Politiikkaa, erotiikkaa ja kulttuuritaistelua

Artikkelikokoelman kohteena on 1930-luvun radikaali vasemmistoälymystö, joka toimi Helsingissä Akateemisen Sosialistiseuran, Tulenkantajien seuran ja kirjailijaryhmä Kiilan piirissä. Kirjoitusten keskushahmoksi nousee opiskeluvuosiaan elänyt Raoul Palmgren aatetovereineen, joita olivat mm. Jarno Pennanen ja Helmer Adler. Artikkeleiden aihepiirit liikkuvat politiikasta ja kulttuuritaistelusta intellektuellin tehtävien ja identiteettikysymysten pohdiskeluun. Vasemmistoälymystön naisia, kuten Kaisu-Mirjami Rydbergiä ja Katri Valaa tarkastellaan poliittisina puhujina, runoilijoina sekä seksuaalisen suvaitsevuuden esitaistelijoina. ”Sivistyneistökäännynnäisten” lisäksi huomiota saavat myös työväestöstä lähteneet työläisintellektuellit. Vasemmistointellektuelleista tuli yhteiskunnan ja kulttuurin rajojen koettelijoita, mutta myös rajojen väliin putoajia. Vasta sotien jälkeen he pääsivät toteuttamaan näkemyksiään politiikassa ja kulttuurielämässä. 30-luvun ankarat vuodet saivat Palmgrenin 30-luvun kuvissa sankarillisen hohteen.

Profitable Customer Management: A Study in Retail Banking

The increasing focus of relationship marketing and customer relationship management (CRM) studies on issues of customer profitability has led to the emergence of an area of research on profitable customer management. Nevertheless, there is a notable lack of empirical research examining the current practices of firms specifically with regard to the profitable management of customer relationships according to the approaches suggested in theory. This thesis fills this research gap by exploring profitable customer management in the retail banking sector. Several topics are covered, including marketing metrics and accountability; challenges in the implementation of profitable customer management approaches in practice; analytic versus heuristic (‘rule of thumb’) decision making; and the modification of costly customer behavior in order to increase customer profitability, customer lifetime value (CLV), and customer equity, i.e. the financial value of the customer base. The thesis critically reviews the concept of customer equity and proposes a Customer Equity Scorecard, providing a starting point for a constructive dialog between marketing and finance concerning the development of appropriate metrics to measure marketing outcomes. Since customer management and measurement issues go hand in hand, profitable customer management is contingent on both marketing management skills and financial measurement skills. A clear gap between marketing theory and practice regarding profitable customer management is also identified. The findings show that key customer management aspects that have been proposed within the literature on profitable customer management for many years, are not being actively applied by the banks included in the research. Instead, several areas of customer management decision making are found to be influenced by heuristics. This dilemma for marketing accountability is addressed by emphasizing that CLV and customer equity, which are aggregate metrics, only provide certain indications regarding the relative value of customers and the approximate value of the customer base (or groups of customers), respectively. The value created by marketing manifests itself in the effect of marketing actions on customer perceptions, behavior, and ultimately the components of CLV, namely revenues, costs, risk, and retention, as well as additional components of customer equity, such as customer acquisition. The thesis also points out that although costs are a crucial component of CLV, they have largely been neglected in prior CRM research. Cost-cutting has often been viewed negatively in customer-focused marketing literature on service quality and customer profitability, but the case studies in this thesis demonstrate that reduced costs do not necessarily have to lead to lower service quality, customer retention, and customer-related revenues. Consequently, this thesis provides an expanded foundation upon which marketers can stake their claim for accountability. By focusing on the range of drivers and all of the components of CLV and customer equity, marketing has the potential to provide specific evidence concerning how various activities have affected the drivers and components of CLV within different groups of customers, and the implications for customer equity on a customer base level.

