Ironi som forskningsobjekt. Är det möjligt att forska i det som finns mellan raderna?

Abstract (Irony as object of research: Is it possible to explore what is between the lines?): The main concern of this article is the interpretation of irony: how is it brought about and how can it be investigated? The method applied is based on authentic texts and their elicited interpretations − a method referred to in this article response analysis. Interpretation of irony in the approach taken is seen as being crucially dependent on the notion of coherence. A text is perceived as being coherent if it (a) makes sense and if it(b) hangs together. Incoherent texts can result in an ironic interpretation; however, the incoherence must also be perceived as being intentional, and intentionality in turn is a sign of the edge of the ironist. Ironic interpretation is defined as a combination of five factors: (1) an ironic edge that (2) reflects the intention of the ironist, and (3) has a target and (4) a victim too. Essential to irony is its fifth factor, the fact that one or more of these four factors must be inferred from co(n)text. This definition of irony is crucial in distinguishing irony from non-irony, and it also helps to discern the differences as well as the similarities between irony and related phenomena.

Informell marknadskommunikation. Teoretisk analys jämte en studie av användningsmöjligheter inom banksektorn

Det är helt naturligt att konsumenterna sprider marknadsinformation genom att sinsemellan prata om sina konsumtionserfarenheter. Även om man i marknadsföringslitteraturen betonar den konsumentdominerade informella marknadskommunikationens genuina karaktär jämfört med den företagsdominerade formella marknadskommunikationen, så har man r��tt dåliga kunskaper om företagets möjligheter att systematiskt utnyttja denna typ av marknadskommunikation. Min analys tyder på att den beteendevetenskapliga och den företagsekonomiska word-of-mouth-forskningen anlägger olika perspektiv som inte möter varandra. Den beteendevetenskapliga word-of-mouth-forskningen har tydligare satt fokus på själva företeelsen informell marknadskommunikation, men perspektivet har inte varit speciellt företagsorienterat. Den företagsekonomiska word-of-mouth-forskningen har i sin tur varit betydligt tydligare fokuserad på möjligheterna att använda informell marknadskommunikation, men däremot har man inte fäst speciellt mycket uppmärksamhet vid själva företeelsen informell marknadskommunikation. Min kontribution till den vetenskapliga diskussionen om företagens möjligheter att systematisera utnyttjandet av informell marknadskommunikation består i att överbrygga denna dualism inom word-of-mouth-forskningen genom att anlägga ett företagsperspektiv på den sociala dynamiken för informell marknadskommunikation. Denna ansats har sin teoretiska förankring hos de s.k. moderna men bortglömda pionjärerna, med vilka jag avser Johan Arndt, Donald Cox och Ernest Dichters kontribution till den företagsorienterade word-of-mouth-forskningen redan i slutet av 1960-talet. Efter det har deras synpunkter och insikter varken förts vidare eller vidareutvecklats, vilket jag betraktar som ett bakslag för den företagsorienterade word-of-mouth-forskningen. Föreliggande studie har bidragit till word-of-mouth-forskningen på tre olika sätt: genom 1) bidrag baserat på litteraturanalys, 2) bidrag baserat på empirianalys och 3) bidrag baserat på begreppsligande av informell marknadskommunikation. Min litteraturanalys framställer word-of-mouth-forskningens uppkomst och utveckling i ny dager. Min empirianalys har genererat empiriska begrepp, dels för att beskriva informell marknadskommunikation som företeelse, dels för att beskriva företagens förfarande för att systematisera utnyttjandet av sådan marknadskommunikation. Den begreppsliga kontributionen accentueras i informell marknadskommunikation som ett samlingsbegrepp för olika typer av interkonsumentkommunikation.

