Evaluation of methods and applications for behavioural profiling of transgenic mice

During the last 10-15 years interest in mouse behavioural analysis has evolved considerably. The driving force is development in molecular biological techniques that allow manipulation of the mouse genome by changing the expression of genes. Therefore, with some limitations it is possible to study how genes participate in regulation of physiological functions and to create models explaining genetic contribution to various pathological conditions. The first aim of our study was to establish a framework for behavioural phenotyping of genetically modified mice. We established comprehensive battery of tests for the initial screening of mutant mice. These included tests for exploratory and locomotor activity, emotional behaviour, sensory functions, and cognitive performance. Our interest was in the behavioural patterns of common background strains used for genetic manipulations in mice. Additionally we studied the behavioural effect of sex differences, test history, and individual housing. Our findings highlight the importance of careful consideration of genetic background for analysis of mutant mice. It was evident that some backgrounds may mask or modify the behavioural phenotype of mutants and thereby lead to false positive or negative findings. Moreover, there is no universal strain that is equally suitable for all tests, and using different backgrounds allows one to address possible phenotype modifying factors. We discovered that previous experience affected performance in several tasks. The most sensitive traits were the exploratory and emotional behaviour, as well as motor and nociceptive functions. Therefore, it may be essential to repeat some of the tests in naïve animals for assuring the phenotype. Social isolation for a long time period had strong effects on exploratory behaviour, but also on learning and memory. All experiments revealed significant interactions between strain and environmental factors (test history or housing condition) indicating genotype-dependent effects of environmental manipulations. Several mutant line analyses utilize this information. For example, we studied mice overexpressing as well as those lacking extracellular matrix protein heparin-binding growth-associated molecule (HB-GAM), and mice lacking N-syndecan (a receptor for HB-GAM). All mutant mice appeared to be fertile and healthy, without any apparent neurological or sensory defects. The lack of HB-GAM and N-syndecan, however, significantly reduced the learning capacity of the mice. On the other hand, overexpression of HB-GAM resulted in facilitated learning. Moreover, HB-GAM knockout mice displayed higher anxiety-like behaviour, whereas anxiety was reduced in HB-GAM overexpressing mice. Changes in hippocampal plasticity accompanied the behavioural phenotypes. We conclude that HB-GAM and N-syndecan are involved in the modulation of synaptic plasticity in hippocampus and play a role in regulation of anxiety- and learning-related behaviour.

Reduced visual function and its association with physical functioning in the Finnish adult population : Prevalence, causes, and need for eye care services

The purpose of this study was to estimate the prevalence and distribution of reduced visual acuity, major chronic eye diseases, and subsequent need for eye care services in the Finnish adult population comprising persons aged 30 years and older. In addition, we analyzed the effect of decreased vision on functioning and need for assistance using the World Health Organization’s (WHO) International Classification of Functioning, Disability, and Health (ICF) as a framework. The study was based on the Health 2000 health examination survey, a nationally representative population-based comprehensive survey of health and functional capacity carried out in 2000 to 2001 in Finland. The study sample representing the Finnish population aged 30 years and older was drawn by a two-stage stratified cluster sampling. The Health 2000 survey included a home interview and a comprehensive health examination conducted at a nearby screening center. If the invited participants did not attend, an abridged examination was conducted at home or in an institution. Based on our finding in participants, the great majority (96%) of Finnish adults had at least moderate visual acuity (VA ≥ 0.5) with current refraction correction, if any. However, in the age group 75–84 years the prevalence decreased to 81%, and after 85 years to 46%. In the population aged 30 years and older, the prevalence of habitual visual impairment (VA ≤ 0.25) was 1.6%, and 0.5% were blind (VA < 0.1). The prevalence of visual impairment increased significantly with age (p < 0.001), and after the age of 65 years the increase was sharp. Visual impairment was equally common for both sexes (OR 1.20, 95% CI 0.82 – 1.74). Based on self-reported and/or register-based data, the estimated total prevalences of cataract, glaucoma, age-related maculopathy (ARM), and diabetic retinopathy (DR) in the study population were 10%, 5%, 4%, and 1%, respectively. The prevalence of all of these chronic eye diseases increased with age (p < 0.001). Cataract and glaucoma were more common in women than in men (OR 1.55, 95% CI 1.26 – 1.91 and OR 1.57, 95% CI 1.24 – 1.98, respectively). The most prevalent eye diseases in people with visual impairment (VA ≤ 0.25) were ARM (37%), unoperated cataract (27%), glaucoma (22%), and DR (7%). One-half (58%) of visually impaired people had had a vision examination during the past five years, and 79% had received some vision rehabilitation services, mainly in the form of spectacles (70%). Only one-third (31%) had received formal low vision rehabilitation (i.e., fitting of low vision aids, receiving patient education, training for orientation and mobility, training for activities of daily living (ADL), or consultation with a social worker). People with low vision (VA 0.1 – 0.25) were less likely to have received formal low vision rehabilitation, magnifying glasses, or other low vision aids than blind people (VA < 0.1). Furthermore, low cognitive capacity and living in an institution were associated with limited use of vision rehabilitation services. Of the visually impaired living in the community, 71% reported a need for assistance and 24% had an unmet need for assistance in everyday activities. Prevalence of ADL, instrumental activities of daily living (IADL), and mobility increased with decreasing VA (p < 0.001). Visually impaired persons (VA ≤ 0.25) were four times more likely to have ADL disabilities than those with good VA (VA ≥ 0.8) after adjustment for sociodemographic and behavioral factors and chronic conditions (OR 4.36, 95% CI 2.44 – 7.78). Limitations in IADL and measured mobility were five times as likely (OR 4.82, 95% CI 2.38 – 9.76 and OR 5.37, 95% CI 2.44 – 7.78, respectively) and self-reported mobility limitations were three times as likely (OR 3.07, 95% CI 1.67 – 9.63) as in persons with good VA. The high prevalence of age-related eye diseases and subsequent visual impairment in the fastest growing segment of the population will result in a substantial increase in the demand for eye care services in the future. Many of the visually impaired, especially older persons with decreased cognitive capacity or living in an institution, have not had a recent vision examination and lack adequate low vision rehabilitation. This highlights the need for regular evaluation of visual function in the elderly and an active dissemination of information about rehabilitation services. Decreased VA is strongly associated with functional limitations, and even a slight decrease in VA was found to be associated with limited functioning. Thus, continuous efforts are needed to identify and treat eye diseases to maintain patients’ quality of life and to alleviate the social and economic burden of serious eye diseases.

