Physical activity, fitness, abdominal obesity, and cardiovascular risk factors in Finnish men and women : The National FINRISK 2002 Study

Physical inactivity, low cardiorespiratory fitness, and abdominal obesity are direct and mediating risk factors for cardiovascular disease (CVD). The results of recent studies suggest that individuals with higher levels of physical activity or cardiorespiratory fitness have lower CVD and all-cause mortality than those with lower activity or fitness levels regardless of their level of obesity. The interrelationships of physical activity, fitness, and abdominal obesity with cardiovascular risk factors have not been studied in detail. The aim of this study was to investigate the associations of different types of leisure time physical activity and aerobic fitness with cardiovascular risk factors in a large population of Finnish adults. In addition, a novel aerobic fitness test was implemented and the distribution of aerobic fitness was explored in men and women across age groups. The interrelationships of physical activity, aerobic fitness and abdominal obesity were examined in relation to cardiovascular risk factors. This study was part of the National FINRISK Study 2002, which monitors cardiovascular risk factors in a Finnish adult population. The sample comprised 13 437 men and women aged 25 to 74 years and was drawn from the Population Register as a stratified random sample according to 10-year age groups, gender and area. A separate physical activity study included 9179 subjects, of whom 5 980 participated (65%) in the study. At the study site, weight, height, waist and hip circumferences, and blood pressure were measured, a blood sample was drawn, and an aerobic fitness test was performed. The fitness test estimated maximal oxygen uptake (VO2max) and was based on a non-exercise method by using a heart rate monitor at rest. Waist-to-hip ratio (WHR) was calculated by dividing waist circumference with hip circumference and was used as a measure of abdominal obesity. Participants filled in a questionnaire on health behavior, a history of diseases, and current health status, and a detailed 12-month leisure time physical activity recall. Based on the recall data, relative energy expenditure was calculated using metabolic equivalents, and physical activity was divided into conditioning, non-conditioning, and commuting physical activity. Participants aged 45 to 74 years were later invited to take part in a 2-hour oral glucose tolerance test with fasting insulin and glucose measurements. Based on the oral glucose tolerance test, undiagnosed impaired glucose tolerance and type 2 diabetes were defined. The estimated aerobic fitness was lower among women and decreased with age. A higher estimated aerobic fitness and a lower WHR were independently associated with lower systolic and diastolic blood pressure, lower total cholesterol and triglyceride levels, and with higher high-density lipoprotein (HDL) cholesterol and HDL to total cholesterol ratio. The associations of the estimated aerobic fitness with diastolic blood pressure, triglycerides, and HDL to total cholesterol ratio were stronger in men with a higher WHR. High levels of conditioning and non-conditioning physical activity were associated with lower high-sensitivity C-reactive protein (CRP) levels. High levels of conditioning and overall physical activities were associated with lower insulin and glucose levels. The associations were stronger among women than men. A better self-rated physical fitness was associated with a higher estimated aerobic fitness, lower CRP levels, and lower insulin and glucose levels in men and women. In each WHR third, the risk of impaired glucose tolerance and type 2 diabetes was higher among physically inactive individuals who did not undertake at least 30 minutes of moderate-intensity physical activity on five days per week. These cross-sectional data show that higher levels of estimated aerobic fitness and regular leisure time physical activity are associated with a favorable cardiovascular risk factor profile and that these associations are present at all levels of abdominal obesity. Most of the associations followed a dose-response manner, suggesting that already low levels of physical activity or fitness are beneficial to health and that larger improvements in risk factor levels may be gained from higher activity and fitness levels. The present findings support the recommendation to engage regularly in leisure time physical activity, to pursue a high level of aerobic fitness, and to prevent abdominal obesity.

Hormone therapy in elderly women; a comparative study with alendronate of the effects on bone, cardiovascular risk factors, periodontal conditions and quality of life

Thirty percent of 70-year-old women have osteoporosis; after age of 80 its prevalence is up to 70%. Postmenopausal women with osteoporosis seem to be at an increased risk for cardiovascular events, and deterioration of oral health, as shown by attachment loss of teeth, which is proportional to the severity of osteoporosis. Osteoporosis can be treated with many different medication, e.g. estrogen and alendronate. We randomized 90 elderly osteoporotic women (65-80 years of age) to receive hormone therapy (HT)(2mg E2+NETA), 10mg alendronate, and their combination for two years and compared their effects on bone mineral density (BMD) and turnover, two surrogate markers of the risk of cardiovascular diseases, C-reactive protein (CRP) and E-selectin, as well as oral health. The effect of HT on health-related quality of life (HRQoL) was studied in the population-based cohort of 1663 postmenopausal women (mean age 68 yr) (585 estrogen users and 1078 non-users). BMD was measured with dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) at 0, 12 and 24 months. Urinary N-telopeptide (NTX) of type I collagen, a marker of bone resorption, and serum aminoterminal propeptide of human type I procollagen (PINP), a marker of bone formation, were measured every six months of treatment. Serum CRP and E-selectin, were measured at 0, 6, and 12 months. Dental, and periodontal conditions, and gingival crevicular fluid (GCF) matrix metalloproteinase (MMP)-8 levels were studied to evaluate the oral health status and for the mouth symptoms a structured questionnaire was used. The HRQoL was measured with 15D questionnaire. Lumbar spine BMD increased similarly in all treatment groups (6.8-8.4% and 9.1-11.2%). Only HT increased femoral neck BMD at both 12 (4.9%) and 24 months (5.8%), at the latter time point the HT group differed significantly from the other groups. HT reduced bone marker levels of NTX and PINP significantly less than other two groups.Oral HT significantly increased serum CRP level by 76.5% at 6 and by 47.1% (NS) at 12 months, and decreased serum E-selectin level by 24.3% and 30.0%. Alendronate had no effect on these surrogate markers. Alendronate caused a decrease in the resting salivary flow rate and tended to increase GCF MMP-8 levels. Otherwise, there was no effect on the parameters of oral health. HT improved the HRQoL of elderly women significantly on the dimensions of usual activities, vitality and sexual activity, but the overall improvement in HRQoL was neither statistically significant nor clinically important. In conclusion, bisphosphonates might be the first option to start the treatment of postmenopausal osteoporosis in the old age.

