20 resultados para double gloving technique
Resumo:
We present a measurement of the top quark mass in the all-hadronic channel (\tt $\to$ \bb$q_{1}\bar{q_{2}}q_{3}\bar{q_{4}}$) using 943 pb$^{-1}$ of \ppbar collisions at $\sqrt {s} = 1.96$ TeV collected at the CDF II detector at Fermilab (CDF). We apply the standard model production and decay matrix-element (ME) to $\ttbar$ candidate events. We calculate per-event probability densities according to the ME calculation and construct template models of signal and background. The scale of the jet energy is calibrated using additional templates formed with the invariant mass of pairs of jets. These templates form an overall likelihood function that depends on the top quark mass and on the jet energy scale (JES). We estimate both by maximizing this function. Given 72 observed events, we measure a top quark mass of 171.1 $\pm$ 3.7 (stat.+JES) $\pm$ 2.1 (syst.) GeV/$c^{2}$. The combined uncertainty on the top quark mass is 4.3 GeV/$c^{2}$.
Resumo:
The likelihood ratio test of cointegration rank is the most widely used test for cointegration. Many studies have shown that its finite sample distribution is not well approximated by the limiting distribution. The article introduces and evaluates by Monte Carlo simulation experiments bootstrap and fast double bootstrap (FDB) algorithms for the likelihood ratio test. It finds that the performance of the bootstrap test is very good. The more sophisticated FDB produces a further improvement in cases where the performance of the asymptotic test is very unsatisfactory and the ordinary bootstrap does not work as well as it might. Furthermore, the Monte Carlo simulations provide a number of guidelines on when the bootstrap and FDB tests can be expected to work well. Finally, the tests are applied to US interest rates and international stock prices series. It is found that the asymptotic test tends to overestimate the cointegration rank, while the bootstrap and FDB tests choose the correct cointegration rank.
Resumo:
Over the last few decades, literary narratology has branched out into a wide array of ‘post-classical’ narratologies that have borrowed concepts from cognitive psychology, sociology, anthropology, history, linguistics, and other disciplines. The question arises to what extent ‘classical’ narratological concepts can also be successfully exported to other disciplines which have an interest in narrative. In this article, I apply the concept of ‘focalization’ as well as David Herman’s insights into doubly-deictic ‘you’ in second-person narratives to an interview narrative and further materials from my empirical sociolinguistic study on general practitioners’ narrative discourse on intimate partner abuse. I consider how the narrative positioning of the GP as storyteller and ‘protagonist’ of his story corresponds with his social and professional positioning with regard to his patients in the context of intimate partner violence cases and vis-à-vis the interviewer during the research interview. Focalization and double deixis are shown to become part of a narrative strategy whereby the narrator distances himself from his own personal self in the narrative and at the same time tries to align the interviewer with his viewpoint.
Resumo:
