Helicobacter pylori in Vammala, Finland: seroepidemiological studies and a population-based ‘screen-and-treat’ programme

Helicobacter pylorin (helikobakteeri) tartunta saadaan yleensä lapsena ja tauti jää tavallisesti pysyväksi ilman täsmähoitoa. Onnistunut hoito parantaa pysyvästi helikobakteerista aiheutuvan mahan haavataudin ja näyttää ehkäisevän mahalaukun pahanlaatuisten muutosten kehittymistä. Aloitimme Vammalassa terveyskeskuksessa toteutetun kansainvälisesti ainutlaatuisen väestöpohjaisen helikobakteeritulehduksen seulonta- ja hoito-ohjelman pilottitutkimuksella 1994. 1996 kaikki 15-40-vuotiaat ja 1997-2000 15- ja 45-vuotiaat vammalalaiset kutsuttiin verinäyteseulontaan. Yhteensä 4626 henkilöä (75% kutsutuista) osallistui seulontaan. Vasta-ainepositiivisille tarjottiin helikobakteeritulehduksen lopettava lääkekuuri. Toiminnan seurauksena helikobakteeritulehduksen esiintyvyyden laskettiin vähentyneen 12%:sta 4%:iin 15-40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimme myös helikobakteerivasta-ainepositiivisten ja -negatiivisten eroja sekä helikobakteeritulehduksen riskitekijöitä kyselytutkimuksella. Lapsuudenkodin asumisahtauden, äidin matalan koulutusasteen, tupakoinnin, alkoholinkäytön, huonojen asunto-olojen ja ylävatsavaivoista johtuvien sairauslomien todettiin liittyvän helikobakteeritulehdukseen monimuuttuja-analyysissa. Tutkimme seulontaohjelmassa käyttämiemme IgG- ja IgA-luokan helikobakteeri-vasta-ainetestien luotettavuutta eri ikäryhmissä ottaen huomioon atrofisen gastriitin esiintyvyyden. 561 kliinisin perustein gastroskopoidun potilaan aineistossa IgG-testi osoittautui erittäin herkäksi kaikissa ikäryhmissä (99%). Tarkkuus oli myös vanhemmissa ikäryhmissä hyvä (97-93%), kun atrofista gastriittia sairastavat suljettiin pois. IgA- ja CagA-helikobakteerivasta-aineiden on todettu liittyvän lisääntyneeseen mahahaava- ja mahasyöpäriskiin. Analysoimme 560 henkilön pariseeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein, ja totesimme, että IgA-vasta-aineiden esiintyvyyden lisääntyyminen iän myötä johtuu paitsi syntymäajankohdasta ja uusista infektioista myös IgA-vasta-ainetasojen kohoamisesta helikobakteeritulehduksen aikana. Selvitimme myös CagA-vasta-ainetasojen muuttumista analysoimalla seeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein. Totesimme, että samanaikaisesti kun helikobakteerin esiintyvyys väestössä on alentunut, erityisesti CagA-positiiviset infektiot ovat vähentyneet. Tutkimuksemme osoittaa, että Suomessa terveyskeskuksen yhteydessä voidaan toteuttaa näin laajamittainen seulonta- ja hoito-ohjelma, johon suomalaiset osallistuvat aktiivisesti. Nähtäväksi jää, kuinka paljon ohjelma kykeni vähentämään helikobakteeritulehdukseen liittyviä myöhäisseuraamuksia.

