as core subject. Teachers have been forced to decrease the containings of both textile and technical crafts. Despite of eliminations both crafts still have comprehensive containings. Teachers decided what to teach by these argumets: Students should learn some basic things or produce a certain product. Usually teachers had also a lot of experience and special intrests in crafts. According to this research there is four significant meanings for shared craft education: 1) developing readiness for doing things, 2) developing skills of thinking, 3) delight of doing things and 4) teaching attitude.

Preventive orientation and caries management by Iranian dentists

Ehkäisypainotteisuus karieksen hoidossa: iranilaishammaslääkärien hoitovalinnat Karies aiheuttaa hampaiden kovan pinnan ja hammasluun syöpymistä, joka lopulta näkyy ”reikänä”. Iästä riippumatta kariesvaara vaanii kaikkia hampaiden omistajia, vauvasta vaariin, ja lähes kaikilla aikuisilla on suussaan merkkejä karieksesta. Karies etenee yleensä hitaasti ja antaa siten aikaa ehkäisevälle hoidolle. Tämä etsikkoaika jää usein käyttämättä, ja karieksen hoito painottuu reikien paikkaamiseen. Karies voitaisiin pitää kurissa sen ehkäisyyn kehitetyillä monipuolisilla keinoilla. Hammaslääkärit ovat avainasemassa, sillä he tekevät kauaskantoisia valintoja — hoidetaanko kariesta paikkaamalla vai valitaanko ehkäisevä hoito? Valintojen taustalla ovat hammaslääkärin tietotaso, asenteet ja omat terveystavat sekä potilaiden ja vastaanoton aiheuttamiksi koetut esteet. Tämä kyselytutkimus selvitti karieksen hoitovalintoja ja niiden taustoja Iranissa. Kysymyslomakkeet jaettiin kahdessa hammaslääkärien kongressissa Teheranissa (2004─2005) ja palautettiin nimettöminä. Kysely kartoitti hammaslääkärien tietoja karieksen ehkäisykeinoista ja asenteita ehkäisyä kohtaan sekä koettuja esteitä sen toteuttamisessa. Hoitovalintoja selvitettiin tarkasti kuvattujen esimerkkipotilaiden avulla. Kysely kartoitti myös hammaslääkärien omat terveystavat: suun omahoidon, tupakoinnin ja hammaslääkärissä käynnin. Aineisto käsitti 980 iältään keskimäärin 37-vuotiasta hammaslääkäriä, joista 64 % oli miehiä. Iranilaishammaslääkärien tiedot karieksen ehkäisystä olivat fluorihammastahnan merkitystä lukuun ottamatta hyvät ja heidän asenteensa ehkäisyä kohtaan valtaosin myönteiset. Tästä huolimatta 77 % heistä olisi valinnut suuren kariesvaaran potilaalle hammaskiilteessä olevan reiän hoidoksi paikkauksen. Ehkäisyhoidoksi tarjotuista 8:sta keinosta lähes kaikki hammaslääkärit valitsivat suuren kariesvaaran potilaalle hoidoksi harjausopetuksen ja säännölliset hammastarkastukset, noin 80 % valitsi hampaiden puhdistamisen vastaanotolla ja ravintoneuvonnan, 70 % ohjeet fluorihuuhteluista kotona ja 53 % vastaanotolla tehtävän fluorikäsittelyn. Potilaiden vastustavat mielipiteet arvioitiin suurimmaksi esteeksi ehkäisevän hoidon toteuttamiselle. Hammaslääkäreistä 59 % ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä; 76 % ei tupakoinut ja 56 % kertoi aina ehdottavansa tupakoivalle potilaalle tupakoinnin lopettamista. Hammaslääkärien ehkäisypainotteisuus karieshoidossa oli naisilla vahvempi kuin miehillä. Tulosten perusteella voi päätellä, että Iranissa tulisi nykyistä selvemmin suosia ehkäisevää linjaa karieksen hoitovalintoja tehtäessä ja hammaslääkäreitä koulutettaessa. Potilastyössä koettujen ehkäisyhoidon esteiden syvällisempi ymmärtäminen edesauttaisi niiden poistamisessa.

