Measurement of the Ratio σtt̅ /σZ/γ*→ll and Precise Extraction of the tt̅ Cross Section

We report a measurement of the ratio of the tt̅ to Z/γ* production cross sections in √s=1.96  TeV pp̅ collisions using data corresponding to an integrated luminosity of up to 4.6  fb-1, collected by the CDF II detector. The tt̅ cross section ratio is measured using two complementary methods, a b-jet tagging measurement and a topological approach. By multiplying the ratios by the well-known theoretical Z/γ*→ll cross section predicted by the standard model, the extracted tt̅ cross sections are effectively insensitive to the uncertainty on luminosity. A best linear unbiased estimate is used to combine both measurements with the result σtt̅ =7.70±0.52  pb, for a top-quark mass of 172.5  GeV/c2.

Measurement of the Ratio σtt̅ /σZ/γ*→ll and Precise Extraction of the tt̅ Cross Section

We report a measurement of the ratio of the top-antitop to Z/gamma* production cross sections in sqrt(s) = 1.96 TeV proton-antiproton collisions using data corresponding to an integrated luminosity of up to 4.6 fb-1, collected by the CDF II detector. The top-antitop cross section ratio is measured using two complementary methods, a b-jet tagging measurement and a topological approach. By multiplying the ratios by the well-known theoretical Z/gamma*->ll cross section, the extracted top-antitop cross sections are effectively insensitive to the uncertainty on luminosity. A best linear unbiased estimate is used to combine both measurements with the result sigma_(top-antitop) = 7.70 +/- 0.52 pb, for a top-quark mass of 172.5 GeV/c^2.

First measurement of the ratio of branching fractions B(Λb0→Λc+μ-ν̅ μ)/B(Λb0→Λc+π-)

This article presents the first measurement of the ratio of branching fractions B(Λb0→Λc+μ-ν̅ μ)/B(Λb0→Λc+π-). Measurements in two control samples using the same technique B(B̅ 0→D+μ-ν̅ μ)/B(B̅ 0→D+π-) and B(B̅ 0→D*(2010)+μ-ν̅ μ)/B(B̅ 0→D*(2010)+π-) are also reported. The analysis uses data from an integrated luminosity of approximately 172  pb-1 of pp̅ collisions at √s=1.96  TeV, collected with the CDF II detector at the Fermilab Tevatron. The relative branching fractions are measured to be B(Λb0→Λc+μ-ν̅ μ)/B(Λb0→Λc+π-)=16.6±3.0(stat)±1.0(syst)+2.6/-3.4(PDG)±0.3(EBR), B(B̅ 0→D+μ-ν̅ μ)/B(B̅ 0→D+π-)= 9.9±1.0(stat)±0.6(syst)±0.4(PDG)±0.5(EBR), and B(B̅ 0→D*(2010)+μ-ν̅ μ)/B(B̅ 0→D*(2010)+π-)=16.5±2.3(stat)± 0.6(syst)±0.5(PDG)±0.8(EBR). The uncertainties are from statistics (stat), internal systematics (syst), world averages of measurements published by the Particle Data Group or subsidiary measurements in this analysis (PDG), and unmeasured branching fractions estimated from theory (EBR), respectively. This article also presents measurements of the branching fractions of four new Λb0 semileptonic decays: Λb0→Λc(2595)+μ-ν̅ μ, Λb0→Λc(2625)+μ-ν̅ μ, Λb0→Σc(2455)0π+μ-ν̅ μ, and Λb0→Σc(2455)++π-μ-ν̅ μ, relative to the branching fraction of the Λb0→Λc+μ-ν̅ μ decay. Finally, the transverse-momentum distribution of Λb0 baryons produced in pp̅ collisions is measured and found to be significantly different from that of B̅ 0 mesons, which results in a modification in the production cross-section ratio σΛb0/σB̅ 0 with respect to the CDF I measurement.

First Observation of B̅ s0→Ds±K∓ and Measurement of the Ratio of Branching Fractions B(B̅ s0→Ds±K∓)/B(B̅ s0→Ds+π-)

A combined mass and particle identification fit is used to make the first observation of the decay B̅ s0→Ds±K∓ and measure the branching fraction of B̅ s0→Ds±K∓ relative to B̅ s0→Ds+π-. This analysis uses 1.2  fb-1 integrated luminosity of pp̅ collisions at √s=1.96  TeV collected with the CDF II detector at the Fermilab Tevatron collider. We observe a B̅ s0→Ds±K∓ signal with a statistical significance of 8.1σ and measure B(B̅ s0→Ds±K∓)/B(B̅ s0→Ds+π-)=0.097±0.018(stat)±0.009(syst).

