Degradation of lignin and other 14C-labelled compounds in compost and soil with an emphasis on white-rot fungi

Puu, ruohokasvit ja näistä tehdyt tuotteet kuten mekaanisesta massasta valmistettu sanomalehtipaperi sisältävät ligniiniä, joka hajoaa yleensä hyvin hitaasti luonnossa. Valkolahosienet hajottavat ligniiniä tehokkaimmin, ja koska niiden tuottamat entsyymit hajottavat myös muita vaikeasti hajoavia yhdisteitä, voidaan valkolahosienten avulla mahdollisesti puhdistaa saastuneita maita. Tässä työssä haluttiin selvittää, säilyttävätkö valkolahosienet (Abortiporus biennis, Bjerkandera adusta, Dichomitus squalens, Phanerochaete chrysosporium, Phanerochaete sordida, Phlebia radiata, Pleurotus ostreatus, Trametes hirsuta ja Trametes versicolor) aktiivisuutensa ja kasvavatko ne maassa. Aktiivisuutta mitattiin seuraamalla sienten synteettisen ligniinin (14C-DHP) hajotuskykyä. T. versicolor (silkkivyökääpä) osoittautui tehokkaimmaksi ligniinin hajottajaksi ja sen pentakloorifenolin (PCP) hajotuskykyä tutkittiin erillisessä kokeessa. Entiset tai pitkään käytössä olleet saha-alueet ovat yhä saastuneet puun käsittelyaineista peräisin olevilla kloorifenoleilla. Biohajoavien muovien kehitystyö sekä kompostoinnin yleistyminen jätteiden käsittelymenetelmänä ovat luoneet tarpeen materiaalien biohajoavuuden määrittämiseen. Euroopan standardisoimisjärjestön (CEN) kontrolloidussa kompostitestissä biohajoavuus määritetään materiaalin hajoamisen aikana muodostuvan hiilidioksidin perusteella. Hiilidioksidin tuotto mitataan sekä näytettä sisältävästä kompostista että kompostista ilman näytettä, ja tällöin oletetaan, että kompostin orgaaninen aines molemmissa komposteissa (tausta) tuottaa yhtä paljon hiilidioksidia. Testin puutteeksi saattaa osoittautua kompostissa tai maassa esiintyvä "priming effect". Tällä tarkoitetaan materiaalin lisäämisen jälkeen esiintyvää epänormaalin suurita tai pientä hiilidioksidin muodostusta, minkä seurauksena testin tulosksena saatava biohajoavuus on virheellinen. Ligniinin hajotessa muodostuu enemmän humusta kuin hiilidioksidia, koska ligniini on humuksen tärkein lähtöaine. Näin ollen ligniiniä sisältävät paperituotteet saattavat testin mukaan vaikuttaa biologisesti hajoamattomilta. Valkolahosienet hajottivat 4-23% ligniinistä hiilidioksidiksi ja T. versicolor 29% PCP:sta. Kompostissa ligniini hajosi hiilidioksidiksi 58°C:ssa huomattavasti vähemmän (8%) kuin lämpötiloissa 35°C ja 50°C (23-24%). Kompostin todennäköisesti tärkeimpien ligniinin hajottajien, termofiilisten sienten, tyypillinen optimilämpötila on 45°C, eivätkä ne ole enää aktiivisia 58°C:ssa. Sekä maassa että kompostissa ligniini sitoutui kuitenkin suurimmaksi osaksi humukseen. Valkolahosienet hajottivat sekä humukseen sitoutunutta ligniiniä että PCP:ia, mutta kompostin sekapopulaatio ei tähän pystynyt, ja ligniiniä sitoutui humukseen yhä enemmän kompostoinnin aikana. T. versicolor hajotti PCP:ia tehokkaasti, eikä se tuottanut myrkyllisiä kloorianisoleja, joita jotkut valkolahosienet saattavat muodostaa kloorifenoleista. Priming effect ilmiötä tutkittiin eri ikäisissä ja kypsyydeltään erilaisissa komposteissa. Kompostit erosvat toisistaan myös hajoamattoman jätteen määrän ja mikrobipopulaation suhteen. Negatiivinen priming effect havaittiin kaikissa epästabiileissa komposteissa (ikä enintään 6 kk), ja sen lisäksi yhdessä näistä komposteista positiivinen priming effect kokeen lopussa. Stabiileissa komposteissa (ikä vähintään 6 kk) ilmiötä ei sen sijaan havaittu. Epästabiileissa komposteissa biohajoavuudelle saadut tulokset eivät siis ole luotettavia. Työn tulosten perusteella valkolahosienet, ja erityisesti T. versicolor, ovat lupaavia saastuneen maan puhdistukseen, joskin sienirihmaston mahdollisuudet säilyä aktiivisena maan alkuperäisen mikrobipopulaation kanssa täytyy vielä selvittää. Kompostin sekapopulaatio, joka ei sisällä valkolahosieniä, hajotti ligniiniä yllättävän tehokkaasti termofiilisille sienille sopivissa lämpötiloissa, vaikka ligniini sitoutuikin pääasiallisesti humukseen. Kompostin kypsyys osoittautui tärkeäksi tekijäksi kontrolloidun kompostitestin onnistumisen kannalta. Priming effect ilmiön välttämiseksi on varmistettava, että testissä käytetty komposti on riittävän kypsä. Kompostien mikrobipopulaation koostumusta kompostoinnin eri vaiheissa tulisi tarkemmin selvittää, koska stabiilien ja epästabiilien kompostien ero aiheutui todennäköisesti populaatioiden rakenteessa vallitsevista eroista. Näin myös priming effect ilmiön syyt voitaisiin selittää paremmin.