Dental health and school-based health education among 15-year-olds in Tehran, Iran

The aim of the present study was to assess dental health and its determinants among 15-year-olds in Tehran, Iran and to evaluate the impact of a school-based educational intervention on their oral cleanliness and gingival health. The total sample comprised 506 students. Data collection was performed through a clinical dental examination and a self-administered structured questionnaire. This questionnaire covered the student s background information, socio-economic status, self-perceived dental health, tooth-brushing, and smoking. The clinical dental examination covered caries experience, gingival status, dental plaque status, and orthodontic treatment needs. Participation was voluntary, and all students responded to the questionnaire. Only three students refused the clinical dental examination. The intervention was based on exposing students to dental health education through a leaflet and a videotape designed for the present study. The outcome examinations took place 12 weeks after the baseline among the three groups of the intervention trial (leaflet, videotape, and control). High participation rates at the baseline and scanty drop-outs (7%) in the intervention speak for reliability of the results. Mean value of the DMFT (D=decayed, M=missing, and F=filled teeth) index of the 15-year-olds was 2.1, which comprised DT=0.9, MT=0.2, and FT=1.0 with no gender differences. Dental plaque existed on at least one index tooth of all students, and healthy periodontium (Community Periodontal Index=0) was found in less than 10% of students. Need for caries treatment existed in 40% of students, for scaling in 24%, for oral hygiene instructions in all, and for orthodontic treatment in 26%. Students with the highest level of parents education had fewer dental caries (36% vs. 48%) and less dental plaque (77% vs. 88%). Of all students, 78% assessed their dental health as good or better. Even more of those with their DMFT=0 (73% vs. 27%) and DT=0 (68% vs. 32%) assessed their dental health as good or better. Smokers comprised 5% of the boys and 2% of the girls. Smoking was common among students of less-educated parents (6% vs. 3%). Of all students, 26% reported twice-daily tooth-brushing; girls (38% vs. 15%) and those of higher socio-economic background (33% vs. 17%) did so more frequently. The best predictors for a good level of oral cleanliness were female gender or twice-daily tooth-brushing. The present study demonstrated that a school-based educational intervention can be effective in the short term in improving the oral cleanliness and gingival health of adolescents. At least 50% reduction in numbers of teeth with dental plaque compared to baseline was achieved by 58% of the students in the leaflet group, by 37% in the videotape group, and by 10% of the controls. Corresponding figures for gingival bleeding were 72%, 64%, and 30%. For improving the oral cleanliness and gingival health of adolescents in countries such as Iran with a developing oral health system, school-based educational intervention should be established with focus on oral self-care and oral health education messages. Emphasizing the immediate gains from good oral hygiene, such as fresh breath, clean teeth, and attractive appearance should be key aspects for motivating these adolescents to learn and maintain good dental health, whilst in planning school-based dental health intervention, special attention should be given to boys and those with lower socio-economic status. Author s address: Reza Yazdani, Department of Oral Public Health, Institute of Dentistry, University of Helsinki, P.O. Box 41, FI-00014 Helsinki, Finland. E-mail: reza.yazdani@helsinki.fi

