Magnetic Resonance Imaging of Atherosclerotic Manifestations in Familial Hypercholesterolemia

Cardiovascular diseases (CVD) are, in developed countries, the leading cause of mortality. The majority of premature deaths and disability caused by CVD are due to atherosclerosis, a degenerating inflammatory disease affecting arterial walls. Early identification of lesions and initiation of treatment is crucial because the first manifestations quite often are major disabling cardiovascular events. Methods of finding individuals at high risk for these events are under development. Because magnetic resonance imaging (MRI) is an excellent non-invasive tool to study the structure and function of vascular system, we sought to discover whether existing MRI methods are able to show any difference in aortic and intracranial atherosclerotic lesions between patients at high risk for atherosclerosis and healthy controls. Our younger group (age 6-48) comprised 39 symptomless familial hypercholesterolemia (FH) patients and 25 healthy controls. Our older group (age 48-64) comprised 19 FH patients and 18 type 2 diabetes mellitus (DM) patients with coronary heart disease (CHD) and 29 healthy controls. Intracranial and aortic MRI was compared with carotid and femoral ultrasound (US). In neither age-group did MRI reveal any difference in the number of ischemic brain lesions or white matter hyperintensities (WMHIs) - possible signs of intracranial atherosclerosis - between patients and controls. Furthermore, MRI showed no difference in the structure or function of the aorta between FH patients and controls in either group. DM patients had lower compliance of the aorta than did controls, while no difference appeared between DM and FH patients. However, ultrasound showed greater plaque burden and increased thickness of carotid arterial walls in FH and DM patients in both age-groups, suggesting a more advanced atherosclerosis. The mortality of FH patients has decreased substantially after the late 1980´s when statin treatment became available. With statins, the progression of atherosclerotic lesions slows. We think that this, in concert with improvements in treatment of other risk factors, is one reason for the lack of differences between FH patients and controls in MRI measurements of the aorta and brain despite the more advanced disease of the carotid arteries assessed with US. Furthermore, whereas atherosclerotic lesions between different vascular territories correlate, differences might still exist in the extent and location of these lesions among different diseases. Small (<5 mm in diameter) WMHIs are more likely a phenomenon related to aging, but the larger ones may be the ones related to CVD and may be intermediate surrogates of stroke. The image quality in aortic imaging, although constantly improving, is not yet optimal and thus is a source of bias.

Long-Term Excess Mortality after Aneurysmal Subarachnoid Hemorrhage

Objective There is high case-fatality rate and loss of productive life-years related to aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH) but little data on long-term survival of SAH patients. We aim to evaluate long-term excess mortality and related risk factors after aSAH. Methods One year survivors (n=3080) after aSAH from Department of Neurosurgery in Helsinki between 1980 and 2007 were reviewed for this retrospective follow-up study. Follow-up started one year after SAH and continued until death or the end of 2008 (36 960 patient-years). Mortality and relative survival ratio (RSR) were compared with matched general population. Results After 20 years, survivors of aSAH showed 18% excess mortality compared to general population. Risk factors included: old age; poor preoperative clinical condition; conservative aneurysm treatment; multiple aneurysms; and unfavourable clinical outcome at 3 months. Conclusion Even after initially favourable recovery, patients with aSAH experience excess mortality in the long run. Cardiovascular and cerebrovascular diseases are prominent in this population.