Placental abruption : Studies on incidence, risk factors and potential predictive biomarkers

Placental abruption, one of the most significant causes of perinatal mortality and maternal morbidity, occurs in 0.5-1% of pregnancies. Its etiology is unknown, but defective trophoblastic invasion of the spiral arteries and consequent poor vascularization may play a role. The aim of this study was to define the prepregnancy risk factors of placental abruption, to define the risk factors during the index pregnancy, and to describe the clinical presentation of placental abruption. We also wanted to find a biochemical marker for predicting placental abruption early in pregnancy. Among women delivering at the University Hospital of Helsinki in 1997-2001 (n=46,742), 198 women with placental abruption and 396 control women were identified. The overall incidence of placental abruption was 0.42%. The prepregnancy risk factors were smoking (OR 1.7; 95% CI 1.1, 2.7), uterine malformation (OR 8.1; 1.7, 40), previous cesarean section (OR 1.7; 1.1, 2.8), and history of placental abruption (OR 4.5; 1.1, 18). The risk factors during the index pregnancy were maternal (adjusted OR 1.8; 95% CI 1.1, 2.9) and paternal smoking (2.2; 1.3, 3.6), use of alcohol (2.2; 1.1, 4.4), placenta previa (5.7; 1.4, 23.1), preeclampsia (2.7; 1.3, 5.6) and chorioamnionitis (3.3; 1.0, 10.0). Vaginal bleeding (70%), abdominal pain (51%), bloody amniotic fluid (50%) and fetal heart rate abnormalities (69%) were the most common clinical manifestations of placental abruption. Retroplacental blood clot was seen by ultrasound in 15% of the cases. Neither bleeding nor pain was present in 19% of the cases. Overall, 59% went into preterm labor (OR 12.9; 95% CI 8.3, 19.8), and 91% were delivered by cesarean section (34.7; 20.0, 60.1). Of the newborns, 25% were growth restricted. The perinatal mortality rate was 9.2% (OR 10.1; 95% CI 3.4, 30.1). We then tested selected biochemical markers for prediction of placental abruption. The median of the maternal serum alpha-fetoprotein (MSAFP) multiples of median (MoM) (1.21) was significantly higher in the abruption group (n=57) than in the control group (n=108) (1.07) (p=0.004) at 15-16 gestational weeks. In multivariate analysis, elevated MSAFP remained as an independent risk factor for placental abruption, adjusting for parity ≥ 3, smoking, previous placental abruption, preeclampsia, bleeding in II or III trimester, and placenta previa. MSAFP ≥ 1.5 MoM had a sensitivity of 29% and a false positive rate of 10%. The levels of the maternal serum free beta human chorionic gonadotrophin MoM did not differ between the cases and the controls. None of the angiogenic factors (soluble endoglin, soluble fms-like tyrosine kinase 1, or placental growth factor) showed any difference between the cases (n=42) and the controls (n=50) in the second trimester. The levels of C-reactive protein (CRP) showed no difference between the cases (n=181) and the controls (n=261) (median 2.35 mg/l [interquartile range {IQR} 1.09-5.93] versus 2.28 mg/l [IQR 0.92-5.01], not significant) when tested in the first trimester (mean 10.4 gestational weeks). Chlamydia pneumoniae specific immunoglobulin G (IgG) and immunoglobulin A (IgA) as well as C. trachomatis specific IgG, IgA and chlamydial heat-shock protein 60 antibody rates were similar between the groups. In conclusion, although univariate analysis identified many prepregnancy risk factors for placental abruption, only smoking, uterine malformation, previous cesarean section and history of placental abruption remained significant by multivariate analysis. During the index pregnancy maternal alcohol consumption and smoking and smoking by the partner turned out to be the major independent risk factors for placental abruption. Smoking by both partners multiplied the risk. The liberal use of ultrasound examination contributed little to the management of women with placental abruption. Although second-trimester MSAFP levels were higher in women with subsequent placental abruption, clinical usefulness of this test is limited due to low sensitivity and high false positive rate. Similarly, angiogenic factors in early second trimester, or CRP levels, or chlamydial antibodies in the first trimester failed to predict placental abruption.

