The Power of Bootstrap Tests of Cointegration Rank with Financial Time Series

Bootstrap likelihood ratio tests of cointegration rank are commonly used because they tend to have rejection probabilities that are closer to the nominal level than the rejection probabilities of the correspond- ing asymptotic tests. The e¤ect of bootstrapping the test on its power is largely unknown. We show that a new computationally inexpensive procedure can be applied to the estimation of the power function of the bootstrap test of cointegration rank. The bootstrap test is found to have a power function close to that of the level-adjusted asymp- totic test. The bootstrap test estimates the level-adjusted power of the asymptotic test highly accurately. The bootstrap test may have low power to reject the null hypothesis of cointegration rank zero, or underestimate the cointegration rank. An empirical application to Euribor interest rates is provided as an illustration of the findings.

On the force potential of strategy texts: a critical discourse analysis of a strategic plan and its power effects in a city organization

Despite increasing interest in the discursive aspects of strategy, few studies have examined strategy texts and their power effects. We draw from Critical Discourse Analysis to better understand the power of strategic plans as a directive genre. In our empirical analysis, we examined the creation of the official strategic plan of the City of Lahti in Finland. As a result of our inductive analysis, we identified five central discursive features of this plan: self-authorization, special terminology, discursive innovation, forced consensus and deonticity. We argue that these features can, with due caution, be generalized and conceived as distinctive features of the strategy genre. We maintain that these discursive features are not trivial characteristics; they have important implications for the textual agency of strategic plans, their performative effects, impact on power relations and ideological implications.

Sport, body and power: Reassessing the myth of President Kekkonen

Former President of Finland Urho Kekkonen was not only a powerful politician but also a well-known sportsman and keep-fit enthusiast. The president’s sports hobbies were covered and celebrated in the media and thus became an integral part of his public persona. This paper looks at Kekkonen’s athletic and able-bodied image and its significance for his power from the perspective of gender. In his exercise activities, Kekkonen was able to display his bodily prowess and demonstrate his version of masculinity, which emphasized both physical and mental strength. The union of mind and muscle in turn buttressed his political ascendancy. Kekkonen’s athletic body served as a cornerstone of his dominance over his country and, simultaneously, as a shield protecting Finland from both internal and external threats. Furthermore, Kekkonen’s sports performances were essential elements in the myth that was created around the president during his term and which was carefully conserved after his fall from power. Drawing upon scholarship on men and masculinities, this paper reassesses the still-effective mythical image of Kekkonen as an invincible superman. The article reveals the performative nature of his athletic activities and shows that in part, his pre-eminence in them was nothing more than theatre enacted by him and his entourage. Thus, Kekkonen’s superior and super-masculine image was actually surprisingly vulnerable and dependent on the success of the performance. The president’s ageing, in particular, demonstrates the fragility of his displays of prowess, strength and masculinity, and shows how fragile the entanglement of body and power can be.

Paradox between democracy and security- case study on Pakistan

Pro gradu-tutkielma tutkii demokratian ja turvallisuuden paradoksia Pakistanissa esitellen kuusi tekijää, jotka vaikuttavat kyseiseen paradoksiin. Näitä tekijöitä ovat historiallinen kehitys; eliittihallinto; taloudellinen kehitys; Pakistanin poliittisten tekijöiden demokratian eri määritelmät; opetuksen puuttuminen; ja valtataistelu hallituksen, armeijan, tiedustelupalvelun, oikeusjärjestelmän, poliittisten puolueiden sekä eri heimojen, uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä. Tutkimus tarkastelee myös sitä miten nämä tekijät vaikuttavat demokratian kehitykseen Pakistanissa. Keskeinen argumentti on, että länsimainen demokratia ei esiinny eikä toimi Pakistanissa vallitsevissa oloissa, etenkin historiallisen kehityksen ja ulkoisen turvallisuuden takia. Pro gradu-tutkielma käyttää sekundäärisiä lähteitä, kuten kirjoja, artikkeleita, maaraportteja, kommentaareja sekä omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja Pakistanin matkalta 2010-2011. Keskeiset teoriat gradussa ovat Guillermo O’ Donnelin delegaattidemokratia sekä Duncan McCargon eliittihallintoteoria, jotka yhdessä selittävät historiallista kehitystä ja eliittihallinnon dynamiikkaa, mitkä johtavat paradoksiin. Kautta historian armeija on hallinnut Pakistania, ja siviilihallinto on ainoastaan neljä kertaa onnistunut olemaan vallassa, mutta silloinkin siviilihallinto päättyi korruptioväitteisiin tai armeijan vallankaappaukseen. Armeijahallinnoille on luonteenomaista hyvät suhteet USA:n, positiivinen taloudellinen kehitys ja vakaus, kun taas siviilihallinnot ovat epävakaita ja korruptoituneita. Tämä kehitys on paradoksin tausta, joka rakentuu turvallisuuspoliittisen tilanteen pohjalle eli hallitusten ja muiden tekijöiden yritykseen löytää vastapaino Intian uhalle. Tämä on ollut keskeinen huoli kelle tahansa poliittiselle päättäjälle itsenäisyydestä lähtien. Loputon valtataistelu eri poliittisten tekijöiden kesken sekä eliittihallinto pitävät yllä paradoksia, koska eliitit ovat kiinnostuneempia oman valtansa säilyttämisestä kuin kansan tahdon huomioonottamisesta. Koska valtaosa ihmisistä ei ole koulutettuja, he ovat paljolti kiinnostuneita omasta selviytymisestään, ja tämän takia sekä kansa että eliitit suosivat armeijahallintoa, koska se tuo vakautta ja taloudellista kehitystä. Sen vuoksi vallitsevissa oloissa demokratian tulevaisuus Pakistanissa näyttää huonolta, koska liberaalidemokratian vaatimukset eivät täyty puoliksi vapaan oikeussysteemin, puoliksi vapaan lehdistön, valtavan korruption ja monien ihmisoikeusloukkauksien takia unohtamatta armeijan ja tiedustelupalvelun sekaantumista siviilihallintoon.