Heraproteiinivalmisteen vaikutus laihdutukseen ja laihdutustuloksen pysyvyyteen ylipainoisilla aikuisilla

Johdanto: Lihavuus on maailmalaajuisesti merkittävä kansanterveydellinen ja –taloudellinen ongelma. Lihavuuden ehkäisemiseksi ja epidemian leviämisen hillitsemiseksi on tärkeää tuntea lihavuuteen vaikuttavat tekijät. Yksittäisistä ruoka-aineista maidon käytön on havaittu monissa epidemiologisissa ja kokeellisissa tutkimuksissa olevan yhteydessä alhaisempaan painoon, ehkäisevän lihomista ja edistävän laihtumista. Maidon sisältämistä yhdisteistä kalsiumin vaikutuksia on tutkittu eniten. Myös heraproteiinin on esitetty olevan yksi mahdollinen painoon vaikuttava komponentti, ja näyttöä tästä on saatu eläinkokeista. Tavoitteet: Tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako päivittäin nautittu heraproteiinia sisältävä välipalajuoma laihtumiseen tai saavutetun laihdutustuloksen pysyvyyteen ylipainoisilla aikuisilla. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin osana Valio Oy:n OMPPU2-tutkimusta, joka oli satunnaistettu, lumekontrolloitu ja kaksoissokkoutettu kahden rinnakkaisen ryhmän tutkimus. Tutkimus alkoi rekrytoinneilla alkuvuodesta 2010, joissa tutkimukseen valittiin 105 ylipainoista (BMI 27–35), tervettä, 20–50-vuotiasta naista ja miestä. Tutkimushenkilöt satunnaistettiin tutkimus- ja verrokkiryhmiin, ja molemmat ryhmät nauttivat tutkimusvalmisteensa päivittäin hedelmätäysmehuun sekoitettuna (tutkimusryhmä heraproteiinijauheen ja verrokkiryhmä maltodekstriinijauheen). Tutkimus koostui kahdesta jaksosta: viiden kuukauden laihdutusjaksosta ja tätä seuranneesta kolmen kuukauden painonhallintajaksosta. Tutkimuskäynneillä tutkimuksen alussa, laihdutusjakson lopussa ja painonhallintajakson lopussa mitattiin tutkimushenkilöiden paino ja vyötärönympärys sekä määritettiin kehonkoostumus bioimpedanssilaitteella. Tutkimushenkilöiden ruoankäyttö ja ravinnonsaanti laskettiin samoissa aikapisteissä kerättyjen kolmen päivän ruokapäiväkirjojen perusteella. Tutkimushenkilöitä, joilla tutkimusvalmisteen käyttö oli alle 50 %, ei otettu huomioon tilastoanalyyseissä. Tilastollinen analyysi tehtiin käyttäen kahden riippumattoman otoksen t-testiä ja kaksisuuntaista parittaista t-testiä normaalijakautuneilla muuttujilla, ja Mann-Whitneyn U-testiä ja Wilcoxonin ttestiä ei-normaalijakautuneilla muuttujilla. Tutkimusvalmisteen ja painonmuutosten välinen korrelaatio laskettiin käyttäen Pearsonin korrelaatiokertoimia. Tulokset on ilmaistu keskiarvoina (keskihajonta). Tulokset: Molemmat ryhmät laihtuivat laihdutusjakson aikana. Heraproteiiniryhmässä painonpudotus oli 2,4 (3,8) kg (p=0,002) ja verrokkiryhmässä 3,4 (4,1) kg (p<0,001). Ryhmien välinen ero ei ollut merkitsevä. Rasvamassa väheni verrokkiryhmässä 2,4 (3,8) kg (p<0,001), mikä oli viiteellisesti enemmän (p=0,054) kuin heraproteiiniryhmässä 1,1 (3,1) kg (p=0,129). Rasvaprosentti ja viskeraalirasvan määrä pienenivät verrokkiryhmässä heraproteiiniryhmää enemmän (p<0,025). Vyötärönympärys pieneni heraproteiiniryhmässä 1,9 (3,0) cm (p=0,001) ja verrokkiryhmässä 3,8 (3,8) cm (p<0,001) ryhmien välisen eron ollessa merkitsevä (p=0,017). Maltodekstriinin käyttö korreloi käänteisesti painonmuutosten kanssa laihdutusjaksolla (r=-0,389, p=0,013). Painonhallintajaksolla painossa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia kummassakaan ryhmässä. Heraproteiinin käytön ja painonmuutosten välisestä negatiivisesta korrelaatiosta oli viitteitä tällä jaksolla (r=-0,344, p=0,063). Kun tarkasteltiin koko tutkimuksen aikana tapahtuneita muutoksia (laihdutusjakson alusta painonhallintajakson loppuun), ei ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja painon tai kehonkoostumuksen muutoksissa. Energiansaanti väheni molemmissa ryhmissä merkitsevästi laihdutusjakson aikana (p<0,01), mutta muutos ei eronnut ryhmien välillä. Ravintoaineista rasvan saanti väheni (p<0,001) ja C-vitamiinin saanti lisääntyi (p<0,001) molemmissa ryhmissä laihdutusjaksolla. Alkoholin saanti väheni verrokkiryhmässä (p=0,017). Proteiinin saanti lisääntyi heraproteiiniryhmässä merkitsevästi enemmän kuin verrokkiryhmässä (p=0,002). Painonhallintajaksolla energiansaanti ei muuttunut kummassakaan ryhmässä laihdutusjakson loppuun verrattuna. Fyysisessä aktiivisuudessa tutkimuksen aikana ei ollut eroa ryhmien välillä. Johtopäätökset: Heraproteiinin ei havaittu tehostavan laihdutusta maltodekstriiniin verrattuna tässä tutkimuksessa. Sen sijaan maltodekstriiniä nauttineessa ryhmässä rasvaprosentti ja erityisesti vatsan alueen rasva pienenivät heraproteiiniryhmää enemmän laihdutusjaksolla. Tulos oli lähes täysin vastakkainen tutkimushypoteesin kanssa, eikä vaikuttaisi selittyvän eroilla energiansaannissa tai fyysisessä aktiivisuudessa. Tämä tutkimus ei siis tue olettamusta, että heraproteiini osana laihdutusruokavaliota auttaisi laihdutuksessa. Painonhallintajaksolla heraproteiinin ja painonmuutosten välinen lähes merkitsevä käänteinen korrelaatio saattaa viitata heraproteiinin merkitykseen painonhallinnassa. Vapaasti elävien ihmisten kohdalla sekoittavia tekijöitä on kuitenkin vaikea vakioida, mikä vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä.