Pitfalls in the Treatment of Persons with Dementia

Pitfalls in the treatment of persons with dementia Persons with dementia require high-quality health care, rehabilitation and sufficient social services to support their autonomy and to postpone permanent institutionalization. This study sought to investigate possible pitfalls in the care of patients with dementia: hip fracture rehabilitation, use of inappropriate or antipsychotic medication, social and medicolegal services offered to dementia caregiving families. Three different Finnish samples were used from years 1999-2005, mean age 78 to 86 years. After hip fracture operation, the weight-bearing restriction especially in group of patients with dementia, was associated with a longer rehabilitation period (73.5 days vs. 45.5 days, p=0.03) and the inability to learn to walk after six weeks (p<0.001). Almost half (44%) of the pre-surgery home-dwellers with dementia in our sample required permanent hospitalization after hip fracture. Potentially inappropriate medication was used among 36.2% of nursing home and hospital patients. The most common PIDs in Finland were temazepam over 15 mg/day, oxybutynin, and dipyridamole. However, PID use failed to predict mortality or the use of health services. Nearly half (48.4%) of the nursing home and hospital patients with dementia used antipsychotic medication. The two-year mortality did not differ among the users of conventional or atypical antipsychotics or the non-users (45.3% vs.32.1% vs.49.6%, p=0.195). The mean number of hospital admissions was highest among non-users (p=0.029). A high number of medications (HR 1.12, p<0.001) and the use of physical restraints (HR 1.72, p=0.034) predicted higher mortality at two years, while the use of atypical antipsychotics (HR 0.49, p=0.047) showed a protective effect, if any. The services most often offered to caregiving families of persons with Alzheimer s disease (AD) included financial support from the community (36%), technical devices (33%), physiotherapy (32%), and respite care in nursing homes (31%). Those services most often needed included physiotherapy for the spouse with dementia (56%), financial support (50%), house cleaning (41%), and home respite (40%). Only a third of the caregivers were satisfied with these services, and 69% felt unable to influence the range of services offered. The use of legal guardians was quite rare (only 4.3%), while the use of financial powers of attorney was 37.8%. Almost half (47.9%) of the couples expressed an unmet need for discussion with their doctor about medico-legal issues, while only 9.9% stated that their doctor had informed them of such matters. Although we already have many practical methods to develop the medical and social care of persons with AD, these patients and their families require better planning and tailoring of such services. In this way, society could offer these elderly persons better quality of life while economizing on its financial resources. This study was supported by Social Insurance Institution of Finland and part of it made in cooperation with the The Central Union of the Welfare for the Aged, Finland.

Psychiatric disturbances in children with intellectual disability : Prevalence, risk factors and assessment

Children with intellectual disability are at increased risk for emotional and behavioural problems, but many of these disturbances fail to be diagnosed. Structured checklists have been used to supplement the psychiatric assessment of children without intellectual disability, but for children with intellectual disability, only a few checklists are available. The aim of the study was to investigate psychiatric disturbances among children with intellectual disability: the prevalence, types and risk factors of psychiatric disturbances as well as the applicability of the Finnish translations of the Developmental Behaviour Checklist (DBC-P) and the Child Behavior Checklist (CBCL) in the assessment of psychopathology. The subjects comprised 155 children with intellectual disability, and data were obtained from case records and five questionnaires completed by the parents or other carers of the child. According to case records, a psychiatric disorder had previously been diagnosed in 11% of the children. Upon careful re-examination of case records, the total proportion of children with a psychiatric disorder increased to 33%. According to checklists, the frequency of probable psychiatric disorder was 34% by the DBC-P, and 43% by the CBCL. The most common diagnoses were pervasive developmental disorders and hyperkinetic disorders. The results support previous findings that compared with children without intellectual disability, the risk of psychiatric disturbances is 2-3-fold in children with intellectual disability. The risk of psychopathology was most significantly increased by moderate intellectual disability and low socio-economic status, and decreased by adaptive behaviour, language development, and socialisation as well as living with both biological parents. The results of the study suggest that both the DBC-P and the CBCL can be used to discriminate between children with intellectual disability with and without emotional or psychiatric disturbance. The DBC-P is suitable for children with any degree of intellectual disability, and the CBCL is suitable at least for children with mild intellectual disability. Because the problems of children with intellectual disability differ somewhat from those of children without intellectual disability, checklists designed specifically for children with intellectual disability are needed.