Perspectives on prescribing in nursing homes in Helsinki

Prescribing for older patients is challenging. The prevalence of diseases increases with advancing age and causes extensive drug use. Impairments in cognitive, sensory, social and physical functioning, multimorbidity and comorbidities, as well as age-related changes in pharmacokinetics and pharmacodynamics all add to the complexity of prescribing. This study is a cross-sectional assessment of all long-term residents aged ≥ 65 years in all nursing homes in Helsinki, Finland. The residents’ health status was assessed and data on their demographic factors, health and medications were collected from their medical records in February 2003. This study assesses some essential issues in prescribing for older people: psychotropic drugs (Paper I), laxatives (Paper II), vitamin D and calcium supplements (Paper III), potentially inappropriate drugs for older adults (PIDs) and drug-drug interactions (DDIs)(Paper IV), as well as prescribing in public and private nursing homes. A resident was classified as a medication user if his or her medication record indicated a regular sequence for its dosage. Others were classified as non-users. Mini Nutritional Assessment (MNA) was used to assess residents’ nutritional status, Beers 2003 criteria to assess the use of PIDs, and the Swedish, Finnish, INteraction X-referencing database (SFINX) to evaluate their exposure to DDIs. Of all nursing home residents in Helsinki, 82% (n=1987) participated in studies I, II, and IV and 87% (n=2114) participated in the study III. The residents’ mean age was 84 years, 81% were female, and 70% were diagnosed with dementia. The mean number of drugs was 7.9 per resident; 40% of the residents used ≥ 9 drugs per day, and were thus exposed to polypharmacy. Eighty percent of the residents received psychotropics; 43% received antipsychotics, and 45% used antidepressants. Anxiolytics were prescribed to 26%, and hypnotics to 28% of the residents. Of those residents diagnosed with dementia, 11% received antidementia drugs. Fifty five percent of the residents used laxatives regularly. In multivariate analysis, those factors associated with regular laxative use were advanced age, immobility, poor nutritional status, chewing problems, Parkinson’s disease, and a high number of drugs. Eating snacks between meals was associated with lower risk for laxative use. Of all participants, 33% received vitamin D supplementation, 28% received calcium supplementation, and 20% received both vitamin D and calcium. The dosage of vitamin D was rather low: 21% received vitamin D 400 IU (10 µg) or more, and only 4% received 800 IU (20 µg) or more. In multivariate analysis, residents who received vitamin D supplementation enjoyed better nutritional status, ate snacks between meals, suffered no constipation, and received regular weight monitoring. Those residents receiving PIDs (34% of all residents) more often used psychotropic medication and were more often exposed to polypharmacy than residents receiving no PIDs. Residents receiving PIDs were less often diagnosed with dementia than were residents receiving no PIDs. The three most prevalent PIDs were short-acting benzodiazepine in greater dosages than recommended, hydroxyzine, and nitrofurantoin. These three drugs accounted for nearly 77% of all PID use. Of all residents, less than 5% were susceptible to a clinically significant DDI. The most common DDIs were related to the use of potassium-sparing diuretics, carbamazepine, and codeine. Residents exposed to potential DDIs were younger, had more often suffered a previous stroke, more often used psychotropics, and were more often exposed to PIDs and polypharmacy than were residents not exposed to DDIs. Residents in private nursing homes were less often exposed to polypharmacy than were residents in public nursing homes. Long-term residents in nursing homes in Helsinki use, on average, nearly eight drugs daily. The use of psychotropic drugs in our study was notably more common than in international studies. The prevalence of laxatives equaled other prior international studies. Regardless of the known benefit and recommendation of vitamin D supplementation for elderly residing mostly indoors, the proportion of nursing home residents receiving vitamin D and calcium was surprisingly low. The use of PIDs was common among nursing home residents. PIDs increased the likelihood of DDIs. However, DDIs did not seem a major concern among the nursing home population. Monitoring PIDs and potential drug interactions could improve the quality of prescribing.

Molecular and epidemiological aspects of Streptococcus pyogenes disease in Finland: Severe infections and bacterial, non-necrotizing cellulitis