Dietary habits and obesity: the role of emotional and cognitive factors

In post-industrialised societies, food is more plentiful, accessible and palatable than ever before and technological development has reduced the need for physical activity. Consequently, the prevalence of obesity is increasing, which is problematic as obesity is related to a number of diseases. Various psychological and social factors have an important influence on dietary habits and the development of obesity in the current food-rich and sedentary environments. The present study concentrates on the associations of emotional and cognitive factors with dietary intake and obesity as well as on the role these factors play in socioeconomic disparities in diet. Many people cognitively restrict their food intake to prevent weight gain or to lose weight, but research on whether restrained eating is a useful weight control strategy has produced conflicting findings. With respect to emotional factors, the evidence is accumulating that depressive symptoms are related to less healthy dietary intake and obesity, but the mechanisms explaining these associations remain unclear. Furthermore, it is not fully understood why socioeconomically disadvantaged individuals tend to have unhealthier dietary habits and the motives underlying food choices (e.g., price and health) could be relevant in this respect. The specific aims of the study were to examine 1) whether obesity status and dieting history moderate the associations of restrained eating with overeating tendencies, self-control and obesity indicators; 2) whether the associations of depressive symptoms with unhealthier dietary intake and obesity are attributable to a tendency for emotional eating and a low level of physical activity self-efficacy; and 3) whether the absolute or relative importance of food choice motives (health, pleasure, convenience, price, familiarity and ethicality) contribute to the socioeconomic disparities in dietary habits. The study was based on a large population-based sample of Finnish adults: the participants were men (N=2325) and women (N=2699) aged 25-74 who took part in the DILGOM (Dietary, Lifestyle and Genetic Determinants of Obesity and Metabolic Syndrome) sub-study of the National FINRISK Study 2007. The participants weight, height, waist circumference and body fat percentage were measured in a health examination. Psychological eating styles (the Three-Factor Eating Questionnaire-R18), food choice motives (a shortened version of the Food Choice Questionnaire), depressive symptoms (the Center for Epidemiological Studies Depression Scale) and self-control (the Brief Self-Control Scale) were measured with pre-existing questionnaires. A validated food frequency questionnaire was used to assess the average consumption of sweet and non-sweet energy-dense foods and vegetables/fruit. Self-reported total years of education and gross household income were used as indicators of socioeconomic position. The results indicated that 1) restrained eating was related to a lower body mass index, waist circumference, emotional eating and uncontrolled eating, and to a higher self-control in obese participants and current/past dieters. In contrast, the associations were the opposite in normal weight individuals and those who had never dieted. Thus, restrained eating may be related to better weight control among obese individuals and those with dieting experiences, while among others it may function as an indicator of problems with eating and an attempt to solve them. 2) