Phylogeography and demographic history of Lacerta lepida in the Iberian Peninsula

The Iberian Peninsula is recognized as an important refugial area for species survival and diversification during the climatic cycles of the Quaternary. Recent phylogeographic studies have revealed Iberia as a complex of multiple refugia. However, most of these studies have focused either on species with narrow distributions within the region or species groups that, although widely distributed, generally have a genetic structure that relates to pre-Quaternary cladogenetic events. In this study we undertake a detailed phylogeographic analysis of the lizard species, Lacerta lepida, whose distribution encompasses the entire Iberian Peninsula. We attempt to identify refugial areas, recolonization routes, zones of secondary contact and date demographic events within this species. Results support the existence of 6 evolutionary lineages (phylogroups) with a strong association between genetic variation and geography, suggesting a history of allopatric divergence in different refugia. Diversification within phylogroups is concordant with the onset of the Pleistocene climatic oscillations. The southern regions of several phylogroups show a high incidence of ancestral alleles in contrast with high incidence of recently derived alleles in northern regions. All phylogroups show signs of recent demographic and spatial expansions. We have further identified several zones of secondary contact, with divergent mitochondrial haplotypes occurring in narrow zones of sympatry. The concordant patterns of spatial and demographic expansions detected within phylogroups, together with the high incidence of ancestral haplotypes in southern regions of several phylogroups, suggests a pattern of contraction of populations into southern refugia during adverse climatic conditions from which subsequent northern expansions occurred. This study supports the emergent pattern of multiple refugia within Iberia but adds to it by identifying a pattern of refugia coincident with the southern distribution limits of individual evolutionary lineages. These areas are important in terms of long-term species persistence and therefore important areas for conservation.

Paradox between democracy and security- case study on Pakistan

Pro gradu-tutkielma tutkii demokratian ja turvallisuuden paradoksia Pakistanissa esitellen kuusi tekijää, jotka vaikuttavat kyseiseen paradoksiin. Näitä tekijöitä ovat historiallinen kehitys; eliittihallinto; taloudellinen kehitys; Pakistanin poliittisten tekijöiden demokratian eri määritelmät; opetuksen puuttuminen; ja valtataistelu hallituksen, armeijan, tiedustelupalvelun, oikeusjärjestelmän, poliittisten puolueiden sekä eri heimojen, uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä. Tutkimus tarkastelee myös sitä miten nämä tekijät vaikuttavat demokratian kehitykseen Pakistanissa. Keskeinen argumentti on, että länsimainen demokratia ei esiinny eikä toimi Pakistanissa vallitsevissa oloissa, etenkin historiallisen kehityksen ja ulkoisen turvallisuuden takia. Pro gradu-tutkielma käyttää sekundäärisiä lähteitä, kuten kirjoja, artikkeleita, maaraportteja, kommentaareja sekä omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja Pakistanin matkalta 2010-2011. Keskeiset teoriat gradussa ovat Guillermo O’ Donnelin delegaattidemokratia sekä Duncan McCargon eliittihallintoteoria, jotka yhdessä selittävät historiallista kehitystä ja eliittihallinnon dynamiikkaa, mitkä johtavat paradoksiin. Kautta historian armeija on hallinnut Pakistania, ja siviilihallinto on ainoastaan neljä kertaa onnistunut olemaan vallassa, mutta silloinkin siviilihallinto päättyi korruptioväitteisiin tai armeijan vallankaappaukseen. Armeijahallinnoille on luonteenomaista hyvät suhteet USA:n, positiivinen taloudellinen kehitys ja vakaus, kun taas siviilihallinnot ovat epävakaita ja korruptoituneita. Tämä kehitys on paradoksin tausta, joka rakentuu turvallisuuspoliittisen tilanteen pohjalle eli hallitusten ja muiden tekijöiden yritykseen löytää vastapaino Intian uhalle. Tämä on ollut keskeinen huoli kelle tahansa poliittiselle päättäjälle itsenäisyydestä lähtien. Loputon valtataistelu eri poliittisten tekijöiden kesken sekä eliittihallinto pitävät yllä paradoksia, koska eliitit ovat kiinnostuneempia oman valtansa säilyttämisestä kuin kansan tahdon huomioonottamisesta. Koska valtaosa ihmisistä ei ole koulutettuja, he ovat paljolti kiinnostuneita omasta selviytymisestään, ja tämän takia sekä kansa että eliitit suosivat armeijahallintoa, koska se tuo vakautta ja taloudellista kehitystä. Sen vuoksi vallitsevissa oloissa demokratian tulevaisuus Pakistanissa näyttää huonolta, koska liberaalidemokratian vaatimukset eivät täyty puoliksi vapaan oikeussysteemin, puoliksi vapaan lehdistön, valtavan korruption ja monien ihmisoikeusloukkauksien takia unohtamatta armeijan ja tiedustelupalvelun sekaantumista siviilihallintoon.