Sydämen hypertrofian ja kroonisen vajaatoiminnan farmakologinen hoito

Sydämen krooninen vajaatoiminta on merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Se on erilaisten sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttama monimuotoinen oireyhtymä. Sydämen vasemman kammion hypertrofia eli sydämen seinämien paksuuntuminen on yksi keskeinen tekijä, joka voi olla sydämen vajaatoiminnan taustalla. Kohonnut verenpaine on yleisin syy, joka johtaa sydänlihaksen paksuuntumiseen. Tämä johtaa sydämen pumppaustoiminnan häiriintymiseen, erilaisten neurohormonaalisten mekanismien aktivaatioon ja edelleen sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminnan neurohormonaalisista mekanismeista tärkeimmät ovat reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmän ja sympaattisen hermoston aktivaatio, sydämen rakenteiden uudelleenmuovautuminen, sydänlihassolujen apoptoosi ja systeeminen tulehdustila. Sydämen hypertrofiaa ja sen syntymistä pyritään estämään kohonneen verenpaineen lääkehoidolla. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmällä on keskeinen merkitys sydämen vajaatoiminnassa. Sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavista lääkeaineista angiotensiinikonvertasin estäjät (ACEestäjät) ovat säilyttäneet johtoasemansa jo vuosikymmenten ajan. Angiotensiinireseptoreiden salpaajien (AT1-salpaajien) odotettiin syrjäyttävän ACE-estäjät sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta toistaiseksi niitä pidetään vain vaihtoehtoisina lääkkeinä. Sympaattisen hermoston aktivaatiota vähentävät β-salpaajat ovat vakiinnuttaneet asemansa toiseksi tärkeimpänä lääkeryhmänä. Diureetit ovat paljon käytetty lääkeaineryhmä sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta niistä ainoastaan aldosteroniantagonisteilla on tutkitusti ennustetta parantavaa vaikutusta. Kroonisen vajaatoiminnan hoidossa käytetään edelleen myös digoksiinia. Tulevaisuudessa sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavia lääkeaineita voivat olla reniinin estäjät, neutraaliendopeptidaasin estäjät, vasopressiinin antagonistit tai inflammatroisiin sytokiineihin vaikuttavat molekyylit. Erikoistyön kokeellisessa osiossa tarkoituksena oli tutkia sydämen hypertrofian kehittymistä vatsa-aortta kuristetuilla rotilla ja kalsiumherkistäjä levosimendaanin sekä AT1-salpaaja valsartaanin vaikutuksia hypertrofian kehittymiseen. Kokeellisessa osiossa arvioitiin myös sydämen hypertrofian ja vajaatoiminnan jyrsijämallina käytetyn vatsa-aortan kuristuksen (koarktaation) toimivuutta ja vaikutuksia ultraäänen avulla määritettyihin kardiovaskulaarisiin parametreihin. Vatsa-aortta kuristettiin munuaisvaltimoiden yläpuolelta. Kuristus saa aikaan verenpaineen kohoamisen ja sydämen työtaakan lisääntymisen. Pitkittyessään tila johtaa sydänlihaksen hypertrofiaan ja vajaatoimintaan. 64 eläintä jaettiin ryhmiin, siten että jokaiseen ryhmään tuli kahdeksan eläintä. Ryhmistä kolmelle annettiin lääkeaineena levosimendaania kolmella eri päiväannoksella (0,01 mg/kg; 0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg) ja kolmelle valsartaania kolmella eri päiväannoksella (0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg; 10,00 mg/kg) juomaveden mukana. Lääkitys aloitettiin leikkauksen jälkeen ja jatkettiin kahdeksan viikon ajan. Kardiovaskulaariset parametrit, kuten isovolumetrinen relaksaatioaika (IVRT), vasemman kammion läpimitta systolessa ja diastolessa sekä seinämäpaksuudet, ejektiofraktio (EF), supistuvuusosuus (FS), minuuttitilavuus (CO) ja iskutilavuus (SV) määritettiin kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta ultraäänitutkimuksen avulla. Lisäksi määritettiin eläinten sydämen paino suhteessa ruumiin painoon. Tuloksia verrattiin ilman lääkehoitoa olleeseen koarktaatioryhmään. Eläinmallin toimivuutta arvioitiin vertaamalla koarktaatioryhmän tuloksia sham-operoidun ryhmän tuloksiin. Levosimendaanilla havaittiin työssä sydämen systolista toimintaa parantava vaikutus. Tämä näkyi tendenssinä parantaa ejektiofraktioita ja vasemman kammion supistuvuusosuuksia. Sydämen diastoliseen toimintaan ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Diastolista toimintaa arvioitiin isovolumetrisen relaksaatioajan muutoksilla. Sydämen hypertrofian kehittymiseen ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Eläinmallin todettiin mallintavan hyvin sydämen hypetrofiaa ihmisellä, mutta ei niinkään sydämen vajaatoimintaa.