Streptococcus pyogenes (group A streptococcus) is an important human pathogen, causing a wide array of infections ranging in severity. The majority of S. pyogenes infections are mild upper respiratory tract or skin infections. Severe, invasive infections, such as bacteraemia, are relatively rare, but constitute a major global burden with a high mortality. Certain streptococcal types are associated with a more severe disease and higher mortality. Bacterial, non-necrotizing cellulitis and erysipelas are localised infections of the skin, and although they are usually not life-threatening, they have a tendency to recur and therefore cause substantial morbidity. Despite several efforts aimed at developing an effective and safe vaccine against S. pyogenes infections, no vaccine is yet available. In this study, the epidemiology of invasive S. pyogenes infections in Finland was described over a decade of national, population-based surveillance. Recent trends in incidence, outcome and bacterial types were investigated. The beta-haemolytic streptococci causing cellulitis and erysipelas infections in Finland were studied in a case-control study. Bacterial isolates were characterised using both conventional and molecular typing methods, such as the emm typing, which is the most widely used typing method for beta-haemolytic streptococci. The incidence of invasive S. pyogenes disease has had an increasing trend during the past ten years in Finland, especially from 2006 onwards. Age- and sex-specific differences in the incidence rate were identified, with men having a higher incidence than women, especially among persons aged 45-64 years. In contrast, more infections occurred in women aged 25-34 years than men. Seasonal patterns with occasional peaks during the midsummer and midwinter were observed. Differences in the predisposing factors and underlying conditions of patients may contribute to these distinctions. Case fatality associated with invasive S. pyogenes infections peaked in 2005 (12%) but remained at a reasonably low level (8% overall during 2004-2007) compared to that of other developed countries (mostly exceeding 10%). Changes in the prevalent emm types were associated with the observed increases in incidence and case fatality. In the case-control study, acute bacterial non-necrotizing cellulitis was caused predominantly by Streptococcus dysgalactiae subsp. equisimilis, instead of S. pyogenes. The recurrent nature of cellulitis became evident. This study adds to our understanding of S. pyogenes infections in Finland and provides a basis for comparison to other countries and future trends. emm type surveillance and outcome analyses remain important for detecting such changes in type distribution that might lead to increases in incidence and case fatality. Bacterial characterisation serves as a basis for disease pathogenesis studies and vaccine development.

The effects of thinning and fertilisation on wood and tracheid properties of Norway spruce (Picea abies) the results of long-term experiments

The aim of this thesis was to study the basic relationships between thinning and fertilisation, tree growth rate and wood properties of Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) throughout a stand rotation. The material consisted of a total of 109 trees from both long-term thinning (Heinola, 61°10'N, 26°01'E; Punkaharju, 61°49'N, 29°19'E) and fertilisation-thinning experiments (Parikkala, 61°36'N, 29°22'E; Suonenjoki, 62°45'N, 27°00'E) in Finland. Wood properties, i.e., radial increment, wood density, latewood proportion, tracheid length, cell wall thickness and lumen diameter, as well as relative lignin content, were measured in detail from the pith to the bark, as well as from the stem base towards the stem apex. Intensive thinning and fertilisation treatments of Norway spruce stands increased (8% 64%) the radial increment of studied trees at breast height (1.3 m). At the same time, a faster growth rate slightly decreased average wood density (2% 7%), tracheid length (0% 9%) and cell wall thickness (1% 17%). The faster growth resulted in only small changes (0% 9%) in lumen diameter and relative lignin content (1% 2%; lignin content was 25.4% 26%). However, the random variation in wood properties was large both between and within trees and annual rings. The results of this thesis indicate that the prevailing thinning and fertilisation treatments of Norway spruce stands in Fennoscandia may significantly enhance the radial increment of individual trees, and cause only small or no detrimental changes in wood and tracheid properties.

