Sport, body and power: Reassessing the myth of President Kekkonen

Former President of Finland Urho Kekkonen was not only a powerful politician but also a well-known sportsman and keep-fit enthusiast. The president’s sports hobbies were covered and celebrated in the media and thus became an integral part of his public persona. This paper looks at Kekkonen’s athletic and able-bodied image and its significance for his power from the perspective of gender. In his exercise activities, Kekkonen was able to display his bodily prowess and demonstrate his version of masculinity, which emphasized both physical and mental strength. The union of mind and muscle in turn buttressed his political ascendancy. Kekkonen’s athletic body served as a cornerstone of his dominance over his country and, simultaneously, as a shield protecting Finland from both internal and external threats. Furthermore, Kekkonen’s sports performances were essential elements in the myth that was created around the president during his term and which was carefully conserved after his fall from power. Drawing upon scholarship on men and masculinities, this paper reassesses the still-effective mythical image of Kekkonen as an invincible superman. The article reveals the performative nature of his athletic activities and shows that in part, his pre-eminence in them was nothing more than theatre enacted by him and his entourage. Thus, Kekkonen’s superior and super-masculine image was actually surprisingly vulnerable and dependent on the success of the performance. The president’s ageing, in particular, demonstrates the fragility of his displays of prowess, strength and masculinity, and shows how fragile the entanglement of body and power can be.

Onttojen puiden lahopuukovakuoriaiset — kolmen pyydystyypin vertailu

Vanhat ja ontot puut ovat tärkeä elinympäristö monelle lahopuusta riippuvaiselle eliölajille. Onttoihin puihin on erikoistunut suuri määrä myös vaarantuneita ja harvinaisia hyönteislajeja, jotka elävät puun onkalon seinämillä tai onkalon pohjalle kerääntyvässä orgaanisessa aineksessa, ns. mulmissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä kolmesta pyydystyypistä (ikkuna-, vuoka- ja kuoppapyydys) soveltuu parhaiten onttojen puiden lahopuukovakuoriaisten pyyntiin. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa hyönteisnäytteiden ensimmäiseen laboratoriokäsittelyyn vaadittua aikaa. Tutkimuksessa oli mukana vanhoja rungostaan onttoutuneita lehmuksia, tammia ja vaahteroita pääkaupunkiseudun puisto- ja kartanoalueilta. Puiden onkaloiden sisään aseteltiin ikkuna-, vuoka- ja kuoppapyydyksiä, kaksi kutakin tyyppiä ja ne tyhjennettiin kolmen viikon välein touko-heinäkuussa 2006. Pyydyksiä oli siis yhteensä 90 per pyyntijakso. Kun näytteistä eroteltiin halutut hyönteislahkot (mukaanlukien kovakuoriaiset) niiden käsittelyyn käytetty aika kirjattiin ylös. Aineistosta tunnistettiin yhteensä 3825 kovakuoriaisyksilöä ja 212 lajia, joista lahopuusta riippuvaisia oli yhteensä 3398 yksilöä ja 121 lajia. Ikkunapyydyksissä esiintyi yhteensä 1639 yksilöä ja 140 lajia, vuokapyydyksissä 1506 yksilöä ja 134 lajia, kuoppapyydyksissä 680 yksilöä ja 111 lajia. Näytteiden käsittelyaikojen keskiarvot olivat 48,3 minuuttia ikkunapyydykselle, 65,5 minuuttia vuokapyydykselle ja 34,1 kuoppapyydykselle. Lajistokoostumuksen huomioiva ?-diversiteetti erosi huomattavasti pyydysten välillä, se oli 36,5 % ikkuna- ja vuokapyydysten välillä, 13,1 % ikkuna- ja kuoppapyydysten välillä ja 14,2 % vuoka- ja kuoppapyydysten välillä. Ikkuna- ja vuokapyydysten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa saproksyylilajien (p<0,05), -yksilöiden (p<0,05) tai käsittelyaikojen (p<0,05) keskiarvoissa. Ikkuna- ja vuokapyydyksillä saatiin keskimäärin selvästi enemmän saproksyylilajeja ja –yksilöitä kuoppapyydykseen verrattuna. Kuoppapyydyksellä saatiin kokonaisyksilömäärään verrattuna suhteellisesti vähemmän saproksyylejä (59 %) kuin ikkuna- (69 %) ja vuokapyydyksillä (71 %). Ikkunapyydykset olivat tehokkain pyydystyyppi vertailtaessa pyydysten keräämää saproksyyliyksilömäärää suhteessa aineiston käsittelyn vaatimaan aikaan. Tehokkuus (yksilöä minuutissa) ikkunapyydykselle oli 0,74, vuokapyydykselle 0,43 ja kuoppapyydykselle 0,21. Ikkunapyydyksiä ei ole aikaisemmin käytetty puun onkalon sisällä hyönteisiä pyydettäessä vaan ne ovat aikaisemmissa tutkimuksissa roikkuneet onkalon ulkopuolella. Ikkunapyydykset kuitenkin toimivat erinomaisesti myös onkaloiden sisällä. Ikkuna- sekä vuokapyydys toimivatkin selkeästi paremmin lahopuukovakuoriaisten pyynnissä verrattuna kuoppapyydykseen, jonka poisjättäminen olisi kuitenkin tuottanut huomattavasti lajiköyhemmän aineiston. Mahdollisimman monimuotoisen onttojen puiden lahopuukovakuoriaislajiston keräämiseksi tulisi käyttää ikkuna- tai vuokapyydyksiä yhdessä kuoppapyydysten kanssa.

Denitrification in the River Estuaries of the Northern Baltic Sea

Estuaries have been suggested to have an important role in reducing the nitrogen load transported to the sea. We measured denitrification rates in six estuaries of the northern Baltic Sea. Four of them were river mouths in the Bothnian Bay (northern Gulf of Bothnia), and two were estuary bays, one in the Archipelago Sea (southern Gulf of Bothnia) and the other in the Gulf of Finland. Denitrification rates in the four river mouths varied between 330 and 905 mu mol N m(-2) d(-1). The estuary bays at the Archipelago Sea and the Gulf of Bothnia had denitrification rates from 90 mu mol N m(-2) d(-1) to 910 mu mol N m(-2) d(-1) and from 230 mu mol N m(-2) d(-1) to 320 mu mol N m(-2) d(-1), respectively. Denitrification removed 3.6-9.0% of the total nitrogen loading in the river mouths and in the estuary bay in the Gulf of Finland, where the residence times were short. In the estuary bay with a long residence time, in the Archipelago Sea, up to 4.5% of nitrate loading and 19% of nitrogen loading were removed before entering the sea. According to our results, the sediments of the fast-flowing rivers and them estuary areas with short residence times have a limited capacity to reduce the nitrogen load to the Baltic Sea.