A Reference Architecture for Electronic Business-to-Business Collaboration Setup and Enactment Systems

The question what a business-to-business (B2B) collaboration setup and enactment application-system should look like remains open. An important element of such collaboration constitutes the inter-organizational disclosure of business-process details so that the opposing parties may protect their business secrets. For that purpose, eSourcing [37] has been developed as a general businessprocess collaboration concept in the framework of the EU research project Cross- Work. The eSourcing characteristics are guiding for the design and evaluation of an eSourcing Reference Architecture (eSRA) that serves as a starting point for software developers of B2B-collaboration systems. In this paper we present the results of a scenario-based evaluation method conducted with the earlier specified eSourcing Architecture (eSA) that generates as results risks, sensitivity, and tradeoff points that must be paid attention to if eSA is implemented. Additionally, the evaluation method detects shortcomings of eSA in terms of integrated components that are required for electronic B2B-collaboration. The evaluation results are used for the specification of eSRA, which comprises all extensions for incorporating the results of the scenario-based evaluation, on three refinement levels.

New Governance and the EU Courts : The Experimentalist Architecture of Judicial Decision-Making

The dissertation examines the role of the EU courts in new governance. New governance has raised unprecedented interest in the EU in recent years. This is manifested in a plethora of instruments and actors at various levels that challenge more traditional forms of command-and-control regulation. New governance and political experimentation more generally is thought to sap the ability of the EU judiciary to monitor and review these experiments. The exclusion of the courts is then seen to add to the legitimacy problem of new governance. The starting point of this dissertation is the observation that the marginalised role of the courts is based on theoretical and empirical assumptions which invite scrutiny. The theoretical framework of the dissertation is deliberative democracy and democratic experimentalism. The analysis of deliberative democracy is sustained by an attempt to apply theoretical concepts to three distinctive examples of governance in the EU. These are the EU Sustainable Development Strategy, the European Chemicals Agency, and the Common Implementation Strategy for the Water Framework Directive. The case studies show numerous disincentives and barriers to judicial review. Among these are questions of the role of courts in shaping governance frameworks, the reviewability of science-based measures, the standing of individuals before the courts, and the justiciability of soft law. The dissertation analyses the conditions of judicial review in each governance environment and proposes improvements. From a more theoretical standpoint it could be said that each case study presents a governance regime which builds on legislation that lays out major (guide)lines but leaves details to be filled out at a later stage. Specification of detailed standards takes place through collaborative networks comprising members from national administrations, NGOs, and the Commission. Viewed this way, deliberative problem-solving is needed to bring people together to clarify, elaborate, and revise largely abstract and general norms in order to resolve concrete and specific problems and to make law applicable and enforceable. The dissertation draws attention to the potential of peer review included there and its profound consequences for judicial accountability structures. It is argued that without this kind of ongoing and dynamic peer review of accountability in governance frameworks, judicial review of new governance is difficult and in some cases impossible. This claim has implications for how we understand the concept of soft law, the role of the courts, participation rights, and the legitimacy of governance measures more generally. The experimentalist architecture of judicial decision-making relies upon a wide variety of actors to provide conditions for legitimate and efficient review.

Timotein (Phleum pratense ssp. pratense L.) alkuperän vaikutus kylmänkestävyyteen, vernalisaatiovaatimukseen sekä kasvuun ja kehitykseen

Nurmiheinien merkitys maailmanlaajuisesti on merkittävä, sillä noin 69 % maapallon peltopinta-alasta on pysyvää laidunmaata tai niittyä. Suomessa nurmien osuus on noin 29 %, ja tuotanto perustuu pääosin intensiiviseen säilörehuntuotantoon. Yleisin nurmiheinälaji Suomessa on timotei (Phleum pratense ssp. pratense L.). Timotei on talvenkestävä ja soveltuu siksi pohjoisiin kasvuoloihin. Timoteilajikkeita jalostettaessa pohjoista alkuperää olevia vanhempaislinjoja käytetään hyvän talvenkestävyyden varmistamiseksi, eteläisiä tavoiteltaessa nopeaa kasvurytmiä. Ilmaston muutoksen ennustetaan lisäävän erilaisia äärioloja kuten myrskyjä ja sateita. Vuorokauden keskilämpötila nousee ja kasvukausi pidentyy. Lisäksi talvet muuttuvat sateisemmiksi. Muutokset näkyvät erityisesti pohjoisissa kasvuympäristöissä. Tutkimuksessa haluttiinkin selvittää eri alkuperää edustavien timoteilajikkeiden ja linjojen kylmänkestävyyttä, kasvu-, ja kehitysnopeutta sekä vernalisaation vaikutusta. Lisäksi tutkittiin syysviljojen vernalisaatiovasteen mittaamiseen käytettyjen menetelmien soveltuvuutta nurmille. Tutkimukseen kuului kaksivuotinen peltokoe sekä kasvatuskaappikoe. Vernalisaatio nopeutti timotein kasvua ja kehitystä. Tutkimuksen perusteella eteläistä alkuperää olevilla lajikkeilla kasvu- ja kukintavalmius oli olemassa ilman vernalisaatiota. Pohjoisilla lajikkeilla oli suurempi vernalisaatiovaste ja niiden kukkiminen ja kasvu nopeutui vernalisaation myötä. Vernalisaatiolla oli vaikutusta myös kasvuston rakenteeseen. Generatiivisten versojen määrä lisääntyi vernalisaation myötä, kun taas vegetatiivisten versojen määrä väheni. Kylmänkestävyys oli tutkimuksen perusteella riippuvainen syksyn karaistumisjakson pituudesta sekä jakson lämpösummasta (FH-COLD). Korkea keskilämpötila ja lyhyt karaistumisjakso heikensivät kylmänkestävyyttä. Vastaavasti karaistumiskauden lämpötilan ollessa välillä 0 °C:ta ja + 5 °C:ta ja jakson pituuden kasvaessa kylmänkestävyys lisääntyi. Tutkimuksen perusteella vernalisaatiolla oli selvä vaikutus timotein kasvuun ja kehitykseen. Pohjoista alkuperää olevat timoteit reagoivat vernalisaatioon eteläisiä enemmän. Osa pohjoisista linjoista vaati vernalisaation generatiivisten versojen muodostumiseen. Syysviljojen vernalisaatiovasteen mittausmenetelmät soveltuvat osin myös puhtaiden timoteilajikkeiden vernalisaation seurantaan.