Microfoundations of HRM effects: Individual and Collective Attitudes and Performance

Previous research on Human Resource Management (HRM) has focused extensively on the potential relationships between the use of HRM practices and organizational performance. Extant research in HRM has been based on the underlying assumption that HRM practices can enhance organizational performance through their impact on positive employee attitudes and performance, that is, employee reactions to HRM. At the current state of research however, it remains unclear how employees come to perceive and react to HRM practices and to what extent employees in organizations, units and teams react to such practices in similar or widely different ways. In fact, recent HRM studies indicate that employee reactions to HRM may be far less homogeneous than assumed. This raises the question of whether or not the linkage between HRM and organizational outcomes can be explained by employee reactions in terms of attitudes and performance, if these reactions are largely idiosyncratic. Accordingly, this thesis aims to shed light on the processes that shape individuals’ reactions to HRM practices and how these processes may influence the variance or sharedness in such reactions among employees in organizations, units and teams. By theoretically developing and empirically examining the effects of employee perceptions of HRM practices from the perspective of ‘HRM as signaling’ and psychological contract theory, the main contributions of this thesis focus on the following research questions: i) How employee perceptions of the HRM practices relate to individual and collective employee attitudes and performance. ii) How employee perceptions of HRM practices relates to variance in employee attitudes and performance. iii) How collective employee performance mediates the relationship between employee perceptions of HRM practices and organizational performance. Regarding the first research questions the findings indicate that individuals do respond positively to HRM practices by adjusting their felt obligations towards the employer. This finding is in line with the idea of HRM as a signaling device where each HRM practice, implicitly or explicitly, sends signals to employees about promised rewards (inducements) and behaviors (obligations) expected in return. The relationship was also confirmed at the group level of analysis. What is more, variance was found to play an important role in that employee groups with more similar perceptions about the HRM system displayed a stronger relationship between HRM and employee obligations. Concerning the second question the findings were somewhat contradictory in that a strong HRM system was found negatively related to variance in employee performance but not employee obligations. Regarding the third question, the findings confirmed linkages between the HRM system and organizational performance at the group level and the HRM system and employee performance at the individual level. Also, the entire chain of links from the HRM system through variance in employee performance, and further through the level of employee performance to organizational performance was significant.

Yhteistoiminnallinen menetelmä ja oikeudenmukaisuus. Kuntatyöntekijöiden kokemuksia työkonferenssimenetelmästä.

Opinnäytetyössä tarkastellaan pienen kuntaliitoskunnan työntekijöiden asennoitumista työkonferenssiin. Työkonferenssi on keskustelutilaisuus, jonka keskeisiä periaatteita ovat demokraattisuus ja edustuksellisuus. Menetelmä on kehitetty erityisesti hierarkkisten raja-aitojen purkamiseen työyhteisöissä, ja sitä voidaan luonnehtia myös työyhteisöön kohdistuvaksi interventioksi. Työkonferenssimenetelmä on ideaalinen konstruktio, jonka periaatteet edustavat oikeudenmukaisuuden objektiivista ihannetta. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten työkonferenssia arvotetaan työskentelymenetelmänä ja etenkin, miten oikeudenmukaisuus konstruoituu työkonferenssia arvotettaessa. Oikeudenmukaisuutta tarkastellaan sosiaaliselle toiminnalle osoitettuna hyväksyntänä tai paheksuntana. Oikeudenmukaisuudesta puhuminen on puolestaan argumentatiivinen teko, jossa keskeistä on vastuun osoittaminen koetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kategorioinnin näkökulma oikeudenmukaisuuteen (Ambrose & Kulik, 2001), moraalisen vastuun näkökulma (Folger, 2001) ja yleinen oikeudenmukaisuusteoria (Folger & Cropanzano, 1998) ja tutkimusnäkökulmana retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 2007) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu kahdeksan kuntatyöntekijän yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Haastatellut osallistuivat syksyllä 2008 työkonferenssiin, jonka tarkoituksena oli määritellä pienen kuntaliitoskunnan hyvät palvelut – mitä ja miten. Haastattelut tehtiin syksyllä 2008. Aineiston analyysin perusteella työkonferenssia arvotetaan sekä tasavertaisuuden että hyödyn näkökulmasta. Pääosin haastatellut suhtautuvat työkonferenssiin myönteisesti. Myönteinen suhtautuminen liittyy erityisesti työkonferenssimenetelmän eettis-moraalisiin periaatteisiin ja koettuun ryhmätoimintaan. Hieman kielteisempi suhtautuminen liittyy työkonferenssin mahdollisuuteen toimia tehokkaasti yksityiskohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimuksen tulokset antavat olettaa, että työkonferenssinmenetelmän mahdollisuus toimia työyhteisöön kohdistuvana interventiona paranisi sen periaatteellisemmalla käytöllä ja vuorovaikutuksellisia näkökulmia korostavilla tavoitteilla. Keskeisimmät lähdeteokset: työkonferenssista Lehtosen (2004) Työkonferenssi Suomessa; oikeudenmukaisuudesta Ambrosen ja Kulikin (2001) artikkeli How do I know that’s fair?, Folgerin (2001) artikkeli Fairness as deonance, Folgerin ja Cropanzanon (1998) Organizational justice and human resource management; retorisesta asenneteoriasta Billigin (1987/1996) Arguing and thinking; laadullisesta asennetutkimuksesta Vesalan ja Rantasen (2007) Argumentaatio ja tulkinta.