Clinical Phenotype and Genetic Epidemiology of Schizophrenia in a Finnish Isolate

This study is part of the joint project "The Genetic Epidemiology and Molecular Genetics of schizophrenia in Finland" between the Departments of Mental Health and Alcohol Research, and Molecular Medicine at the National Public Health Institute. In the study, we utilized three nationwide health care registers: 1) the Hospital Discharge Register, 2) the Free Medication Register, and 3) the Disability Pension Register, plus the National Population Register, in order to identify all patients with schizophrenia born from 1940 to 1976 (N=33,731) in Finland, and their first degree-relatives. 658 patients with at least one parent born in a homogeneous isolate in northeastern Finland were identified, as well as 4904 familial schizophrenia patients with at least two affected siblings from the whole country. The comparison group was derived from the Health 2000 Study. We collected case records and reassessed the register diagnosis. Were contacted the isolate patients and a random sample of patients from the whole country to make diagnostic clinical interviews and to assess the negative and positive symptoms and signs of schizophrenia. In addition to these patients, we interviewed siblings who were initially healthy according to the Hospital Discharge Register. Of those with a register diagnosis of schizophrenia, schizoaffective or schizophreniform disorder, 69% received a record-based consensus diagnosis and 63% an interview-based diagnosis of schizophrenia. Patients with schizophrenia having first-degree relatives with psychotic disorder had more severe affective flattening and alogia than those who were the only affected individuals in their family. The novel findings were: 1) The prevalence of schizophrenia in the isolate was relatively high based on register (1.5%), case record (0.9-1.3%), and interview (0.7-1.2%) data. 2) Isolate patients, regardless of their familial loading for schizophrenia, had less delusions and hallucinations than the whole country familial patients, which may be related to the genetic homogeneity in the isolate. This phenotype encourages the use of endophenotypes in genetic analyses instead of diagnoses alone. 3) The absence of register diagnosis does not confirm that siblings are healthy, because 7.7% of siblings had psychotic symptoms already before the register diagnoses were identified in 1991. For genetic research, the register diagnosis should therefore be reassessed using either a structured interview or a best- estimate case note consensus diagnosis. Structured clinical interview methods need be considered also in clinical practice.

The effects of marriage partners' socio-economic positions on the risk of divorce in Finland

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten aviopuolisoiden sosioekonominen asema vaikuttaa avioeroriskiin Suomessa. Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen rekistereistä koottua aineistoa, joka koskee suomalaisten ensimmäisiä avioliittoja vuoden 1990 lopussa ja avioeroja vuosina 1991−93. Väitöskirjaan sisältyy kolme osatutkimusta. Ensimmäinen osatutkimus käsitteli avioeroriskin vaihtelua aviopuolisoiden sosioekonomisen aseman eri osatekijöiden (koulutusaste, sosiaaliryhmä, pääasiallinen toiminta, tulotaso, asunnon omistaminen ja asumisahtaus) mukaan. Kaiken kaikkiaan avioeroriski oli sitä pienempi, mitä paremmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa aviopuolisot olivat. Esimerkiksi miehen ja vaimon korkea koulutusaste, toimihenkilöammatti, työssäkäynti (etenkin verrattuna työttömyyteen) sekä omistusasunnossa asuminen liittyivät pienentyneeseen avioeroriskiin. Vaimon sosioekonomisen aseman yhteys avioeroriskiin oli paljolti samanlainen kuin miehen aseman yhteys. Huomattavin poikkeus tähän oli, että vaimon suuret tulot lisäsivät avioeroriskiä, vaikka miehen suurilla tuloilla oli päinvastainen vaikutus. Lisäksi kotitaloustyötä pääasiallisena toimintanaan tekevillä naisilla (pääasiallisen toiminnan luokka ”muut”) oli vielä pienempi avioeroriski kuin työssäkäyvillä naisilla. Toisessa osatutkimuksessa keskityttiin aviomiehen ja vaimon aseman yhdistettyyn vaikutukseen. Selviä viitteitä siitä, että puolisoiden koulutustasojen erilaisuus lisäisi eroriskiä, ei saatu. Pareilla, joissa molemmilla oli enintään perusasteen koulutus, oli kuitenkin odotettua pienempi avioeroriski. Eroriski oli suhteellisen alhainen pareilla, joissa vaimo oli työssäkäyvä tai kotitaloustyötä tekevä ja aviomies työssäkäyvä. Eroriskiä kasvatti se, että aviomies, vaimo tai molemmat puolisot olivat työttömiä. Vaimon korkea tulotaso lisäsi eroriskiä miehen kaikilla tulotasoilla mutta erityisen voimakkaasti silloin, kun miehen tulotaso oli alhainen. Kolmanneksi selvitettiin, vaikuttaako puolisoiden sosioekonominen asema avioeroriskiin eri tavalla riippuen siitä, kauanko avioliitto on kestänyt. Tällöin havaittiin, että vähän koulutettujen ja työntekijäammateissa toimivien puolisoiden suuri eroriski rajoittuu paljolti nuorimpiin avioliittoihin. Sen sijaan esim. puolisoiden työttömyys, vaimon korkea tulotaso ja vuokra-asunnossa asuminen kasvattivat eroriskiä riippumatta siitä, kuinka kauan avioliitto oli kestänyt. Kaiken kaikkiaan eroriski oli siis sitä pienempi, mitä paremmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa puolisot olivat. Vaimon taloudellisilla ja sosiaalisilla resursseilla näyttää kuitenkin olevan myös joitakin avioeroriskiä lisääviä vaikutuksia.

