Encouragement and discouragement : Essays on taxation and government expenditure

This thesis consists of an introduction to a topic of optimal use of taxes and government expenditure and three chapters analysing these themes more in depth. Chapter 2 analyses to what extent a given amount of subsidies affects the labour supply of parents. Municipal supplement to the Finnish home care allowance provides exogenous variation to labour supply decision of a parent. This kind of subsidy that is tied to staying at home instead of working is found to have fairly large effect on labour supply decisions of parents. Chapter 3 studies theoretically when it is optimal to provide publicly private goods. In the set up of the model government sets income taxes optimally and provides a private good, if it is beneficial to do so. The analysis results in an optimal provision rule according to which the good should be provided when it lowers the participation threshold into labour force. Chapter 4 investigates what happened to prices and demand when hairdressers value added tax was cut in Finland from 22 per cent to 8 per cent. The pass-through to prices was about half of the full pass-through and no clear indication of increased demand for the services or better employment situation in the sector is found.

Oral Health among Iranian Preadolescents : A School-Based Health Education Intervention

The present study assessed oral health and its determinants among Iranian preadolescents, and evaluated a school-based health education programme aimed to promote their oral health. The target population of this study comprised a random sample of the third-grade school children (n = 459) of all public primary schools in 19 areas of Tehran city. The data came from a clinical examination of the children and two self-administered questionnaires: one for children, and one for mothers. The clinical dental examination was performed for recording children's oral health. The mothers' questionnaires covered background factors, oral self-care (OSC) behaviours and oral health-related knowledge and attitude statements. After baseline data collection, a community trial was designed as a 3-month school-based intervention study. For the intervention trial, the third-grade classes as the clusters were randomly assigned to the intervention and control groups. Three kinds of intervention were implemented, one in class, one via the parents, and one as a combination of these. One group served as controls with no intervention. The outcome measures of the study were changes in plaque and bleeding scores recorded. The results showed that mean dmft was 3.75 (SD = 2.8) for the primary teeth and mean DMFT was 0.4 (SD = 0.9) for the permanent teeth. All children had plaque on at least one index tooth and bleeding on probing in at least one index tooth occurred in 81%. About one-third (34%) of the children reported favourable OSC and less than half (46%) of the children reported brushing their teeth at least twice daily. Girls reported favourable OSC (OR = 2.0), had decay-free teeth (OR = 1.8) and treated permanent teeth (OR = 3.3) more than did boys. Mother's oral health-related aspects, i.e., mother's favourable OSC, high knowledge levels of and positive attitudes towards oral health, and active supervision of the child's tooth brushing had a positive effect on all aspects of children's oral health status and behaviours (ORs from 1.3 to 1.9). After the intervention, the results showed a strong intervention effect on healthy gingiva in both groups where parents were involved: the parental-aid group (OR = 7.7, 95% CI 2.2-27.7) and combined group (OR = 6.6, 95% CI 2.0-22.1). To improve children's oral health, community school-based oral health educational programmes should be established to include all primary schools. These programmes should benefit from the common risk factor approach and a multi-sectored approach to employ for communication between the community, the school, and the family. Oral health interventions should empower the parents' ability to improve their own oral health behaviour and then to transfer that healthy behaviour to their children.

