N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi-entsyymiaktiivisuus normaalimaidossa sekä utaretulehdusta sairastavien lypsylehmien maidossa.

N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.

Anthropometric measures of obesity-their association with type 2 diabetes and hypertension across ethnic groups

Clinical trials have shown that weight reduction with lifestyles can delay or prevent diabetes and reduce blood pressure. An appropriate definition of obesity using anthropometric measures is useful in predicting diabetes and hypertension at the population level. However, there is debate on which of the measures of obesity is best or most strongly associated with diabetes and hypertension and on what are the optimal cut-off values for body mass index (BMI) and waist circumference (WC) in this regard. The aims of the study were 1) to compare the strength of the association for undiagnosed or newly diagnosed diabetes (or hypertension) with anthropometric measures of obesity in people of Asian origin, 2) to detect ethnic differences in the association of undiagnosed diabetes with obesity, 3) to identify ethnic- and sex-specific change point values of BMI and WC for changes in the prevalence of diabetes and 4) to evaluate the ethnic-specific WC cutoff values proposed by the International Diabetes Federation (IDF) in 2005 for central obesity. The study population comprised 28 435 men and 35 198 women, ≥ 25 years of age, from 39 cohorts participating in the DECODA and DECODE studies, including 5 Asian Indian (n = 13 537), 3 Mauritian Indian (n = 4505) and Mauritian Creole (n = 1075), 8 Chinese (n =10 801), 1 Filipino (n = 3841), 7 Japanese (n = 7934), 1 Mongolian (n = 1991), and 14 European (n = 20 979) studies. The prevalence of diabetes, hypertension and central obesity was estimated, using descriptive statistics, and the differences were determined with the χ2 test. The odds ratios (ORs) or  coefficients (from the logistic model) and hazard ratios (HRs, from the Cox model to interval censored data) for BMI, WC, waist-to-hip ratio (WHR), and waist-to-stature ratio (WSR) were estimated for diabetes and hypertension. The differences between BMI and WC, WHR or WSR were compared, applying paired homogeneity tests (Wald statistics with 1 df). Hierarchical three-level Bayesian change point analysis, adjusting for age, was applied to identify the most likely cut-off/change point values for BMI and WC in association with previously undiagnosed diabetes. The ORs for diabetes in men (women) with BMI, WC, WHR and WSR were 1.52 (1.59), 1.54 (1.70), 1.53 (1.50) and 1.62 (1.70), respectively and the corresponding ORs for hypertension were 1.68 (1.55), 1.66 (1.51), 1.45 (1.28) and 1.63 (1.50). For diabetes the OR for BMI did not differ from that for WC or WHR, but was lower than that for WSR (p = 0.001) in men while in women the ORs were higher for WC and WSR than for BMI (both p < 0.05). Hypertension was more strongly associated with BMI than with WHR in men (p < 0.001) and most strongly with BMI than with WHR (p < 0.001), WSR (p < 0.01) and WC (p < 0.05) in women. The HRs for incidence of diabetes and hypertension did not differ between BMI and the other three central obesity measures in Mauritian Indians and Mauritian Creoles during follow-ups of 5, 6 and 11 years. The prevalence of diabetes was highest in Asian Indians, lowest in Europeans and intermediate in others, given the same BMI or WC category. The  coefficients for diabetes in BMI (kg/m2) were (men/women): 0.34/0.28, 0.41/0.43, 0.42/0.61, 0.36/0.59 and 0.33/0.49 for Asian Indian, Chinese, Japanese, Mauritian Indian and European (overall homogeneity test: p > 0.05 in men and p < 0.001 in women). Similar results were obtained in WC (cm). Asian Indian women had lower  coefficients than women of other ethnicities. The change points for BMI were 29.5, 25.6, 24.0, 24.0 and 21.5 in men and 29.4, 25.2, 24.9, 25.3 and 22.5 (kg/m2) in women of European, Chinese, Mauritian Indian, Japanese, and Asian Indian descent. The change points for WC were 100, 85, 79 and 82 cm in men and 91, 82, 82 and 76 cm in women of European, Chinese, Mauritian Indian, and Asian Indian. The prevalence of central obesity using the 2005 IDF definition was higher in Japanese men but lower in Japanese women than in their Asian counterparts. The prevalence of central obesity was 52 times higher in Japanese men but 0.8 times lower in Japanese women compared to the National Cholesterol Education Programme definition. The findings suggest that both BMI and WC predicted diabetes and hypertension equally well in all ethnic groups. At the same BMI or WC level, the prevalence of diabetes was highest in Asian Indians, lowest in Europeans and intermediate in others. Ethnic- and sex-specific change points of BMI and WC should be considered in setting diagnostic criteria for obesity to detect undiagnosed or newly diagnosed diabetes.