Essays on the Determinants of International Portfolio Investments

Investors significantly overweight domestic assets in their portfolios. This behavior which is commonly called “home bias” contradicts the prescriptions of portfolio theory. This thesis explores potential reasons for the “home bias” by examining the characteristics of the investing and the target countries and features of the interaction between them. A common theme of the four essays is a focus on the importance of information about foreign markets in explaining the share of these markets in investors’ portfolios. The results indicate that the size of the equity ownership in another country strongly relates to the distance to the financial capital of that country, and to trade in goods with and direct investments (FDI) to that country. The first essay empirically investigates the relationship between trade in real goods and portfolio investments. Overall, the evidence indicates a substantial role for trade in reducing the information cost relating to portfolio investments. The second essay examines the implications of the launch of the European Monetary Union (EMU) on international portfolio investments. The evidence on the allocation of Finnish international portfolio investments is more consistent with an information-based than a diversification motive explanation. The third essay employs new data for a large number of countries and further explores the role of trade on international portfolio investments. The results indicate that trade provides important information especially on firms in countries in which the corporate governance structure and the information environment of firms generate less reliable information. The fourth essay examines the relationship between direct investments (FDI) and portfolio investments. In contrast to the predications of portfolio theory, it provides evidence that FDI is a complement rather than a substitute for portfolio investments.

Porsastuotannon tuottavuuskehitys sikatilinpäätöstiloilla vuosina 2003–2008

Tutkimuksessa mitataan porsastuotannon tuottavuuden kehitystä ProAgrian sikatilinpäätöstiloilla vuosina 2003–2008. Tuottavuutta mitataan Fisher-tuottavuusindeksillä, joka dekomponoidaan tekniseen, allokatiiviseen ja skaalatehokkuuteen sekä teknologiseen kehitykseen ja hintavaikutukseen. Koko aineistosta aggregoidulla tuottavuusindeksillä mitattuna tuottavuus kasvoi viidessä vuodessa yhteensä 14,3 % vuotuisen kasvun ollessa 2,7 %. Tuottajien keskimääräinen tuottavuusindeksi antaa lähes saman tuloksen: sen mukaan tuottavuus kasvaa yhteensä 14,7 %, mikä tekee 2,8 % vuodessa. Skaalatehokkuuden paraneminen havaitaan merkittävimmäksi tuottavuuskasvun lähteeksi. Skaalatehokkuus paranee aggregoidusti mitattuna 1,6 % vuodessa ja tiloilla keskimäärin 2,1 % vuodessa. Teknisen tehokkuuden koheneminen on toinen tuottavuuskasvua edistävä tekijä tutkimusjaksolla. Molemmilla mittaustavoilla nousu on keskimäärin 1,4 % vuodessa. Allokatiivinen tehokkuus laskee hieman: aggregoidusti mitattuna 0,1 % ja keskimäärin 0,4 % vuodessa. Teknologinen kehitys tutkimusjaksolla on lievästi negatiivista, keskimäärin -0,1 % vuodessa. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin voimakkaita. Hintojen muutokset eivät juuri ole vaikuttaneet tuottavuuden tasoon, sillä hintavaikutuksen vuotuiset muutokset jäävät jokaisena vuonna alle puoleen prosenttiin ja keskimääräinen vuotuinen muutos on -0,1 %. Keskeinen tuottavuuskasvua edistänyt tekijä näyttää olleen tilakoon kasvu, joka on parantanut rakenteellista tehokkuutta. Teknologisen kehityksen jääminen negatiiviseksi kuitenkin tarkoittaa, että paras havaittu tuottavuuden taso ei ole noussut lainkaan.