Determinants of institutional care at older ages in Finland

Väitöskirjassa selvitettiin ikäihmisten laitoshoitoon siirtymisen todennäköisyyttä ja sen taustoja kansainvälisesti ainutlaatuisen rekisteriaineiston avulla. Selvitettäviä asioita olivat eri sairauksien, sosioekonomisten tekijöiden, puolison olemassaolon ja leskeksi jäämisen yhteys laitoshoitoon siirtymiseen yli 65-vuotiailla suomalaisilla. Tutkimuksessa havaittiin, että dementia, Parkinsonin tauti, aivohalvaus, masennusoireet ja muut mielenterveysongelmat, lonkkamurtuma sekä diabetes lisäsivät ikäihmisten todennäköisyyttä siirtyä laitoshoitoon yli 50 prosentilla, kun muut sairaudet ja sosiodemografiset tekijät oli otettu huomioon. Korkeat tulot vähensivät laitoshoidon todennäköisyyttä, kun taas puutteellinen asuminen (ilman peseytymistiloja tai keskus- tai sähkölämmitystä) sekä erittäin puutteellinen asuminen (ilman lämmintä vettä, vesijohtoa, viemäriä tai vesivessaa) lisäsivät todennäkösyyttä, kun muut sosiodemografiset tekijät, sairaudet ja asuinalue oli huomioitu. Kerrostalon hissittömyys ei ollut yhteydessä laitoshoidon todennäköisyyteen. Todennäköisyys siirtyä laitoshoitoon oli jostain syystä korkeampaa niillä ikäihmisillä, jotka asuivat vuokralla ja matalampaa omakotitalossa asuvilla ja niillä, joilla oli auto. Puolison olemassaolo vähensi ja leskeksi jääminen lisäsi laitoshoidon todennäköisyyttä huomattavasti. Todennäköisyys oli erityisen suuri, yli kolminkertainen, kun puolison kuolemasta oli kulunut enintään kuukausi verrattuna niihin, joiden puoliso oli elossa. Todennäköisyys laski, kun puolison kuolemasta kului aikaa. Miesten ja naisten tulokset olivat samansuuntaisia. Korkeat tulot tai koulutus eivät suojanneet riskiltä joutua laitoshoitoon puolison kuoltua. Puolison kuolema näyttää lisäävän hoidon tarvetta, kun kotona ei ole enää puolisoa tukemassa ja huolehtimassa kodin askareista. Laitoshoidon tarve vähenee, jos ja kun lesket ajan kuluessa oppivat elämään yksin. Toisaalta tutkimustulokset saattavat viitata myös siihen, että kaikkein huonokuntoisimmat lesket, jotka eivät pärjää yksin asuessaan, siirtyvät laitoshoitoon hyvin nopeasti puolison kuoltua. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä yli 280 000 yli 65-vuotiasta henkilöä, joiden pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seurattiin tammikuusta 1998 syyskuuhun 2003. Laitoshoidoksi määriteltiin terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai vastaavissa yksiköissä tapahtuva pitkäaikainen hoito, joka kesti yli 90 vuorokautta tai oli vahvistettu pitkäaikaishoidon päätöksellä. Tutkimuksessa käytetty aineisto koottiin väestörekistereistä, sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereistä ja lääkerekistereistä.

Tuntemattomista vertaistuttaviksi : Esikoisäitien ja -isien perhevalmennusprosessi Espoon uudentyyppisessä perhevalmennuskokeilussa

From Strangers to Peer Acquaintances Mothers and Fathers with a First Born and their Experiences of the New Family Training Process in Espoo This research is composed of two interrelated case studies. The first case was a family training experiment conducted in the City of Espoo during 2003 2005. In the experiment, the content, duration and procedures were modified from the previous family training policy. The new family training system stressed peer group activities and the peer support formed between the participating mothers and fathers. The second case comprised the stories of 14 parents about the family training process. The aim of the research was to find out whether peer group activities and support was demonstrated between the participating parents during the family training process. The second case and its narrative material constituted the main research material. The narrative material was collected by interviews. Eight mothers and six fathers were interviewed twice within a year between their sessions. The parents also filled in questionnaires about their daily life and participated in a drawing exercise, in which they visualized how they experienced the family training during the antenatal period, labour and the postnatal period. A narrative approach was applied to the analysis of the narrative material. The analysis consisted of several stages. In the final stage, the fathers main story was combined with all the participating fathers personal stories. The mothers main story was also constructed from their personal stories. The study implicated that in some parts the mothers and fathers main stories were similar. During the family training, previously unacquainted parents became peer acquaintances. In particular, the first born as a focus created interaction and cooperation among the parents. Parents in similar circumstances became significant to each other. Different figurations formed during the family training. However, the main stories did not always entwine. The mothers were in contact with the other mothers almost daily using mobile phones, email and mother-child activities. The fathers employed outside home met each other only during the family training meetings, but felt being supported by the other fathers. Some families visited one another outside of the family training. This new type of family training had characteristics typical of the project society. The parents peer activities were based on trust, negotiation and contracts between partners. The parents evaluated the benefits of participation in the family training. If they appreciated the activities with peers and peer compassion, they were willing to participate in the family training during the postnatal period. Keywords: family training, parenthood, motherhood, fatherhood, peer, peer group, peer support, social support, social relationships, figurations, the project society, pastoral power, epistolary power