Otoksen edustavuuden mittaus R-indikaattorin avulla Suomen uhritutkimuspilotissa

Tutkielmassa sovelletaan aineiston edustavuutta mittaavaa laatuindikaattoria Suomen uhritutkimuspilottiin tilanteessa, jossa ilmenee vastauskatoa. Vastauskato on kasvava ongelma tilastotutkimuksissa: jos tutkimukseen osallistuneet eivät edusta otosjoukkoa tutkittavan asian suhteen, voi vastauskadosta aiheutuva harha olla estimoiduissa tunnusluvuissa hyvinkin suuri. Tutkimuksissa näkee usein julkaistavan vastausasteen ikään kuin se kertoisi aukottomasti tutkimuksen laadusta. Pelkkä korkea vastausaste ei kuitenkaan välttämättä takaa estimaattien harhattomuutta, sillä se ei kerro mitään vastanneiden ja vastaamattomien eroista tutkittavan asian suhteen. Tarvitaan siis muita mittareita, joilla vastanneiden laatua voitaisiin paremmin arvioida, ja R-indikaattori tarjoaa yhden vaihtoehdon. R-indikaattori mittaa otosalkioiden vastausalttiuksien välistä vaihtelua. R-indikaattorin estimoiminen edellyttää siis vastausalttiuksien estimointia, mikä puolestaan edellyttää apumuuttujien olemassaoloa kaikille otosalkioille. Vastausalttiuksien estimoimiseen käytettiin linkkifunktiona sekä logistista mallia että ja Särndalin ja Lundstr��min (2008) vastausvaikutusten mallia. Vastauskäyttäytymiseen vaikuttavan apumuuttujajoukon valinta tehtiin alan kirjallisuuteen perustuen (Groves & Couper 1998). Koska R-indikaattorin estimaattori on satunnaismuuttuja, täytyi sille estimoida varianssi ja mahdollinen harha (Shlomo ym. 2009). Estimoinnissa käytettiin Bootstrap-pseudotoistomenetelmää, jossa alkuper��isestä aineistosta poimitaan niin kutsuttuja pseudo-otoksia, joiden avulla R-indikaattorin estimaattorille voidaan laskea keskivirhe. Suomen uhritutkimuspilotti koostui kolmesta eri tiedonkeruumenetelmällä poimitusta otoksesta: CAPI-, CATI- CAVVIotoksesta. Vastausasteet vaihtelivat aineistoissa paljon, mutta R-indikaattorin estimaatit olivat kaikille aineistoille liki samat. Suurempi vastausaste ei siis merkinnyt parempaa edustavuutta. Lisäksi CAVVI-aineistossa muistutusviestein ja -kirjein suoritettu vastausasteen kasvattaminen huononsi edustavuutta R-indikaattorin näkökulmasta. Mielivaltainen vastausasteen kasvattaminen ei siis ole välttämättä perusteltua. R-indikaattorin estimaattorin ominaisuuksien osalta empiiriset tulokset vahvistivat RISQ-projektin aiempia tutkimustuloksia. Estimaattorin arvo oli sitä pienempi mitä enemmän vastausalttiuden mallissa oli selittäjiä, koska tällöin vastausalttiuksien varianssi kasvoi (Schouten ym. 2009). Otoskoko vaikutti merkittävästi varianssin suuruuteen: mitä pienempi otoskoko oli, sitä leveämmät olivat luottamusvälit ja sitä vaikeampi oli tehdä johtopäätöksiä edustavuudesta.

Symbolinen representaatio: taidetta paperilla : Tanssinotaation käytön tarkastelua musiikkitieteellisten ja tanssitieteellisten teorioiden valossa

