Uterine cervix nitric oxide and human papillomavirus infection in women

Most women acquire genital high risk human papillomavirus (HPV) infection during their lifetime, but seldom the infection persists and leads to cervical cancer. However, currently it is not possible to identify the women who will develop HPV mediated cervical cancer and this often results to large scale follow-up and overtreatment of the likely spontaneously regressing infection. Thus, it is important to obtain more information on the course of HPV and find markers that could help to identify HPV infected women in risk for progression of cervical lesions and ultimately cancer. Nitric oxide is a free radical gas that takes part both in immune responses and carcinogenesis. Nitric oxide is produced also by cervical cells and therefore, it is possible that cervical nitric oxide could affect also HPV infection. In the present study, including 801 women from the University of Helsinki between years of 2006 and 2011, association between HPV and cervical nitric oxide was evaluated. The levels of nitric oxide were measured as its metabolites nitrate and nitirite (NOx) by spectrophotometry and the expression of nitric oxide producing enzymes endothelial and inducible synthases (eNOS, iNOS) by Western blotting. Women infected with HPV had two-times higher cervical fluid NOx levels compared with non-infected ones. The expression levels of both eNOS and iNOS were higher in HPV-infected women compared with non-infected. Another sexually transmitted disease Chlamydia trachomatis that is an independent risk factor for cervical cancer was also accompanied with elevated NOx levels, whereas vaginal infections, bacterial vaginosis and candida, did not have any effect on NOx levels. The meaning of the elevated HPV related cervical nitric oxide was evaluated in a 12 months follow-up study. It was revealed that high baseline cervical fluid NOx levels favored HPV persistence with OR 4.1. However, low sensitivity (33%) and high false negative rate (67%) restrict the clinical use of the current NOx test. This study indicated that nitric oxide favors HPV persistence and thus it seems to be one of the cofactor associated with a risk of carcinogenesis.

Rihmamatolääkkeiden vaikutuskohteita. Betuliinin johdannaisia mahdollisiksi uusiksi yhdisteiksi

Jokisokeus eli onkosersiaasi on ihmisen loismatotauti, jota aiheuttaa Onchocerca volvulus -rihmamato. Tautia esiintyy trooppisilla alueilla Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tartunnan saaneita on noin 37 miljoonaa. Jokisokeus ilmenee iho- ja silmäoireina. Oireet johtuvat loisen nuorimmista muodoista eli mikrofilarioista. Jokisokeutta vastaan on käyty jakamalla lähinnä mikrofilarioihin tehoavaa ivermektiiniä. Tarvetta olisi lääkkeelle, joka tappaisi aikuiset madot tai steriloisi naaraat. Rokote olisi vielä parempi vaihtoehto. Antibiootit on uusi hoitokeino, sillä O. volvuluksella on elintärkeänä symbionttina Wolbachia-bakteeri. Doksisykliini tappaa vähintään 60 prosenttia aikuisista madoista ja steriloi naaraita, mutta kuuri kestää viikkoja. Yksi lupaava yhdiste on emodepsidi, jolla on loismatolääkkeille uusi vaikutusmekanismi. Rihmamatolääkkeiksi on testattu lukuisia yhdisteitä. Jotkut niistä inhiboivat entsyymejä, joilla madot kiertävät ihmisen immuunipuolustusta. Toiset häiritsevät neljä kertaa tapahtuvaa nahanvaihtoa. Hyvä lääkkeiden vaikutuskohde on loiselle välttämätön mutta puuttuu nisäkkäiltä. Betuliini on triterpeeni, jota on runsaasti koivun tuohessa. Betuliini ja monet sen johdannaiset ovat farmakologisesti aktiivisia yhdisteitä, joita tutkitaan etenkin syöpä- ja HIV-lääkkeiksi. Helsingin yliopiston lääkekemian ryhmä on syntetisoinut ja tutkinut lukuisia johdoksia. Jotkin niistä ovat lupaavia esimerkiksi Leishmania-alkueläimiin, Chlamydia pneumoniae -bakteeriin ja alfaviruksiin. Siksi yhdisteitä kannattaisi tutkia muihinkin taudinaiheuttajiin, kuten rihmamatoihin. Sekä Wolbachialla että C. pneumoniaella on sama lipidisynteesireitti, joka on kummallekin elintärkeä. Betuliinista syntetisoitiin johdoksia, joissa betuliinin alkoholeja on hapetettu karbonyyleiksi ja joihin on liitetty typpiheterorengas. Sekä Leishmania donovani että L. braziliensis -tutkimuksissa tehokkain oli formyylibetuliinin heterosykli. Vaikka valmistettuja yhdisteitä ei ole tutkittu rihmamatotesteissä, jatkossa voisi syntetisoida johdannaisia, joissa karbonyylien tilalla on typpirakenteita, koska C. pneumoniaehen hyvin tehonneessa yhdisteessä betuliinin OH-ryhmien tilalla on oksiimi.