Vegaaniäidit ja -lapset Suomessa Suosituksista käytäntöön

Suomalaisia vegaaniäitejä ja lapsia ei ole aiemmin tutkittu ravitsemustieteen näkökulmasta. Suomalaisilla suosituksissa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Sosiaali- ja terveysministeriö) lasten ja äitien vegaaniruokavalioon suhtaudutaan varauksellisesti. Pohjois-Amerikassa mm. American Dietetic Association ja American Academy of Pediatrics sen sijaan pitävät vegaaniruokavaliota ravitsemuksellisesti riittävänä myös raskauden ja imetyksen aikana sekä pikkulapsilla. Suomalainen tutkimustieto on tarpeen mm. laadittaessa uusia suosituksia tulevaisuudessa. Tutkimukseen osallistui 14 perhettä. Vegaaniruokavaliota oli noudatettu 11 raskauden ja imetyksen ajan. Syntymästään saakka vegaanilapsia oli 13. Menetelmänä oli kolmeosainen kyselylomake, jonka tutkittavat palauttivat postitse. Raskaus- ja imetysaikaa tarkastellessani käytin vertailuaineistona niitä seitsemää raskautta, jotka eivät täyttäneet vegaaniruokavalion määritelmää, mutta joiden aikana oli syöty tavanomaista sekaruokavaliota kasvispainotteisemmin. Tutkimukseen osallistuneet olivat koulutettuja ja suurin osa asui kaupungissa. Lapset olivat iältään keskimäärin 1 ½-vuotiaita (vaihteluväli pariviikkoisesta 5-vuotiaaseen). Perheet olivat etsineet itse aktiivisesti tietoa ravitsemusasioista ja tietoa oli saatu myös Vegaaniliitosta. Virallinen terveydenhuolto ei ollut juurikaan pystynyt tarjoamaan tietoa: kahdeksan perhettä oli käynyt ravitsemusterapeutin vastaanotolla, mutta vain yksi ilmoitti saaneensa tietoa sitä kautta. Useimmiten perheen ruokavalio oli herättänyt hämmennystä ja epätietoisuutta terveydenhuollossa. Jotkut olivat kokeneet erittäin negatiivista suhtautumista, etenkin lääkärien taholta, mutta myös myönteisiä kokemuksia oli. Vegaaniäitien keskimääräinen painonnousu raskauden aikana oli normaali ja lapset olivat syntyneet normaalipainoisina. Lasten kasvu oli normaalia. Kaikki äidit olivat huolehtineet D- ja B12-saannista. Myös kaikki lapset saivat ko. vitamiinitäydennyksiä lukuun ottamatta yhtä epäselvää tapausta D-vitamiinin suhteen. Vegaaniäidit imettivät pitkään ja olivat lähempänä imetyssuosituksia kuin suomalaiset yleensä. Tämän tutkimuksen perusteella suomalaisissa vegaaniperheissä ollaan tietoisia D- ja B12-vitamiinien tärkeydestä ja ravitsemusasioista yleensä. Sellaisia ongelmia ei noussut esille, etteikö ruokavaliota voisi suositella

Kaksikulttuurisissa perheissä tapahtuva lasten etninen sosialisaatio ja etnisen identiteetin muodostuminen - Diskurssianalyyttinen näkökulma

Tässä tutkielmassa on tarkasteltu sitä, millaisia merkityksiä kaksikulttuuristen perheiden vanhemmat antavat puheessaan perheessä tapahtuvalle lasten etniselle sosialisaatiolle. Tarkastelun kohteena ovat myös ne puheen tavat ja käytännöt, joilla haastateltavat haastattelutilanteessa tekevät ymmärrettäväksi lapsen etniseen sosialisaatioon liittyviä näkökulmia. Koska nämä puheen tavat ovat merkityksellisiä lapsen identiteetin rakentumiselle sosiaalisessa ympäristössä, kiinnostus kohdistuu myös siihen, millaisia erilaisia identiteettejä tämä vanhempien tuottama puhe mahdollistaa lapselle, jolla on kaksikulttuuriset juuret. Aineiston analyysissä hyödynnän diskurssianalyyttistä teoreettismetodologista viitekehystä. Diskurssianalyysin teoreettinen koti on sosiaalisen konstruktionismin traditiossa. Tämän tutkielman kohteena ovat perheet, joissa on edustettuna kaksi etnistä kulttuuria, joista toinen on myös valtakulttuuri. Aineistona toimii viiden kaksikulttuurisen perheen vanhempien teemahaastattelut, jotka on tehty kevään ja syksyn 2010 aikana. Aineiston analyysin ensimmäisessä vaiheessa diskurssianalyyttisiä välineitä käyttämällä oli mahdollista eritellä niitä tapoja, joilla vanhemmat tekevät ymmärrettäväksi etniseen sosialisaatioon liittyviä käytäntöjä, näkökulmia ja sen merkityksiä lapselle. Analyysin lopputuloksena aineistosta oli identifioitavissa kolme tulkintarepertuaaria: kaksikulttuurisuus sosialisaation seurauksena-, vanhemmuuden-, sekä eronteon tulkintarepertuaarit. Tulkintarepertuaarit kuvaavat niitä diskursiivisia keinoja ja suhteellisen pysyviä puheen tapoja, joilla vanhemmat merkityksellistivät ja selittivät kulttuurin siirtoa. Kaksikulttuurisuus sosialisaation seurauksena- tulkintarepertuaariin on identifioitu puhetavat, joissa ei pidetä itsestään selvänä, että molemmat kulttuurit näyttäytyisivät yhtä vahvoina lapsen elämässä. Aktiivisen sosialisaation merkitys näyttäytyy tässä repertuaarissa keskeisenä. Vanhemmuuden tulkintarepertuaariin liittyvissä selonteoissa etnisestä sosialisaatiosta puhutaan vanhemmuuteen kuuluvana, ei siitä erillisenä prosessina. Eronteon tulkintarepertuaarissa sosialisaatiopuhetta tehdään erontekojen kautta. Voimakkaimmin erontekoa käytetään puheessa oman sisäryhmän positiiviseen erottautumiseen liittämällä siihen positiivisia attribuutteja. Analyysin toisessa vaiheessa tarkasteltiin sitä, millaisia identiteettejä vanhemmat puheessa mahdollistavat lapselle. Tämä perustuu diskursiiviseen psykologiaan, joka katsoo, että ihmiset kielenkäytössään puheteoilla rakentavat sekä itseä että toisia. Puheessa rakentuneet potentiaaliset identiteetit osoittivat, että sama tulkintarepertuaari ja myös saman henkilön puhe voi mahdollistaa erilaisia, myös toisilleen vastakkaisia identiteettejä, jotka eri tilanteissa mahdollistuvat.