Väkirehun määrän vaikutus lypsylehmän säilörehun syöntiin ja tuotokseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väkirehumäärän vaikutuksia lypsylehmien säilörehun syöntiin ja syöntikäyttäytymiseen sekä tuotokseen lypsykauden alussa. Väkirehun määrän vaikutuksia on tutkittu paljon niukemmalla väkirehustuksella. Tilojen väkirehun osuus rehustuksessa saattaa ylittää jopa 60 %, joten on tärkeää selvittää väkevän rehustuksen vaikutusta lehmiin. Tutkimustietoa väkirehun määrän vaikutuksista säilörehupohjaisella ruokinnalla lypsykauden alussa on myös suhteellisen vähän. Koe suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisissa Minkiön koenavetassa 20.9.2005 - 25.4.2006 välisenä aikana. Koe tehtiin pihaton osastossa, jossa oli säilörehun syöntiä mittaavat vaakakupit. Koe tehtiin jatkuvana ryhmäkokeena satunnaistetun koemallin mukaisesti. Koe-eläiminä oli 30 Ayshire-lehmää, joista 12 oli ensikoita ja 18 vanhempaa lehmää. Eläimet otettiin kokeeseen poikimisen jälkeen ja ne olivat mukana kokeessa 100 ensimmäisen lypsypäivän ajan. Kokeessa oli kaksi ryhmää eli matalan väkirehutason eläimet (MVR) sekä korkean väkirehutason eläimet (KVR). Vähemmän väkirehua saaneet eläimet saivat väkirehua 10 kg (ensikot) tai 13 kg (vanhemmat lehmät) päivässä. Väkevämmän ruokinnan ryhmässä vastaavat väkirehumäärät olivat 15 kg (ensikot) ja 18 kg (vanhemmat lehmät). Herutuksen kesto oli MVR-ryhmässä 11 vuorokautta ja KVR-ryhmässä 17 vuorokautta. Väkirehun määrän lisääminen vähensi säilörehun syöntiä, mutta lisäsi syönnin kokonaismäärää. Toteutuneet väkirehun osuudet kuiva-aineen syönnin kokonaismäärästä olivat 64 % (KVR) ja 52 % (MVR). Syönnin kokonaismäärä oli KVR-ryhmässä keskimäärin 2,1 kg kuiva-ainetta suurempi kuin MVR-ryhmässä. Säilörehun syönti oli MVR-ryhmässä keskimäärin 9,4 kg ka ja KVR-ryhmässä 7,9 kg ka. Korvaussuhde oli 0,41 kg ka säilörehua / kg ka väkirehua. Säilörehun syönnissä oli havaittavissa neljä syöntihuippua, eikä syönnin rytmittyminen poikennut juuri ryhmien välillä. Syöntihuiput tapahtuivat rehunjaon ja lypsyn jälkeen. Lisäksi keskiyöllä oli havaittavissa pienempi syöntihuippu. Enemmän väkirehua saaneet lehmät söivät säilörehua yhtä monta kertaa päivässä, mutta söivät numeerisesti nopeammin. Niiden yksittäinen syöntikerta oli lyhyempi ja sen aikana syöntimäärä oli pienempi kuin MVR-ryhmän eläimillä. Säilörehun syöntimäärä lisääntyi poikimisen jälkeen molemmissa ryhmissä, mutta määrän lisääntyminen tapahtui nopeammin vähemmän väkirehua saaneiden ryhmässä. Syöntimäärän lisääntyminen on selitettävissä kokonaissyöntiajan lisääntymisellä, sekä syöntiajan lisääntymisellä syöntikertaa kohden. Sitävastoin syöntinopeus hidastui lypsykauden edetessä. Tässä kokeessa ei saavutettu tuotosvastetta väkirehun määrää lisäämällä, vaikka rehun kokonaissyönti lisääntyi selvästi. Tuotosvaste oli vain 0,027 kg/kg ka väkirehua. Energiakorjattuna maitona ilmaistuna tuotosvaste oli negatiivinen eli - 0,22 EKM/kg ka. Huono tuotosvaste voi johtua tässä kokeessa väkirehun suuresta määrästä ja koostumuksesta. Suurempi kuiva-aineen syönti näytti kerryttävän KVR-ryhmän eläinten elopainoa maidontuotannon sijaan. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä, mutta pitoisuudet olivat pienempiä KVR-ryhmässä MVR-ryhmään verrattuna.

Properties of intramuscular connective tissue in pork and poultry with reference to weakening of structure