Boost Customer Loyalty with Online Support. The Case of Mobile Telecoms Providers.

The paper explores the effect of customer satisfaction with online supporting services on loyalty to providers of an offline core service. Supporting services are provided to customers before, during, or after the purchase of a tangible or intangible core product, and have the purpose of enhancing or facilitating the use of this product. The internet has the potential to dominate all other marketing channels when it comes to the interactive and personalised communication that is considered quintessential for supporting services. Our study shows that the quality of online supporting services powerfully affects satisfaction with the provider and customer loyalty through its effect on online value and enjoyment. Managerial implications are provided.

Silva Fennica Vol. 23, 1989.

Julkaistu Silva Fennica Vol. 23(4) -numeron liitteenä.

Changing Paradigms in Biblical Criticism : 2 Kings 22:1 23:30 in the Flux of Discourses

The subject and methodology of biblical scholarship has expanded immense-ly during the last few decades. The traditional text-, literary-, source- and form-critical approaches, labeled historical-critical scholarship , have faced the challenge of social sciences. Various new literary, synchronic readings, sometimes characterized with the vague term postmodernism, have in turn challenged historicalcritical, and social-scientific approaches. Widened limits and diverging methodologies have caused a sense of crisis in biblical criticism. This metatheoretical thesis attempts to bridge the gap between philosophical discussion about the basis of biblical criticism and practical academic biblical scholarship. The study attempts to trace those epistemological changes that have produced the wealth of methods and results within biblical criticism. The account of the cult reform of King Josiah of Judah as reported in 2 Kings 22:1 23:30 serves as the case study because of its importance for critical study of the Hebrew Bible. Various scholarly approaches embracing 2 Kings 22:1 23:30 are experimentally arranged around four methodological positions: text, author, reader, and context. The heuristic model is a tentative application of Oliver Jahraus s model of four paradigms in literary theory. The study argues for six theses: 1) Our knowledge of the world is con-structed, fallible and theory-laden. 2) Methodological plurality is the neces-sary result of changes in epistemology and culture in general. 3) Oliver Jahraus s four methodological positions in regard to literature are also an applicable model within biblical criticism to comprehend the methodological plurality embracing the study of the Hebrew Bible. 4) Underlying the methodological discourse embracing biblical criticism is the epistemological ten-sion between the natural sciences and the humanities. 5) Biblical scholars should reconsider and analyze in detail concepts such as author and editor to overcome the dichotomy between the Göttingen and Cross schools. 6) To say something about the historicity of 2 Kings 22:1 23:30 one must bring together disparate elements from various disciplines and, finally, admit that though it may be possible to draw some permanent results, our conclusions often remain provisional.