Moral Professionalism in Interaction : Educators' Relational Moral Voices in Urban Schools

The aim of this study was to investigate educators relational moral voices in urban schools and to listen to what they told about moral professionalism and moral practices in challenging urban schools. Their relational moral voices were investigated through the following three questions: 1. What are the educators moral voices in relation to themselves and other people? 2. What are the educators moral voices in relation to their work and society? 3. What kind of interaction process lies between the educators moral voices and the urban school context? The research data of this study were gathered in four urban schools in Jyväskylä and Helsinki. The research schools were chosen for this study according to the criteria of the international Socrates Comenius project called Leading Schools Successfully in Challenging Urban Context: Strategies for Improvement. This study formed part of this project, which investigated successful urban schools as challenging learning environments in nine European countries and explored the principals success in leadership in particular. The data, which included 37 narratively constructed interviews with four principals and key informants selected by the principals, were gathered in interviews conducted in 2006. In other words, the data comprised three interviews with each of four principals, and interviews with two teachers, two parents, and two pupils from each school. In addition, the school deacon from one school was also interviewed. Furthermore, part of the data from one of the research schools included a medium report of the school deacon s work. This study combined the case study method, the narrative approach and the critical incident technique as the methodological framework. In addition, all of these methods served as practical tools for both analyzing and reporting the data. The educators' narrations and the results of the study appear in the original articles (Hanhimäki & Tirri 2008; Hanhimäki 2008b; Hanhimäki & Tirri 2009; Hanhimäki 2008a). The educators moral voices in relation to themselves and other people emerged through the main themes of moral leadership, the development and evaluation process, moral sensitivity, gender, values, and student well-being. The educators moral voices in relation to their work and society emerged through the main themes of multiprofessional cooperation, families and parental involvement, and moral school culture. The idea of moral interaction connected moral professionalism and the methodological combination of this study, which together emphasized social interaction and the creation of understanding and meaning in this interaction. The main point of this study was to state that the educators moral voices emerged in the interaction between the educators themselves and the urban school context. In this interaction, the educators moral professionalism was constructed and shaped in relation to themselves, other people, their work and society. The loudest relational moral voices heard through the main themes were those of caring, cooperation, respect, commitment, and professionalism. When the results were compared to the codes of ethics which guided these educators moral professional work, the ethical principles and values of the codes were clearly visible in their moral practices. The loudest message from the educators narration could be summarized in the words caring, respect and cooperation: at its best, there is just a human being and a human being with caring, respect and cooperation between them. The results of this study emphasize the need for practical approaches such as case studies and the narrative approach in teacher education to encourage educators to become moral professionals capable of meeting the needs of people of varied backgrounds. In addition, opportunities for moral, religious and spiritual education should be noticed and utilized in the plural interaction of urban schools when nurturing pupils and creating a moral school culture. Furthermore, multiprofessional cooperation and parents as the school s primary cooperation partner are needed to carry out the shared duty of moral education in urban schools. Keywords: moral professionalism, educator, relational moral voice, interaction, urban school