Neuronaaliset nikotiinireseptorit liittyvät tupakkariippuvuuden lisäksi moniin neurologisiin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, skitsofreniaan, masennukseen ja tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöön. Nikotiinireseptorien stimulaation on tutkimuksissa havaittu parantavan kognitiota. Useat lääkeyritykset tutkivat nikotiinireseptoriagonisteja ja -antagonisteja eri neurologisten sairauksien hoidossa. Ongelmana nikotiinireseptori-agonisteja käytettäessä on reseptorissa tapahtuva desensitisaatio. Tällöin reseptori sulkeutuu, eikä aktivoidu vaikka agonistia olisi tarjolla tai sitoutuneena reseptoriin. Varsinkin alfa7-reseptori desensitoituu hyvin nopeasti agonistialtistuksen seurauksena. Reseptorien desensitoituminen voi kliinisessä käytössä aiheuttaa lääkeaineen tehon menetyksen. Perinteisen agonistin sitoutumiskohdan lisäksi nikotiinireseptorissa sijaitsee myös muita sitoutumiskohtia, joita kutsutaan allosteerisiksi sitoutumispaikoiksi. Tutkimuksissa on havaittu, että eräät allosteerisesti sitoutuvat aineet, kuten PNU-120596, voivat vahvistaa agonistin aikaansaamaa vastetta ja/tai estää reseptorin desensitoitumista. Näitä aineita kutsutaan positiivisiksi allosteerisiksi modulaattoreiksi ja niiden ajatellaan olevan vaihtoehto desensitoitumisen aiheuttamaan tehon menetyksen ongelmaan. Nikotiinireseptorien positiivisten allosteeristen modulaattorien tarkkaa vaikutusta ja sitoutumiskohtaa reseptoriin ei vielä tarkkaan tiedetä. Tutkimuksen aiheena oli karakterisoida positiivisten allosteeristen modulaattoreiden vaikutuksia alfa7-nikotiinireseptoriin. Tutkimuksessa tarkoituksena oli käyttää hyväksi laboratoriossa aiemmin tehtyä havaintoa, jonka mukaan alfa7-nikotiinireseptorin transmembraaniosan aminohappoon tehdyn mutaation L247T seurauksena positiiviset allosteeriset modulaattorit muuttuvat agonisteiksi. Haluttiin selvittää, kuinka agonistin sitoutumiskohtaan kohdennettua mutageneesiä käyttäen tehty mutaatio W149M tai W149F vaikuttavat PNU-120596:n kykyyn toimia agonistina alfa7L247T reseptoriin. Asetyylikoliini toimi konventionaalisen agonistin mallina tutkimuksessa. Tutkimuksen toinen tavoite oli tehdä mutaatio M253Lalfa7-reseptorin transmembraaniosaan. Mutaation on todettu estävän allosteeristen potentiaattoreiden kykyä voimistaa agonistin aikaansaamaa vastetta. Tarkoitus oli tutkia millaisia vaikutuksia M253L-mutaatiolla on allosteerisen potentiaattorin kykyyn toimia agonistina L247T-mutaation sisältävään reseptoriin. Mutatoidun reseptorin mRNA mikroinjektoitiin oosyyttiin ja elektrofysiologian avulla tutkittiin ilmennettyjen reseptorien toimintaa käyttäen kahden elektrodin jännitelukitus -menetelmää. Kaikki suunnitellut mutaatiot saatiin tehtyä onnistuneesti alfa7- ja alfa7L247T-reseptoreihin. Ortosteerisen sitoutumiskohdan mutaatio villin tyypin Į7-reseptorissa vaikutti hyvin voimakkaasti joko asetyylikoliinin sitoutumiseen reseptoriin tai reseptorin toimintaan, sillä asetyylikoliinilla ei reseptorista saatu mitattua vasteita. Myöskään PNU-120596 yksinään ei saanut aikaan vasteita alfa7W149M-reseptorissa. Kaksoismutatoidussa alfa7W149M/L247T-reseptorissa puolestaan havaittiin, että asetyylikoliinin annos-vaste -kuvaaja siirtyi huomattavasti enemmän oikealle kuin PNU-120596:n, kun verrattiin annos-vaste –kuvaajia alfa7L247T ja alfa7W149M/L247T–reseptoreiden välillä. Transmembraaniosan mutaatio M253L ei vaikuttanut PNU-120596:n kykyyn toimia agonistina alfa7L247T-reseptoriin, eikä sillä ollut vaikutusta asetyylikoliinin annosvaste-kuvaajiin. Tutkimus tukee aiempia havaintoja siitä, että positiivisten allosteeristen modulaattoreiden sitoutumiskohta nikotiinireseptorissa sijaitsisi transmembraaniosassa. M253L-mutaation osalta tulokset ovat hieman ristiriidassa aiempien tulosten kanssa. L247T-mutaatio vaikuttaa hyvin voimakkaasti nikotiinireseptorin toimintaan sekä sijaitsee aminohapon M253 läheisyydessä. On mahdollista, että se peittää M253L-mutaation vaikutuksen. Toisaalta voi olla, että M253 on aminohappo, joka vaikuttaa vain reseptorivasteiden voimistumiseen eikä allosteeristen potentiaattoreiden sitoutumiseen.