Sianlihan tuotantoon vaikuttavat tekijät vuosina 1995-2006

Ennen Suomen EU-jäsenyyttä kansallisen maatalouspolitiikan yksi päätavoitteista oli elintarvikeomavaraisuus. Tavoitteen saavuttamiseksi Suomessa oli maatalouspolitiikan osalta käytössä hintatukijärjestelmä, jossa yksi pääasiallisista tuotannon ohjauskeinoista oli tavoitehinnat, joilla valtiovalta pyrki vaikuttamaan tuottajahintoihin. Tavoitehintojen avulla tuottajat pystyivät ennakoimaan tulevan hintatason ja näin siirtämään tuotantoaan taloudellisesti kannattavimpaan suuntaan. Tästä oli kuitenkin seurauksena kotimaisen elintarvikeomavaraisuuden ylittyminen varsinkin eläinkunnan tuotteiden osalta. Vuonna 1994 lihatuotteiden yhteenlaskettu omavaisuus oli 110 prosenttia. Sianlihan osalta omavaisuus oli hieman tätä suurempi, 114 prosenttia. Suomen liityttyä EU:n jäsenmaaksi vuonna 1995 tavoitehinnoista luovuttiin ja samalla tuottajahinnat putosivat. Korvaukseksi tuottajahintojen pudotuksesta tuottajille alettiin maksaa suoria tulotukia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttivat sianlihan tuotantopäätöksiin maatalouden muuttuneessa toimintaympäristössä ja miten yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset vaikuttivat sianlihan tarjontaan. Tutkimuksen tarkasteluaikavälinä olivat vuodet 1995 2006. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tuotantoon vaikuttavien tekijöiden pohjalta ennustaa sianlihan tuotantoa vuoteen 2013. Tuotantopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin regressio-analyysin avulla, jotta saataisiin selville sianlihan tuotantoa parhaiten selittävät tekijät. Tutkimuksen aikasarja-aineisto poimittiin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike:n) ja tilastokeskuksen julkaisemista ja ylläpitämistä tilastoista. Sianlihan tuotantoon vaikuttavien tekijöiden ennusteisiin tutkimuksessa käytettiin sekä kansainvälisten että kotimaisten taloustutkimuslaitosten ja organisaatioiden ennusteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui yrityksen teoriasta, tarjontateoriasta ja aikavälin merkityksestä tarjontaan. Tuotantomallin estimoinnin tuloksena sianlihan tuotantoon vaikuttivat vuosien 1996 2006 aikana sianlihan tuotannon tuottavuuden kasvua kuvaava teknologiamuuttuja, neljällä neljänneksellä viivästetty sianlihan tuottajahinta ja tuotantotuet yhteenlaskettuna, kolmella neljänneksellä viivästetty vehnän tuottajahinta, kahdeksalla neljänneksellä viivästetty sianlihan tuotanto, kahdella neljänneksellä viivästetty porsaan välityshinta ja kuudella neljänneksellä viivästetty investointituet. Sianlihan tuotantomallin selitysasteeksi saatiin 0,91. Estimoidulla tuotantomallilla ennustettiin sianlihan tuotannon kehitystä vuosina 2007 2013. Perusskenaariossa tuotannon ennustettiin muuttuvan vuodesta 2007 eteenpäin samalla tavalla kuin vuosina 1995 2006 keskimäärin. Perusskenaarion lisäksi tuotantomallilla simuloitiin tuotantotukien ja investointitukien dekoplauksen vaikutusta sianlihan tuotantoon. Tuotantotukien dekoplauksen myötä sianlihan tuotanto laskisi 177 milj. kiloon vuonna 2009, mutta nousisi 193 milj. kiloon vuonna 2013. Investointitukien dekoplauksen myötä tuotanto laskisi 176 milj. kiloon vuonna 2009 ja nousisi vuoteen 2013 mennessä 191 milj. kiloon. Suurimman pudotuksen aiheutti kuitenkin vehnän tuottajahinnan nousu vuosien 2006 ja 2007 aikana, jonka seurauksena sianlihan tuotanto laskisi jo vuonna 2008 180 milj. kiloon.

Juvenile rheumatoid knee : Management of knee growth disturbances in children with juvenile idiopathic arthritis

Juvenile idiopathic arthritis (JIA) is associated with growth disturbances, especially leg length discrepancy (LLD) and knee valgus deformity (KVD). Studies have demonstrated growth plate stimulation with chronic arthritis. In the context of surgical treatment of LLD or KVD of a growing knee, the less invasive procedures, which allow immediate mobilisation, are preferred. Establishment of the skeletal age and the correction potential in the knees of rheumatic children is difficult due to rheumatic changes. In this present work, an analysis of the efficacy, safety and long-term results of temporary epiphyseal arrests performed in Rheumatism Foundation Hospital (Heinola, Finland). The distribution of diagnoses among children (n=71) with JIA and LLD (68 knees) was consistent with the normal oligoarthritis-predominated population of children with JIA. A higher male:female ratio (1:1.7 vs. 1:2.4 in population-based studies (PBS)) and earlier mean onset age (4 vs. 7 years in PBSs) were, however, distinct features in the study population. In most cases the correction was reliable and temporary arrest produced a mean correction of 1mm per month. The time of arrest required, however, varied significantly, probably due to the effect of underlying diseases and medication, and the age of the child. All complications encountered (10%) were minor. The correction achieved persisted in long-term follow-up. KVD (n=112, 177 knees) was associated with a high proportion of polyarthritic disease subtype (45% vs. 12-31% in PBSs), and the male:female distribution was grossly female-dominated (1:4.9 vs. 1:2.4 in PBSs). The early mean onset age (3 vs. 7 years in PBSs) was also notable in this cohort. Successful correction was achieved in 2/3 cases and the mean angular correction was 0.7 degrees per month. The required time of arrest, however, varied considerably. In 13% of knees the paucity of follow-up visits resulted in over-correction to varus. The complication rate (3%) in the knees operated for KVD was considerably lower compared to ten per cent in the management of LLD. Most of the complications related to epiphyseal stapling were reversible. However, the risk of premature closure of growth plates does exist. The number of over-corrections was notably high, with 13% knees turning to varus. The correction achieved persisted in long-term follow-up.