Teini-ikäisten tyttöjen ruokaturva Zambézian kaupungeissa ja maaseudulla

Johdanto Riittämätön ravinnonsaanti haittaa lasten fyysistä ja psyykkistä kasvua. Se myös heikentää Saharan eteläpuoleisen Afrikan tuottavuutta ja taloudellista kehitystä. Erityisen heikossa asemassa ovat lapset ja hedelmällisessä iässä olevat naiset johtuen nopean kasvun, raskauden ja imetyksen aiheuttamista vaatimuksista. Yleensä ruokaturvattomuus johtuu fyysisestä tai taloudellisesta ruoan hankintamahdollisuuden puuttumisesta ja on näin ollen läheisesti yhteydessä köyhyyteen sekä kestävien elinkeinojen ja turvaverkostojen puuttumiseen. Kaupungistumisen myötä monien afrikkalaisten elinkeinot, ruokatottumukset ja elämäntyyli ovat muuttuneet. Koska elämä kaupungeissa poikkeaa monin tavoin elämästä maaseudulla, myös ruokaturva ja sen taustalla olevat tekijät voivat olla erilaiset kaupungissa ja maaseudulla. Tällöin myös ruokaturvaohjelmat tulee suunnitella asuinpaikan mukaan ja kohdistaa voimavarat tarpeen mukaan. Harvat tutkimukset kuitenkaan tarkastelevat ruokaturvaa yhtä aikaa kaupungissa ja maaseudulla, mistä johtuen ruokaturvan erilaisuudesta näissä eri asuinympäristöissä on vähän tietoa. Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää teini-ikäisten tyttöjen ruokaturvan taso Zambézian maakunnan maaseudulla ja kaupungeissa sekä tarkastella onko ruokaturva erilainen maaseudulla ja kaupungeissa. Lisäksi selvitetään mitkä tekijät ovat yhteydessä hyvään ruokaturvaan ja ovatko siihen yhteydessä olevat tekijät erilaisia näissä asuinympäristöissä. Aineisto ja menetelmät Tämä pro gradu -tutkielma on osa suomalais-mosambikilaista yhteistyöprojektia: Teini-ikäisten tyttöjen ravitsemus ja ruokavalio Zambéziassa (Estudo do Estado Nutricional e da Dieta em Raparigas Adolescentes na Zambézia). Tutkimus selvittää 15–18-vuotiaiden teinityttöjen ravitsemustilaa, ruokavaliota ja ruokaturvaa maaseudulla ja kaupunkiympäristössä Zambézian maakunnassa, ennen sadonkorjuuta ja sadonkorjuun jälkeen. Tämä osatutkimus perustuu ennen sadonkorjuuta tammi-helmikuussa 2010 kerättyyn aineistoon (n=277). Ruokaturvaa mitattiin Household Food Insecurity Access Scale (HFIAS) -kyselylomakkeella. Taustatietohaastattelusta poimittiin ruokaturvan kannalta mielenkiintoiset tekijät ja tarkasteltiin niiden yhteyttä ruokaturvaan. Tulokset Ruokaturvan havaittiin olevan huomattavasti parempi maaseudulla kuin kaupungissa. Maaseudulla kotieläimiä omistavat perheet kuuluivat harvemmin huonoon ruokaturvaluokkaan, kuin perheet jotka eivät omistaneet eläimiä. Kaupungissa ylimmässä varallisuustertiilissä olevat perheet kuuluivat keskimmäisessä varallisuustertiilissä olevia harvemmin huonoon ruokaturvaluokkaan. Maaseudun ja kaupungin välillä havaittavaa eroa ruokaturvassa selitti varallisuus. Johtopäätökset Maaseutua ja kaupunkeja tulisi ruokaturvatutkimuksissa käsitellä erillisinä tutkimuskohteina. Erilaiset ruokatottumukset saattavat vaikuttaa koettuun ruokaturvaan kaupungeissa ja maaseudulla. Ruokaturvan taustatekijät ovat myös erilaiset, jolloin ruokaturvattomuuden poistaminen vaatii eri toimintatapoja asuinpaikasta riippuen. Varallisuudella saattaa olla suurempi merkitys ruokaturvan kannalta kaupungeissa kuin maaseudulla. Varallisuuden ja ruokaturvan välisen yhteyden selvittäminen kaupungissa ja maaseudulla vaatii kuitenkin luotettavan varallisuusmittarin. Vuodenaika tulisi ottaa huomioon aiempaa paremmin kun tutkitaan kroonista ruokaturvattomuutta. Ruokaturvatutkimuksissa tulisi kerätä tietoa myös ruokavalion monipuolisuudesta ja tehdä antropometrisiä mittauksia, jotta ruokaturvasta saataisiin kokonaisvaltainen kuva.

Eteva Järvenpään perhepalvelukeskuksen lyhytaikaishoidon suunnittelun kehittäminen

Objectives. The thesis objective was to analyze how person-centred planning is applied to develop short term care in interaction between the disabled children, their families and the workers of the family service centre of Eteva Järvenpää. The thesis contributes to developing the methods of person-centred planning. I applied theoretical frameworks of activity theory and developmental work research, family-based work framework and disability phenomenon. The research questions were: What development needs did the families of disabled children have for the services? How were viewpoints of disabled children, their families and Eteva workers noticed in person-centred planning in the interaction between the disabled children, their families and Eteva workers? What disturbances and development challenges emerged during the person-centred planning? Methods. I first analysed the local history of the disability sector and the short term care to analyse challenges arising from the local history. The actural research material consisted of interviews with four families, two person-centred planning discussions and two discussions where the person-centred planning was reflected by the families.I used interaction voice analysis as defined by the activity theory and developmental work research. From the recorded interviews and discussions I analysed scripts, disturbances, innovation attempts and innovations. From the discussions I analysed also the interaction types (cooperation, coordination and communication). Results and conclusions. As problems, the families considered the scarce resources and the inflexibility of services. The challenges of developing the short term care were how to transfer information from short term care to home, how to develop activities for the children and how to take into account the individual needs of the children in the short term care. Both from the local history analysis and from the family interviews arised the conflict between caring and fulfilling the individual needs. In person-centred planning, the voice of the child was either interpreted by other family members or guided by family members or workers. I modelled the progress of person-centred planning in a two-dimensional coordination. Person-centred planning should be deepened in cooperation between the child, the family and the workers in everyday situations at home and during the short term care. The challenge is to expand person-centred planning to become cross-organizational cooperation connecting the actors of the child s service network in everyday life. Avainsanat Nyckelord - Keywords short term care, activity theory and developmental work research, person-centred planning, disability

Chinese immigrants to Finland: A qualitative study of housing, employment, access to health care and child care as sociological dimensions in their settlement process