Väkirehun määrän vaikutus lypsylehmän säilörehun syöntiin ja tuotokseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väkirehumäärän vaikutuksia lypsylehmien säilörehun syöntiin ja syöntikäyttäytymiseen sekä tuotokseen lypsykauden alussa. Väkirehun määrän vaikutuksia on tutkittu paljon niukemmalla väkirehustuksella. Tilojen väkirehun osuus rehustuksessa saattaa ylittää jopa 60 %, joten on tärkeää selvittää väkevän rehustuksen vaikutusta lehmiin. Tutkimustietoa väkirehun määrän vaikutuksista säilörehupohjaisella ruokinnalla lypsykauden alussa on myös suhteellisen vähän. Koe suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisissa Minkiön koenavetassa 20.9.2005 - 25.4.2006 välisenä aikana. Koe tehtiin pihaton osastossa, jossa oli säilörehun syöntiä mittaavat vaakakupit. Koe tehtiin jatkuvana ryhmäkokeena satunnaistetun koemallin mukaisesti. Koe-eläiminä oli 30 Ayshire-lehmää, joista 12 oli ensikoita ja 18 vanhempaa lehmää. Eläimet otettiin kokeeseen poikimisen jälkeen ja ne olivat mukana kokeessa 100 ensimmäisen lypsypäivän ajan. Kokeessa oli kaksi ryhmää eli matalan väkirehutason eläimet (MVR) sekä korkean väkirehutason eläimet (KVR). Vähemmän väkirehua saaneet eläimet saivat väkirehua 10 kg (ensikot) tai 13 kg (vanhemmat lehmät) päivässä. Väkevämmän ruokinnan ryhmässä vastaavat väkirehumäärät olivat 15 kg (ensikot) ja 18 kg (vanhemmat lehmät). Herutuksen kesto oli MVR-ryhmässä 11 vuorokautta ja KVR-ryhmässä 17 vuorokautta. Väkirehun määrän lisääminen vähensi säilörehun syöntiä, mutta lisäsi syönnin kokonaismäärää. Toteutuneet väkirehun osuudet kuiva-aineen syönnin kokonaismäärästä olivat 64 % (KVR) ja 52 % (MVR). Syönnin kokonaismäärä oli KVR-ryhmässä keskimäärin 2,1 kg kuiva-ainetta suurempi kuin MVR-ryhmässä. Säilörehun syönti oli MVR-ryhmässä keskimäärin 9,4 kg ka ja KVR-ryhmässä 7,9 kg ka. Korvaussuhde oli 0,41 kg ka säilörehua / kg ka väkirehua. Säilörehun syönnissä oli havaittavissa neljä syöntihuippua, eikä syönnin rytmittyminen poikennut juuri ryhmien välillä. Syöntihuiput tapahtuivat rehunjaon ja lypsyn jälkeen. Lisäksi keskiyöllä oli havaittavissa pienempi syöntihuippu. Enemmän väkirehua saaneet lehmät söivät säilörehua yhtä monta kertaa päivässä, mutta söivät numeerisesti nopeammin. Niiden yksittäinen syöntikerta oli lyhyempi ja sen aikana syöntimäärä oli pienempi kuin MVR-ryhmän eläimillä. Säilörehun syöntimäärä lisääntyi poikimisen jälkeen molemmissa ryhmissä, mutta määrän lisääntyminen tapahtui nopeammin vähemmän väkirehua saaneiden ryhmässä. Syöntimäärän lisääntyminen on selitettävissä kokonaissyöntiajan lisääntymisellä, sekä syöntiajan lisääntymisellä syöntikertaa kohden. Sitävastoin syöntinopeus hidastui lypsykauden edetessä. Tässä kokeessa ei saavutettu tuotosvastetta väkirehun määrää lisäämällä, vaikka rehun kokonaissyönti lisääntyi selvästi. Tuotosvaste oli vain 0,027 kg/kg ka väkirehua. Energiakorjattuna maitona ilmaistuna tuotosvaste oli negatiivinen eli - 0,22 EKM/kg ka. Huono tuotosvaste voi johtua tässä kokeessa väkirehun suuresta määrästä ja koostumuksesta. Suurempi kuiva-aineen syönti näytti kerryttävän KVR-ryhmän eläinten elopainoa maidontuotannon sijaan. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä, mutta pitoisuudet olivat pienempiä KVR-ryhmässä MVR-ryhmään verrattuna.