Prognostic molecular factors and algorithms in diffuse large B-cell lymphoma

Diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL) is the most common of the non-Hodgkin lymphomas. As DLBCL is characterized by heterogeneous clinical and biological features, its prognosis varies. To date, the International Prognostic Index has been the strongest predictor of outcome for DLBCL patients. However, no biological characters of the disease are taken into account. Gene expression profiling studies have identified two major cell-of-origin phenotypes in DLBCL with different prognoses, the favourable germinal centre B-cell-like (GCB) and the unfavourable activated B-cell-like (ABC) phenotypes. However, results of the prognostic impact of the immunohistochemically defined GCB and non-GCB distinction are controversial. Furthermore, since the addition of the CD20 antibody rituximab to chemotherapy has been established as the standard treatment of DLBCL, all molecular markers need to be evaluated in the post-rituximab era. In this study, we aimed to evaluate the predictive value of immunohistochemically defined cell-of-origin classification in DLBCL patients. The GCB and non-GCB phenotypes were defined according to the Hans algorithm (CD10, BCL6 and MUM1/IRF4) among 90 immunochemotherapy- and 104 chemotherapy-treated DLBCL patients. In the chemotherapy group, we observed a significant difference in survival between GCB and non-GCB patients, with a good and a poor prognosis, respectively. However, in the rituximab group, no prognostic value of the GCB phenotype was observed. Likewise, among 29 high-risk de novo DLBCL patients receiving high-dose chemotherapy and autologous stem cell transplantation, the survival of non-GCB patients was improved, but no difference in outcome was seen between GCB and non-GCB subgroups. Since the results suggested that the Hans algorithm was not applicable in immunochemotherapy-treated DLBCL patients, we aimed to further focus on algorithms based on ABC markers. We examined the modified activated B-cell-like algorithm based (MUM1/IRF4 and FOXP1), as well as a previously reported Muris algorithm (BCL2, CD10 and MUM1/IRF4) among 88 DLBCL patients uniformly treated with immunochemotherapy. Both algorithms distinguished the unfavourable ABC-like subgroup with a significantly inferior failure-free survival relative to the GCB-like DLBCL patients. Similarly, the results of the individual predictive molecular markers transcription factor FOXP1 and anti-apoptotic protein BCL2 have been inconsistent and should be assessed in immunochemotherapy-treated DLBCL patients. The markers were evaluated in a cohort of 117 patients treated with rituximab and chemotherapy. FOXP1 expression could not distinguish between patients, with favourable and those with poor outcomes. In contrast, BCL2-negative DLBCL patients had significantly superior survival relative to BCL2-positive patients. Our results indicate that the immunohistochemically defined cell-of-origin classification in DLBCL has a prognostic impact in the immunochemotherapy era, when the identifying algorithms are based on ABC-associated markers. We also propose that BCL2 negativity is predictive of a favourable outcome. Further investigational efforts are, however, warranted to identify the molecular features of DLBCL that could enable individualized cancer therapy in routine patient care.

Patient exposure monitoring and radiation qualities in two-dimensional digital x-ray imaging

The methods for estimating patient exposure in x-ray imaging are based on the measurement of radiation incident on the patient. In digital imaging, the useful dose range of the detector is large and excessive doses may remain undetected. Therefore, real-time monitoring of radiation exposure is important. According to international recommendations, the measurement uncertainty should be lower than 7% (confidence level 95%). The kerma-area product (KAP) is a measurement quantity used for monitoring patient exposure to radiation. A field KAP meter is typically attached to an x-ray device, and it is important to recognize the effect of this measurement geometry on the response of the meter. In a tandem calibration method, introduced in this study, a field KAP meter is used in its clinical position and calibration is performed with a reference KAP meter. This method provides a practical way to calibrate field KAP meters. However, the reference KAP meters require comprehensive calibration. In the calibration laboratory it is recommended to use standard radiation qualities. These qualities do not entirely correspond to the large range of clinical radiation qualities. In this work, the energy dependence of the response of different KAP meter types was examined. According to our findings, the recommended accuracy in KAP measurements is difficult to achieve with conventional KAP meters because of their strong energy dependence. The energy dependence of the response of a novel large KAP meter was found out to be much lower than with a conventional KAP meter. The accuracy of the tandem method can be improved by using this meter type as a reference meter. A KAP meter cannot be used to determine the radiation exposure of patients in mammography, in which part of the radiation beam is always aimed directly at the detector without attenuation produced by the tissue. This work assessed whether pixel values from this detector area could be used to monitor the radiation beam incident on the patient. The results were congruent with the tube output calculation, which is the method generally used for this purpose. The recommended accuracy can be achieved with the studied method. New optimization of radiation qualities and dose level is needed when other detector types are introduced. In this work, the optimal selections were examined with one direct digital detector type. For this device, the use of radiation qualities with higher energies was recommended and appropriate image quality was achieved by increasing the low dose level of the system.