Tässä tutkielmassa tutkin tanssin liikemateriaalin kirjoittamista suomalaisessa tanssitaiteessa. Tutkielman tarkoitus on pohtia 1) mikä tanssista taiteenlajina tekee sellaisen, että virallinen notaatio on katsottu tarpeettomaksi, 2) mitä keinoja Suomessa tanssin parissa työskentelevät ovat kehittäneet selviytyäkseen ilman yhteistä notaatiota, sekä 3) miten yhteisen tanssinotaation laajempi käyttö voisi mahdollisesti hyödyttää tanssia. Tutkielman näkökulma on poikkitaiteellinen: vertaan tanssia ja sen käsittämistä taiteena sen sisartaiteeseen, musiikkiin. Tärkeimmät käsitellyt teoreetikot ovat musiikkipsykologi John A. Sloboda, symbolista representaatiota käsitelleet Marc Leman ja Kari Kurkela sekä musiikin ruumiillisuutta tutkinut musiikkitieteilijä Suzanne Cusick. Tanssin tutkimuksen piiristä ammennan teoreettista materiaalia ennen kaikkea Rudolf Labanin ja Valerie Preston-Dunlopin liikkeen analyysista sekä tanssinotaatiota käsitelleiden Claudia Jeschken, Judy Van Zilen, Victoria Wattsin ja Grahm McFeen artikkeleista. Toista tutkimuskysymystä varten ker��sin v.2009 kyselyaineiston, jota käytän tukemaan teoreettisia väitteitäni notaation käytöstä. Aineiston keruumetodini oli kyselykaavake, joka lähetettiin jokaiseen Suomen tanssioppilaitokseen ja tanssiteattereihin sekä niille ammattimaisesti toimivien tanssiryhmien tanssijoille ja koreografeille ja itsenäisille toimijoille, joiden yhteystiedot olivat saatavilla Tanssin tiedotuskeskuksen tai Tanssin aluekeskusten kautta. Pienen vastausprosentin vuoksi aineistoa ei ollut mielekästä tutkia kvantitatiivisin menetelmin, vaan vastauksia käsitellään havainnollistavina esimerkkeinä tanssin kentältä. Yleisesti suomalaisen tanssitaiteen kentällä yhteisellä notaatiosysteemillä käsitetään labanotaatiota. Notaatio koetaan varsinaisen tanssin päälle liimattuna asiana, ei taiteenlajin ytimeen kuuluvana tekstinä. Suzan Cusackin ruumiillisuusteoriaa mukaillen huomioin, että musiikki on totuttu käsittämään mielen aktiviteettina, kun taas tanssi on nähty lähes täysin ruumiillisena toimintana. Tätä mielen ja kehon vastakkainasettelua vasten notaatiota on perinteisesti sovellettu musiikkiin, mutta tanssiin ei. Kaikki kyselyyn vastanneet suomalaisen tanssitaiteen ammattilaiset kuitenkin kirjoittivat tanssia muistiin paperille. Ker��tty materiaali osoitti siihen suuntaan, että symbolinen representaatio tanssista on tärkeä silloin, kun halutaan kuvata tanssin rakennetta: esimerkiksi teoksen muotoa ja dramaturgiaa. Liikemuistin tukena sen rooli korostuu erityisesti opetustyössä. Niin John A. Sloboda kuin Kari Kurkelakin korostavat symbolisen representaation roolia kommunikaation välineenä; lisäksi sen käyttö voi Graham McFeen mukaan selventää teosidentiteettiä sekä luoda arkistoa paitsi valmiista teoksista, myös koreografisesta prosessista ja esitystavoista. Myös nämä molemmat näkökulmat tulivat esiin aineistossa. Toisin kuin musiikin piirissä, notaatiota ei yleensä opeteta tanssijoille. John A. Slobodaa mukaillen esitän, että minkä tahansa notaation osaaminen saattaa muuttaa tanssin tekijän kognitiivisia prosesseja ja ajattelutapaa tanssista, ja suullisesta kulttuurista kirjoitettuun kulttuuriin siirtyminen pitää sisällään niin etuja kuin riskejäkin. Jos notaation siitä huolimatta halutaan tulevan eläväksi osaksi tanssia ja hyödyntävän sitä taiteenlajina, olisi notaatiokysymykseen otettava uudenlainen pedagoginen lähestymistapa: tanssinotaatiota olisi opetettava alkeistasolta lähtien ja kyseenalaistettava ajatus, jonka mukaan koreologi tai notaattori on erillinen ammatti.