Conjunctival Melanoma in Finland 1967-2000: a population-based study

Eighty-five new cases of conjunctival melanoma (CM) were diagnosed in Finland between 1967 and 2000. The annual crude incidence of CM was 0.51 per million inhabitants. The average age-adjusted incidence of 0.54 doubled during the study period, analogous to the increase in the incidence of cutaneous malignant melanoma during this period, suggesting a possible role for ultraviolet radiation in its pathogenesis. Nonlimbal tumors were more likely than limbal ones to recur and they were associated with decreased survival. Increasing tumor thickness and recurrence of the primary tumor were other clinical factors related to death from CM. The histopathologic specimens of 85 patients with CM melanoma were studied for cell type, mitotic count, tumor-infiltrating lymphocytes and macrophages, mean vascular density, extravascular matrix loops and networks, and mean diameter of the ten largest nucleoli (MLN). The absence of epithelioid cells, increasing mitotic count and small MLN were associated with shorter time to recurrence according to the Cox univariate regression. None of the histopathologic variables was associated with mortality from CM. Four (5%) patients had a CM limited to the cornea without evidence of a tumor other than primary acquired melanosis of the conjunctiva. Because there are no melanocytes in the cornea, the origin of these melanomas most likely is the limbal conjunctiva. All four corneally displaced CM were limited to the epithelium, and none of the patients developed metastases. An anatomic sub-classification based on my patients and world literature was developed for corneally displaced CM. In 20 patients the metastatic pattern could be determined. Ten patients had initial systemic metastases detected, nine had initial regional metastases, and in one case the two types were detected simultaneously. The patients most likely to develop either type of initial metastases were those with nonlimbal conjunctival melanoma, those with a primary tumor more than 2 mm thick, and those with a recurrent conjunctival melanoma. Approximately two thirds of the patients had limbal CM, a location associated with good prognosis. One third, however, had a primary CM originating outside the limbus. In these patients the chance of developing local recurrences as well as systemic metastases was significantly higher than in patients with limbal CM. Each recurrence accompanies an increased risk of developing metastases, and recurrences contribute to death along with increasing tumor thickness and nonlimbal tumor location. In my data, an equal number of patients with initial locoregional and systemic metastasis existed. Patients with limbal primary tumors less than 2 mm in thickness rarely experienced metastases, unless the tumor recurred. Consequently, the patients most likely to benefit from sentinel lymph node biopsy are those who have nonlimbal tumors, CM that are over 2 mm thick, or recurrent CM. The histopathology of CM differs from that of uveal melanoma. Microvascular factors did not prove to be of prognostic importance, possibly due to the fact that CM at least as often disseminates first to the regional lymph nodes, unlike uveal melanoma that almost always disseminates hematogenously.

Diffractive W and Z production at the Fermilab Tevatron

We report on a measurement of the fraction of events with a W or Z boson produced diffractively in antiproton-proton collisions at a center of mass energy of 1.96 TeV, using data from 0.6 inverse femtobarns of integrated luminosity collected with the CDF-II detector equipped with a Roman-pot spectrometer that detects the antiproton (pbar) from pbar+p --> pbar+[X+W/Z]. We find that (0.97 +/- 0.11)% of Ws and (0.85 +/- 0.22)% of Zs are produced diffractively in a region of (anti)proton fractional momentum loss (\xi) of 0.03-1t p+[X+W/Z]+pbar, and on exclusive Z production, pbar+p-->pbar+Z+p. No signal is seen above background for these processes, and comparisons are made with expectations.

Porsastuotannon tuottavuuskehitys sikatilinpäätöstiloilla vuosina 2003–2008

Tutkimuksessa mitataan porsastuotannon tuottavuuden kehitystä ProAgrian sikatilinpäätöstiloilla vuosina 2003–2008. Tuottavuutta mitataan Fisher-tuottavuusindeksillä, joka dekomponoidaan tekniseen, allokatiiviseen ja skaalatehokkuuteen sekä teknologiseen kehitykseen ja hintavaikutukseen. Koko aineistosta aggregoidulla tuottavuusindeksillä mitattuna tuottavuus kasvoi viidessä vuodessa yhteensä 14,3 % vuotuisen kasvun ollessa 2,7 %. Tuottajien keskimääräinen tuottavuusindeksi antaa lähes saman tuloksen: sen mukaan tuottavuus kasvaa yhteensä 14,7 %, mikä tekee 2,8 % vuodessa. Skaalatehokkuuden paraneminen havaitaan merkittävimmäksi tuottavuuskasvun lähteeksi. Skaalatehokkuus paranee aggregoidusti mitattuna 1,6 % vuodessa ja tiloilla keskimäärin 2,1 % vuodessa. Teknisen tehokkuuden koheneminen on toinen tuottavuuskasvua edistävä tekijä tutkimusjaksolla. Molemmilla mittaustavoilla nousu on keskimäärin 1,4 % vuodessa. Allokatiivinen tehokkuus laskee hieman: aggregoidusti mitattuna 0,1 % ja keskimäärin 0,4 % vuodessa. Teknologinen kehitys tutkimusjaksolla on lievästi negatiivista, keskimäärin -0,1 % vuodessa. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin voimakkaita. Hintojen muutokset eivät juuri ole vaikuttaneet tuottavuuden tasoon, sillä hintavaikutuksen vuotuiset muutokset jäävät jokaisena vuonna alle puoleen prosenttiin ja keskimääräinen vuotuinen muutos on -0,1 %. Keskeinen tuottavuuskasvua edistänyt tekijä näyttää olleen tilakoon kasvu, joka on parantanut rakenteellista tehokkuutta. Teknologisen kehityksen jääminen negatiiviseksi kuitenkin tarkoittaa, että paras havaittu tuottavuuden taso ei ole noussut lainkaan.