The Master’s thesis is qualitative research based on interviews of 15 Chinese immigrants to Finland in order to provide a sociological perspective of the migration experience through the eyes of Chinese immigrants in the Finnish social welfare context. This research is mainly focused upon four crucial aspects of life in the settlement process: housing, employment, access to health care and child care. Inspired by Allardt’s theoretical framework ‘Having, Loving and Being’, social relationships and individual satisfaction are examined in the case of Chinese interviewees dealing with the four life aspects. Finland was not perceived as an attractive migration destination for most Chinese interviewees in the beginning. However, with longer residence in Finland, the Finnish social welfare system gradually became a crucial appealing factor in their permanent settlement in Finland. And meanwhile, social responsibility of attending their old parents in China, strong feelings of being isolated in Finland, and insufficient integration into the Finnish society were influential factors for their decision of returning to China. Social relationships with personal friends, migration brokers, schools, employers and family relatives had great influences in the four life aspects of Chinese immigrants in Finland. The social relationship with the Finnish social welfare sector is supportive to Chinese immigrants, but Chinese immigrants do not heavily rely on Finnish social protection. The housing conditions were greatly improved over time while the upward mobility in the Finnish labour market was not significant among Chinese immigrants. All Chinese immigrants were satisfied with their current housing by the time I interviewed them while most of them had subjective feelings of being alienated in the Finnish labour market, which seriously prevented them from integrating into the Finnish society. In general, Chinese immigrants were satisfied with the low cost of accessing the Finnish public health care services and affordable Finnish child day care services and financial subsidies for children from the Finnish social welfare sector. This research also suggests that employment is the central basis in well-being. Support from the Finnish social welfare sector can improve the satisfaction levels among immigrants, especially when it mitigates the effects of low-paid employment. As well, my empirical study of Chinese immigrants in Finland shows that Having (needs for materials), Loving (needs for social relations) and Being (needs for social integration) are all involved in the four concrete aspects (housing, employment, access to health care and child care).

Korkeakoulutetun väestön sijoittuminen pääkaupunkiseudulla

Tutkielmassa käsitellään korkeakoulutetun väestön sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Se asettuu osaksi seutua koskevaa empiiristä keskustelua sekä osaksi bourdieuläistä keskustelua luokkamauista ja kulttuurisesta pääomasta. Ensiksi mainittua se täydentää keskittyen vähemmälle huomiolle jääneeseen ylemmän keskiluokan tutkimukseen, jälkimmäistä kehystäen teoriaa uuden tyyppisellä empiirisellä tarkastelulla. Tutkielmassa pyritään ensin esittämään seudun erilaistumista yleisellä tasolla korkean koulutuksen ja aiemman tutkimuksen perusteella relevanteiksi rajattujen muiden tekijöiden osalta. Tämän jälkeen suhteutetaan korkeasti koulutettujen sijoittumista muuhun erilaistumiseen. Tässä ajatuksena on löytää korkeakoulutettujen osuudeltaan muut tekijät huomioon ottaen korkeita alueita. Teoreettisella tasolla pyritään kulttuurisen pääoman paikantamiseen kartalle. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen Mari Vaattovaaran johtamaa projektia ja siinä käytetään Tilastokeskuksen vuoden 2008 ruututietokanta-aineistoa. Pääkaupunkiseutu on jaettu aineistossa sivultaan 250 metrin neliönmuotoisiin ruutuihin. Tämä mahdollistaa pääkaupunkiseudun varsin hienojakoisen tarkastelun. Erilaistumisen muotoja pyritään suhteuttamaan toisiinsa regressiomalleilla. Näissä käytetään painotetun neliösumman menetelmää. Menetelmällä pyritään vastaamaan havaittuun varianssin heteroskedastisuusongelmaan. Pääasiallisesti tulokset esitetään karkeina karttakuvauksina ja ehdollisina hajonta- ja jakaumakuvioina. Korkeakoulutettujen sijoittumisen havaittiin noudattavan aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä suuntalinjoja. Kuten hyvätuloisetkin, sijoittuvat korkeakoulutetut seudulla länsipainotteisesti ja merenrantaa myötäillen. Vakioitaessa väestön muuta sijoittumista, huomattiin erojen tasoittuvan. Mielenkiintoista oli tasoittuminen vahvasti niin talotyyppien, itä–länsi-akselin kuin kaupunkienkin osalta. Kaikilla näillä mittareilla oli suorissa tarkasteluissa havaittavissa eroja, mutta suuri osa havaittavista eroista selittyi pois tulojen, ikäryhmien ja perhetyyppien alueellisella jakautumisella. Näiltä osin korkeakoulutettujen sijoittuminen seudulla näyttäisi liittyvän sijoittumiseen muilla tekijöillä. Moranin I:llä mitattuna selittyi korkeakoulutettujen suhteellisten osuuksien välinen autokorrelaatio osin lisättäessä muita tekijöitä malliin, mutta silti viimeisenkin mallin virhetermeillä oli havaittavaa autokorrelaatiota. Tämä saattaisi viitata kulttuurisen pääoman paikantumiseen kartalle, mutta saattaa myös olla tulosta mallin heikkouksista. Kaikkiaan tutkielman anti on sekä näkökulmaltaan että menetelmältään uudenlaisissa kuvauksissa, jotka auttavat asettamaan korkeakoulutetun väestön sijoittumisen paremmin muun seudullisen erilaistumisen kontekstiin. Nämä kuvaukset poikkeavat aikaisemmista osin näkökulmansa ja osin menetelmien osalta.