First Observation of B̅ s0→Ds±K∓ and Measurement of the Ratio of Branching Fractions B(B̅ s0→Ds±K∓)/B(B̅ s0→Ds+π-)

A combined mass and particle identification fit is used to make the first observation of the decay Bs --> Ds K and measure the branching fraction of Bs --> Ds K relative to Bs --> Ds pi. This analysis uses 1.2 fb^-1 integrated luminosity of pbar-p collisions at sqrt(s) = 1.96 TeV collected with the CDF II detector at the Fermilab Tevatron collider. We observe a Bs --> Ds K signal with a statistical significance of 8.1 sigma and measure Br(Bs --> Ds K)/Br(Bs --> Ds pi) = 0.097 +- 0.018(stat) +- 0.009(sys).

Improved Search for a Higgs Boson Produced in Association with Z→l+l- in pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We present a search for the standard model Higgs boson produced with a Z boson in 4.1 fb^-1 of data collected with the CDF II detector at the Tevatron. In events consistent with the decay of the Higgs boson to a bottom-quark pair and the Z boson to electrons or muons, we set 95% credibility level upper limits on the ZH production cross section times the H -> b bbar branching ratio. Improved analysis methods enhance signal sensitivity by 20% relative to previous searches beyond the gain due to the larger data sample. At a Higgs boson mass of 115 GeV/c^2 we set a limit of 5.9 times the standard model value.

An application of a physically based SOIL model to the Bowen ratio data

Yhteenveto: Haihdunnan mittaamisesta ja mallintamisesta peltoalueella

Interfacial Phenomena in Pharmaceutical Low Moisture Content Powder Processing

Powders are essential materials in the pharmaceutical industry, being involved in majority of all drug manufacturing. Powder flow and particle size are central particle properties addressed by means of particle engineering. The aim of the thesis was to gain knowledge on powder processing with restricted liquid addition, with a primary focus on particle coating and early granule growth. Furthermore, characterisation of this kind of processes was performed. A thin coating layer of hydroxypropyl methylcellulose was applied on individual particles of ibuprofen in a fluidised bed top-spray process. The polymeric coating improved the flow properties of the powder. The improvement was strongly related to relative humidity, which can be seen as an indicator of a change in surface hydrophilicity caused by the coating. The ibuprofen used in the present study had a d50 of 40 μm and thus belongs to the Geldart group C powders, which can be considered as challenging materials in top-spray coating processes. Ibuprofen was similarly coated using a novel ultrasound-assisted coating method. The results were in line with those obtained from powders coated in the fluidised bed process mentioned above. It was found that the ultrasound-assisted method was capable of coating single particles with a simple and robust setup. Granule growth in a fluidised bed process was inhibited by feeding the liquid in pulses. The results showed that the length of the pulsing cycles is of importance, and can be used to adjust granule growth. Moreover, pulsed liquid feed was found to be of greater significance to granule growth in high inlet air relative humidity. Liquid feed pulsing can thus be used as a tool in particle size targeting in fluidised bed processes and in compensating for changes in relative humidity of the inlet air. The nozzle function of a two-fluid external mixing pneumatic nozzle, typical for small scale pharmaceutical fluidised bed processes, was studied in situ in an ongoing fluidised bed process with particle tracking velocimetry. It was found that the liquid droplets undergo coalescence as they proceed away from the nozzle head. The coalescence was expected to increase droplet speed, which was confirmed in the study. The spray turbulence was studied, and the results showed turbulence caused by the event of atomisation and by the oppositely directed fluidising air. It was concluded that particle tracking velocimetry is a suitable tool for in situ spray characterisation. The light transmission through dense particulate systems was found to carry information on particle size and packing density as expected based on the theory of light scattering by solids. It was possible to differentiate binary blends consisting of components with differences in optical properties. Light transmission showed potential as a rapid, simple and inexpensive tool in characterisation of particulate systems giving information on changes in particle systems, which could be utilised in basic process diagnostics.