Interculturality in Theory and Practice in the Master's Programme of Intercultural Bilingual Education in Bolivia

Tämän tutkielman aiheena on kulttuurienvälisyys kulttuurienvälisessä kaksikielisessä opetuksessa (Educación Intercultural Bilingüe, EIB) Boliviassa ja erityisesti kulttuurienvälisen kaksikielisen koulutuksen maisteriohjelmassa (Maestría en Educación Intercultural Bilingüe), jota koordinoi PROEIB Andes -järjestö yhteistyössä Cochabamban Universidad Mayor de San Simónin kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurienvälisyys määritellään ja mitä se käytännössä merkitsee opetuksen eri osa-alueilla: sisällöissä, opetusmetodeissa ja -materiaaleissa sekä arvioinnissa. Koska kulttuurienvälisen kaksikielisen opetuksen toteutus ja tutkiminen eri Latinalaisen Amerikan maissa on tähän asti painottunut lähes yksinomaan perusopetukseen, pyrin työssäni keskittymään kulttuurienvälisyyden ilmentymiin nimenomaan bolivialaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkielman aineistona on käytetty kahdeksaa EIB -asiantuntijoiden teemahaastattelua, jotka FM Eila Isotalus on tehnyt Boliviassa vuonna 2004. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista eli abduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman teoriatausta koostuu yhtäältä kulttuurienvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvien käsitteiden määrittelystä, ja toisaalta kulttuurienväliseen opetukseen liittyvien mallien esittelystä. Aineiston analyysissä avuksi on ollut etenkin James A. Banksin teoria monikulttuurisen opetuksen viidestä ulottuvuudesta, joiden kautta on voitu pohtia kulttuurienvälisyyden toteutumista opetuksen eri osa-alueilla ja nostaa esille bolivialaisen kulttuurienvälisen opetuksen erityispiirteitä. Aineiston analyysissä ilmenee, että kulttuurienvälisyyden käsitteen määrittely on vahvasti kontekstisidonnainen ja jatkuva prosessi, johon vaikuttavat eri toimijoiden näkemykset ja vaatimukset. EIB -asiantuntijoiden esittämät määrittelyt voidaan jakaa makro- ja mikrososiaaliseen kategoriaan sen mukaan, nähdäänkö kulttuurienvälisyys ensisijaisesti yhteiskunnallisena vai yksilötason käsitteenä. Aineistossa korostuu ajatus latinalaisamerikkalaisesta kulttuurienvälisyydestä poliittisena käsitteenä, jonka keskiössä on vaatimus yhteiskunnallisten valtasuhteiden muutoksesta. Yksi suurimmista haasteista kulttuurienvälisyyden toteuttamisessa bolivialaisessa korkeakouluopetuksessa ovat akateemiseen kulttuuriin liittyvät perinteet, jotka vaikeuttavat uusien toimintatapojen omaksumista. Kulttuurienvälisyys opetuksessa on toistaiseksi tarkoittanut etupäässä sisältöjen monipuolistamista lisäämällä opetusohjelmiin elementtejä paikallisista kulttuureista. Tärkeänä askeleena EIB:n kehityksessä voidaan pitää painopisteen siirtymistä sisältökysymyksistä kulttuurienvälisten opetusmetodien luomiseen. Näiden opetusmenetelmien tulisi pohjautua ymmärrykseen oppimisesta kokonaisvaltaisena, yhteisöllisenä prosessina ja siten kuroa umpeen kuilua koulun ja yhteisöjen arkielämän välillä. Opetusmenetelmien ja -materiaalien suhteen keskeinen kulttuurienvälisyyteen liittyvä kysymys on intiaanikansojen suullisen kulttuurin ja tiedon jakamisen perinteiden hyödyntäminen opetuksessa. Maisteriohjelman opiskelijoiden arvioinnissa pyritään huomioimaan yksilön kokonaisvaltainen kehitys pelkkien opintosuoritusten sijasta, mutta arvosanoihin pohjautuvasta arvostelukäytännöstä ei ole toistaiseksi voitu luopua yliopiston vaatimusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kulttuurienvälisyyden toteuttaminen EIB:ssä ja maisteriohjelmassa on pitkän tähtäimen prosessi, joka vaatii perinteisten opetuskäytäntöjen kyseenalaistamista ja korkeakouluopetuksessa myös akateemisen kulttuurin haastamista. On oleellisen tärkeää, että prosessiin osallistuvat asiantuntijoiden ohella myös esimerkiksi opiskelijat, intiaaniyhteisöt ja -järjestöaktiivit.