Kde je jádro pudla? Missä on villakoiran ydin? : Eläinten nimistä johdetut fraasit, idiomit ja muut sanonnat tšekin ja suomen kielessä

Pro gradu -työssä tarkastelen tšekin ja suomen kielessä esiintyviä eläinten nimityksistä johdettuja fraseologisia ilmauksia ja sanontoja. Eläinfraseologia muodostaa kielessä keskeisen osan, jolle ovat tyypillisiä voimakas tunnelataus, rajoittunut, sovinnainen käyttö ja puhekielenomaisuus. Tarkastelen eläinilmauksia morfologisesti ja semanttis-leksikaalisesti, mutta muitakin piirteitä esiintyy. Vertailen kumpaakin kieltä ja selvitän kielten fraasien, idiomien ja muiden sanontojen yhtäläisyyksiä ja eroja. Sanonnat (ynnä johdokset ja sanaparit) jaan neljään eri ryhmään seuraavasti: 1. kummassakin kielessä olevat samanlaiset ilmaukset, 2. kummassakin kielessä olevat osittain samanlaiset ilmaukset, 3. tsekkiläiset ilmaukset ja 4. suomalaiset ilmaukset. Työni materiaali on peräisin tsekkiläisistä, suomalaisista ja muunkielisistä sanakirjoista (lähinnä fraseologisista). Selvittelen erityisesti keskeisimpien kotieläinten nimistä (koira, kissa, hevonen, lehmä, lammas, sika, kana), joidenkin muiden eläinten nimistä (karhu, susi, karppi, käärme) ja joidenkin ulkomaisten eläinten nimistä (leijona, elefantti, apina) johdettuja fraseologisia ilmauksia. Materiaali käsittää yhteensä 145 eri eläintä, 163 eläimen nimitystä ja 585 eläinilmausta. Aineistoni pohjalta voi todeta, että tšekin ja suomen kielessä on yllättävän paljon samantyyppisiä eläinilmauksia, vaikka kielet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Korpuksessani olevista ilmauksista on täysin symmetrisiä 119/20,3 %, osittain samanlaisia (epäsymmetrisiä) 127/21,7 %, pelkästään tsekkiläisiä 161/27,5 % ja pelkästään suomalaisia 146/25,0 %. Sanaparit ja sananlaskut, joita käsittelin erillisenä ryhmänä (32 kpl) muodostivat aineistosta 5,5 % (niistäkin löytyi yhtäläisyyksiä). Yleisimmin esiintyvät eläimet ovat koira ja kissa. Koira on kuitenkin tšekin fraseologiassa yleisempi eläin kuin suomessa, jossa taas kissa on yleisimmin esiintyvä eläimen nimi. Yleisiä ovat myös mm. hevonen, sika, lintu, kala ja kana. Karitsa, hanhi ja vuohi esiintyvät paljon useammin tšekin fraseologiassa, suomessa esiintyy taas usein sika silloin, kun tšekissä on porsas. Joillakin eläinten nimillä on selvästi negatiivisempi tunnelataus (susi, käärme) kuin toisilla (koira, kissa). Toisin kuin suomessa, kissa on tšekissä valheellinen, vuohi herkuttelee, pöllö ja apina edustavat viisautta ja oppivaisuutta ja kovakuoriainen hellyttää. Yhteisiä eläinten nimityksiä kummassakin kielessä on aineistossani 106/163 (65,03 %). Tšekin fraseologiassa on lähes kaksi kertaa enemmän (37/163 = 22,7 %) sellaisia eläinten nimiä, joita ei esiinny suomen fraseologiassa verrattuna pelkästään suomen fraseologiassa esiintyviin eläinten nimiin (20/163 = 12,27 %). Pelkästään tšekissä esiintyviä eläimiä ovat mm. lumikko, majava, murmeli, mäyrä, näätä ja riikinkukko; pelkästään suomen fraseologiassa esiintyvät puolestaan mm. kiiski, muikku, peippo, poro, sopuli ja telkkä. Vertauskuvat ovat kummassakin kielessä erittäin tyypillisiä. Eläinten nimet viittaavat useimmiten ihmisen kielteisiin luonteenpiirteisiin tai ominaisuuksiin (mazaný jako liška ja viekas kuin kettu). Aineistoni pohjalta vaikuttaa siltä, että tšekissä on enemmän vaihtoehtoisia ja eri eläinten lajeista muodostettuja ilmauksia (mm. lintu- ja kalalajeista). Kummassakin kielessä on myös huudahduslauseita (Ty jsi ale liška pod itá! ja Senkin vanha kettu!), kansainvälisiä ilmauksia (jádro pudla ja villakoiran ydin) ja ns. petollisia ystäviä toisiaan erehdyttävästi muistuttavia, mutta eri asiaa merkitseviä sanontoja (tsekin kočičí život kissanelämä tarkoittaa ´sitkeähenkisyyttä´ − ei suomen kissanpäiviä). Kansallisista erityispiirteistä ovat esimerkkeinä mm. tšekin ilmaus mít se jako husa o Martině "voida kuin hanhi Martinpäivänä" (suomeksi ´voida kurjasti´; viittaus Martinpäivän hanhensyömisperinteeseen) tai suomen ilmaukset kuin hyttysen liraus Itämereen ja sopulilauma.