The most common connective tissue research in meat science has been conducted on the properties of intramuscular connective tissue (IMCT) in connection with eating quality of meat. From the chemical and physical properties of meat, researchers have concluded that meat from animals younger than physiological maturity is the most tender. In pork and poultry, different challenges have been raised: the structure of cooked meat has weakened. In extreme cases raw porcine M. semimembranosus (SM) and in most turkey M. pectoralis superficialis (PS) can be peeled off in strips along the perimysium which surrounds the muscle fibre bundles (destructured meat), and when cooked, the slices disintegrate. Raw chicken meat is generally very soft and when cooked, it can even be mushy. The overall aim of this thesis was to study the thermal properties of IMCT in porcine SM in order to see if these properties were in association with destructured meat in pork and to characterise IMCT in poultry PS. First a 'baseline' study to characterise the thermal stability of IMCT in light coloured (SM and M. longissimus dorsi in pigs and PS in poultry) and dark coloured (M. infraspinatus in pigs and a combination of M. quadriceps femoris and M. iliotibialis lateralis in poultry) muscles was necessary. Thereafter, it was investigated whether the properties of muscle fibres differed in destructured and normal porcine muscles. Collagen content and also solubility of dark coloured muscles were higher than in light coloured muscles in pork and poultry. Collagen solubility was especially high in chicken muscles, approx. 30 %, in comparison to porcine and turkey muscles. However, collagen content and solubility were similar in destructured and normal porcine SM muscles. Thermal shrinkage of IMCT occurred at approximately 65 °C in pork and poultry. It occurred at lower temperature in light coloured muscles than in dark coloured muscles, although the difference was not always significant. The onset and peak temperatures of thermal shrinkage of IMCT were lower in destructured than in normal SM muscles, when the IMCT from SM muscles exhibiting ten lowest and ten highest ultimate pH values were investigated (onset: 59.4 °C vs. 60.7 °C, peak: 64.9 °C vs. 65.7 °C). As the destructured meat was paler than normal meat, the PSE (pale, soft, exudative) phenomenon could not be ruled out. The muscle fibre cross sectional area (CSA), the number of capillaries per muscle fibre CSA and per fibre and sarcomere length were similar in destructured and normal SM muscles. Drip loss was clearly higher in destructured than in normal SM muscles. In conclusion, collagen content and solubility and thermal shrinkage temperature vary between porcine and poultry muscles. One feature in the IMCT could not be directly associated with weakening of the meat structure. Poultry breast meat is very homogenous within the species.