Lypsylehmän energiataseen mallintaminen tuotoskauden alkuvaiheessa

Energiataseen mallinnus on osa KarjaKompassi-hankkeeseen liittyvää kehitystyötä. Tutkielman tavoitteena oli kehittää lypsylehmän energiatasetta etukäteen ennustavia ja tuotoskauden aikana saatavia tietoja hyödyntäviä matemaattisia malleja. Selittävinä muuttujina olivat dieetti-, rehu-, maitotuotos-, koelypsy-, elopaino- ja kuntoluokkatiedot. Tutkimuksen aineisto kerättiin 12 Suomessa tehdyistä 8 – 28 laktaatioviikon pituisesta ruokintakokeesta, jotka alkoivat heti poikimisen jälkeen. Mukana olleista 344 lypsylehmästä yksi neljäsosa oli friisiläis- ja loput ayshire-rotuisia. Vanhempien lehmien päätiedosto sisälsi 2647 havaintoa (koe * lehmä * laktaatioviikko) ja ensikoiden 1070. Aineisto käsiteltiin SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria käyttäen ja poikkeavat havainnot poistettiin Tukeyn menetelmällä. Korrelaatioanalyysillä tarkasteltiin energiataseen ja selittävien muuttujien välisiä yhteyksiä. Energiatase mallinnettiin regressioanalyysillä. Laktaatiopäivän vaikutusta energiataseeseen selitettiin viiden eri funktion avulla. Satunnaisena tekijänä mallissa oli lehmä kokeen sisällä. Mallin sopivuutta aineistoon tarkasteltiin jäännösvirheen, selitysasteen ja Bayesin informaatiokriteerin avulla. Parhaat mallit testattiin riippumattomassa aineistossa. Laktaatiopäivän vaikutusta energiataseeseen selitti hyvin Ali-Schaefferin funktio, jota käytettiin perusmallina. Kaikissa energiatasemalleissa vaihtelu kasvoi laktaatioviikosta 12. alkaen, kun havaintojen määrä väheni ja energiatase muuttui positiiviseksi. Ennen poikimista käytettävissä olevista muuttujista dieetin väkirehuosuus ja väkirehun syönti-indeksi paransivat selitysastetta ja pienensivät jäännösvirhettä. Ruokinnan onnistumista voidaan seurata maitotuotoksen, maidon rasvapitoisuuden ja rasva-valkuaissuhteen tai EKM:n sisältävillä malleilla. EKM:n vakiointi pienensi mallin jäännösvirhettä. Elopaino ja kuntoluokka olivat heikkoja selittäjiä. Malleja voidaan hyödyntää karjatason ruokinnan suunnittelussa ja seurannassa, mutta yksittäisen lehmän energiataseen ennustamiseen ne eivät sovellu.

Lipeäkäsitellyn vehnän vaikutus lypsylehmien syöntiin ja tuotokseen vapaalla seosrehuruokinnalla

Lipeä on vahva emäs, jonka on havaittu lisäävän hemiselluloosan ja ligniinin hydrolyysiä pötsissä. Näin ollen lipeäkäsittelyllä on mahdollista korvata viljan mekaaninen litistys ja jauhatus. Seosrehuruokinnalla, jonka osana on lipeäkäsitelty vilja, on mahdollista vähentää liiallisesta tärkkelyksestä aiheutuvia metabolisia ongelmia pötsissä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lipeäkäsitellyn vehnän vaikutusta lypsylehmien syöntiin ja tuotokseen ad libitum seosrehuruokinnoilla. Ruokinnoissa korvattiin kuivaa murskattua vehnää asteittain kokonaisella lipeäkäsitellyllä vehnällä. Kontrollina oli perinteisesti käytetty kuiva, murskattu ohra-kaura seos. Koe tehtiin Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) maataloustieteiden laitoksella Uumajassa. Koe alkoi syyskuussa ja päättyi joulukuussa 2010. Kokeessa oli 17 useamman kerran poikinutta lehmää ja 6 ensikkoa (Ruotsin punainen -rotu). Lehmät olivat lämpimässä pihattonavetassa, jossa seosrehun syöntiä mitattiin vaakakuppien avulla. Koekäsittelyt olivat murskattu ohra-kaura seos (1:1), murskattu kuiva vehnä (1:0), murskatun kuivan vehnän ja kokonaisen lipeävehnän seos (1:1) ja kokonainen lipeävehnä (1:0). Ruokintojen kuiva-ainepitoisuudeksi asetettiin 370 g/kg ja raakavalkuaispitoisuudeksi 180 g/kg kuiva-ainetta. Näennäinen ravintoaineen sulavuus määritettiin happoon liukenemattoman tuhkan avulla. Typen hyväksikäyttöä arvioitiin laskennallisen typpitaseen avulla. Koe toteutettiin 4x4 latinalaisen neliön koemallin mukaisesti ja käsittelyjen väliset tilastolliset erot testattiin kontrastien avulla. Kuiva-aineen (PQ=0,02) ja orgaanisen aineen (PQ=0,02) syönnit lisääntyivät, samalla kun niiden sulavuudet paranivat korvattaessa puolet kuivasta vehnästä lipeävehnällä. Ruokintojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa maitotuotoksessa eikä energiakorjatussa maitotuotoksessa. Maidon rasvatuotos lisääntyi vähän (PQ=0,04) ja rasvapitoisuus selvästi (PQ=0,004), kun kuivasta vehnästä korvattiin puolet lipeävehnällä. Kun kaikki kuiva vehnä korvattiin lipeävehnällä, maidon valkuaispitoisuus väheni (PL<0,001). Samoin kävi maidon ureapitoisuudelle (PL=0,002). Lipeäkäsittely ei tuottanut tässä kokeessa taloudellisesti kannattavaa tulosta, sillä maidon valkuaispitoisuus väheni ja syönti lisääntyi maitotuotoksen pysyessä samana. Vehnäruokinnoista paras tuotosvaste saatiin kuivan vehnän ja lipeävehnän seoksella.