On the Discursive Construction of Corruption: A Critical Analysis of Media Texts

While extant studies have greatly advanced our understanding of corruption, we still know little of the processes through which specific practices or events come to be labeled as corruption. In a time when public attention devoted to corruption and other forms of corporate misbehavior has exploded, this thesis raises – and seeks to answer – crucial questions related to how the phenomenon is socially and discursively constructed. What kinds of struggles are manifested in public disputes about corruption? How do constructions of corruption relate with broader conceptions of (il)legitimacy in and around organizations? What are the discursive dynamics involved in the emergence and evolution of corruption scandals? The thesis consists of four essays that each employ different research designs and tackle these questions in slightly different theoretical and methodological ways. The empirical focus is on the media coverage of a number of significant and widely discussed scandals in Norway in the period 2003-2008. By illuminating crucial processes through which conceptions of corruption were constructed, reproduced, and transformed in these scandals, the thesis seeks to paint a more nuanced picture of corruption than what is currently offered in the literature. In particular, the thesis challenges traditional conceptions of corruption as a dysfunctional feature of organizations in and of itself by emphasizing the ambiguous, temporal, context-specific, and at times even contradictory features of corruption in public discussions.

The Commercial Structure of Pedestrian Streets and Shopping Districts - Three Cases from Finland

Kävelykadut ovat tunnustettu tapa elävöittää keskusta-alueiden kauppaa. Aluksi moni kauppias epäilee kävelykadun tuomia muutoksia, mutta kokemus osoittaa, että kävelykadut ovat olleet menestyksekkäitä ja nostavat siellä olevien yritysten myyntiä. Jotkut yritykset eivät kuitenkin hyödy kävelykaduista, kun taas toiset hyötyvät paljon kun katu muuttuu kävelykaduksi. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kävelykatujen kaupallista rakennetta, jotta saataisiin selville minkätyyppiset yritykset löytyvät kävelykadulta. Tuloksia verrataan sen kaupallisen keskusvyöhykkeen kaupalliseen rakenteeseen missä kävelykatu sijaitsee. Näin saadaan selville erot kaupallisessa rakenteessa. Pro gradu tutkii myös miten tavallisia ketjuyritykset ovat kävelykaduilla ja kaupallisissa keskusvyöhykkeissä. Tutkimusaineisto koottiin kaupallisen inventoinnin avulla, joka suoritettiin kolmessa suomalaisessa kaupungissa: Tammisaaressa, Keravalla ja Porissa. Saatu aineisto luokiteltiin ja tulokset piirrettiin kartalle. Perustilastollisia menetelmiä käytettiin tulosten analysoimisessa. Tulokset eriteltiin kävelykadun, kauppakeskusten ja muiden paikkojen osalta ja luokiteltiin yleisluokkiin vähittäiskauppa, ravintola ja muu palvelu. Tulokset näyttävät, että on olemassa selkeitä eroja kun vertaa kävelykatuja ja kaupallisia keskusvyöhykkeitä. Kävelykaduilla on paljon enemmän vähittäiskauppoja, etenkin muotikauppoja, kuin muilla kaduilla. Kauppakeskuksilla on samantapainen kaupallinen rakenne kuin kävelykaduilla kun taas muilla kaduilla esiintyy vähemmän vähittäiskauppoja ja enemmän palveluyrityksiä. Ravintolat ovat melkein yhtä tavallisia koko kaupallisessa keskusvyöhykkeessä. Ketjuyritysten osalta tulokset ovat epäselviä. On olemassa osviittaa siitä, että ne ovat tavallisempia kävelykaduilla, etenkin suurissa kaupungeissa. Saatua tulosta ei ole kuitenkin tarpeeksi, jotta varmaa tietoa olisi saatu. Viimeisten 10–15 vuoden ajan Suomen kävelykadut ovat muuttuneet enemmän ravintolavaltaisiksi muiden palveluiden kustannuksella. Vähittäiskauppojen määrä on pysynyt vakaana. Suomalaiset kävelykadut eroavat kaupalliselta rakenteeltaan pohjoismaisista kävelykaduista, joilla on enemmän vähittäiskauppoja ja vähemmän palveluyrityksiä. Tapauskohtaisissa tuloksissa esiintyy paljon eroavaisuuksia. Paikalliset tekijät ovat usein voimakkaampia kuin yleiset teoriat kauppojen sijainnista kävelykaduilla. Yleisesti ottaen tulokset tukevat teoreettista viitekehystä. Tulokset antavat tarkempaa tietoa kävelykatujen ja kaupallisten keskusvyöhykkeiden kaupallisesta rakenteesta ja siitä, mitkä tekijät tähän vaikuttaa.