Organic contaminants - occurrence and biological effects in the Baltic Sea

The Baltic Sea was studied with respect to selected organic contaminants and their ecotoxicology. The research consisted of analyses of total hydrocarbons, polycyclic aromatic hydrocarbons, bile metabolites, hepatic ethoxyresorufin-O-deethylase (EROD) activity, polychlorinated biphenyls (PCBs) and organochlorine pesticides (OCPs). The contaminants were measured from various matrices, such as seawater, sediment and biota. The methods of analysis were evaluated and refined to comparability of the results. Polyaromatic hydrocarbons, originating from petroleum, are known to be among the most harmful substances to the marine environment. In Baltic subsurface water, seasonal dependence of the total hydrocarbon concentrations (THCs) was seen. Although concentrations of parent polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) in sediment surface varied between 64 and 5161 ug kg-1 (dw), concentrations above 860 ug kg-1 (dw) were found in all the studied sub-basins of the Baltic Sea. Concentrations commonly considered to substantially increase the risk of liver disease and reproductive impairment in fish, as well as potential effects on growth (above 1000 ug kg-1 dw), were found in all the studied sub-basins of the Baltic Sea except Kattegat. Thus, considerable pollution in sediments was indicated. In bivalves, the sums of 12 PAHs varied on a wet weight basis between 44 and 298 ug kg-1 (ww). The predominant PAHs were high molecular weight and the PAH profiles of M. balthica differed from those found in sediment from the same area. The PAHs were both pyrolytic and petrogenic in origin, and a contribution from diesel engines was found, which indicates pollution of the Baltic Sea, most likely caused by the steadily increasing shipping in the area. The HPLC methods developed for hepatic EROD activity and bile metabolite measurements proved to be fast and suitable for the study of biological effects. A mixed function oxygenase enzyme system in Baltic Sea perch collected from the Gulf of Finland was induced slightly: EROD activity in perch varied from 0.30 14 pmol min-1 mg-1 protein. This range can be considered to be comparable to background values. Recent PAH exposure was also indicated by enhanced levels (213 and 1149 ug kg-1) of the bile metabolite 1-hydroxypyrene. No correlation was indicated between hepatic EROD activity and concentration of 1-hydroxypyrene in bile. PCBs and OCPs were observed in Baltic Sea sediment, bivalves and herring. Sums of seven CBs in surface sediment (0 5 cm) ranged from 0.04 to 6.2 ug kg-1 (dw) and sums of three DDTs from 0.13 to 5.0 ug kg-1 (dw). The highest levels of contaminants were found in the most eastern area of the Gulf of Finland where the highest total carbon and nitrogen content was found and where the lowest percentage proportion of p,p -DDT was found. The highest concentrations of CBs and the lowest concentration of DDTs were found in M. balthica from the Gulf of Finland. The highest levels of DDTs were found in M. balthica from the Hanö Bight, which is the outer part of the Bornholm Basin close to the Swedish mainland. In bivalves, the sums of seven CBs were 72 108 ug kg-1 (lw) and the sums of three DDTs were 66 139 ug kg-1 (lw). Results from temporal trend monitoring showed, that during the period 1985 2002, the concentrations of seven CBs in two-year-old female Baltic herring were clearly decreased, from 9 16 to 2 6 ug kg-1 (ww) in the northern Baltic Sea. At the same time, concentrations of three DDTs declined from 8 15 to 1 5 ug kg-1 (ww). The total concentration of the fat-soluble CBs and DDTs in Baltic herring muscle was shown to be age-dependent; the average concentrations in ten-year-old Baltic herring were three to five-fold higher than in two-year-old herring. In Baltic herring and bivalves, as well as in surface sediments, CB 138 and CB153 were predominant among CBs, whereas among DDTs p,p'-DDD predominated in sediment and p,p'-DDE in bivalves and Baltic herring muscle. Baltic Sea sediments are potential sources of contaminants that may become available for bioaccumulation. Based on ecotoxicological assessment criteria, cause for concern regarding CBs in sediments was indicated for the Gulf of Finland and the northern Baltic Proper, and for the northern Baltic Sea regarding CBs in Baltic herring more than two years old. Statistical classification of selected organic contaminants indicated high-level contamination for p,p'-DDT, p,p'-DDD, p,p'-DDE, total DDTs, HCB, CB118 and CB153 in muscle of Baltic herring in age groups two to ten years; in contrast, concentrations of a-HCH and g-HCH were found to be moderate. The concentrations of DDTs and CBs in bivalves is sufficient to cause biological effects, and demonstrates that long-term biological effects are still possible in the case of DDTs in the Hanö Bight.

Jeremia 20:7-13 psykoanalyysissa : Nimettömän valituslaulun syntyprosessi tekstin objektimielikuvien muutosten valossa

Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää tekstin Jer 20:7-13 jumalakuvaa ja muita ”tekstin puhujan” ilmaisemia vuorovaikutussuhteita ja vaihtelevia tunteita. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Jeremian kirja tai sen yksittäiset jaksot kuvaavat profeetan persoonaa ja historiallista taustaa. Tekstit voivat kuvata myös muita myöhempiä tilanteita ja asenteita. Tämän tutkimuksen pääasiallinen eksegeettinen metodi on syvyyspsykologinen. Se saattaa pystyä kertomaan jotakin siitä, miten tutkittava teksti peilaa menneisyyden kokemuksellisia kaavoja. Samaan tapaan kuten psykohistoriassa, tutkimus ei yritä tutkia, tulkita tai rekonstruoida tradition tai historian Jeremiaa. Syvyyspsykologinen eksegeesi on tunnistettu jo aiemmin, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä ei vielä ole sovellettu yksittäisiin teksteihin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma avaa tekstin sisäisiä ja vaihtelevia vuorovaikutussuhteita eli objektisuhteita. Tutkimus nimittää tätä vuorovaikutussuhteiden analyysiä objektisuhdeanalyysiksi. Se perustuu teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin psykoanalyyttiseen suhteessaolon perusmielikuvien teoriaan (SPT), jonka hän esittelee väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta (1995). Tekstin Jahve-kuvat on nähtävä objektirepresentaatioina. Nämä vahvasti värittyneet representaatiot ja kuvat kertovat enemmän kokijasta itsestään kuin niistä objekteista, joiden kuviksi ne ovat syntyneet. Käsitys objektien sisäsyntyisyydestä mahdollistaa Hyrckillä objektisuhteiden systematisoinnin ja SPT:n luomisen. Siten emotionaaliset silmälasit on tämän tutkimuksen tekijän mielestä mahdollista valjastaa myös tutkijan käyttöön. Tutkimuksen laaja näkökulmia hakeva teoriaosuus varmistaa tämän. Hermeneuttinen ”kolmen maailman malli” on lukijakeskeisyyteen ja kulttuurihyppyyn arvokas työväline. Jeremian kirja sisältää useita osin runomuotoisia valituksia, joista tutkittava teksti on viimeinen. Valituslaulujen sarja päättyy tutkittavaa tekstiä seuraavaan syntymäpäivän kiroamiseen jakeissa 14-18. Valituksen edellä kontekstina on joitakin kertomuksia Jeremiasta, mutta vasta jakeessa 20:2 Jeremia nimetään profeetaksi. Muuten valittaja on nimetön. Jeremia-kertomusten kehys on tässä toimituksellinen ja valituksen jälkeen seuraa deuteronomistista saarnaa Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Tutkimus selvittää jakeiden 7-13 rakennetta, sisältöä ja tulkintaa ensin lähinnä laji- ja kirjallisuus- kriittisesti. Tutkimus osoittaa, että Jeremian valitus noudattaa yksilön valituslaulun kaavaa, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti taivu lajin usein stereotyyppisiin tarkoituksiin. Suurin syy tähän on tekstin proosa- ja runomuodon vaihtelu ja sisällön hajanaisuus. Edes valituksen ydintä ei voi varmistaa, vaikka valituslaulun nuorimpina osina on tyypillisesti helppo pitää loppupuolen kollektiivisia lisiä. Varsinainen valitus on jakeissa 7-9 ja jakeet 10-13 ovat todennäköisimmin monivaiheinen päätössarja. Tutkimuksen keskeiset objektisuhdeteoreettiset peruskäsitteet sisäinen subjekti ja sisäinen objekti ovat ihmisen tiedostamattoman tason mielikuvia. Varhaisen tilan vuorovaikutusmielikuvien sisäisinä subjekteina ovat Riippuvainen ja Itseriittoinen. Ne ovat vaihtelevissa suhteissa Houkuttajan ja Hallitsijan muotoisia sisäisiä objekteja kohtaan. Myöhäisessä tilassa objekteille on syytä antaa uudet nimet: Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja. Tutkimus etenee osoittamalla tekstin ja SPT:n mukaisen mallin samankaltaisuuksia. Samalla on ollut mahdollista ottaa kantaa myös tekstin saumoihin ja tekstin syntyprosessiin. Tekstin objekti osoittautuu pääosin Hallitsijaksi, sillä Houkuttajan muotoisista jumaluuksista on kollektiivisesti pyritty tekemään pesäeroa Jerusalemin temppelin hävityksestä lähtien. Silti muistoista ja Houkuttajaksikin värittyneistä kaipuun ja pelon muodoista ei päästä eroon. Valituksen alkujakeita 7-9 leimaa Riippuvaisen masennus ja Itseriittoisen häpeä. Jakeissa 11-13 Hallitsijan muotoinen Jahve Sebaot tarjoaa hierarkkista symbioosia. Myöhäistä Vaatijaa ei tutkittavassa tekstissä ole kuin vanhurskaan käsitteenä, joka deuteronomistisessa teologiassa perustuu Jahven sanan kuulemiseen ja lain noudattamiseen. Tutkimus pyrkii osoittamaan, että kaikilla kokemuksilla on jollakin tavalla sekä yhteisöä että yksilöä eheyttäviä tarkoituksia. Kun valitus päättyy sarjaan vakuutuksia ja huipentuu kollektiiviseen ylistyskehotukseen, myös niillä on tarkoitus. Yksi osa tutkimustehtävää on ollut testata psykoanalyyttisen objektisuhdeteoreettisen metodin toimivuutta eksegeettisessä tutkimuksessa. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, metodi on osoittautunut toimivaksi.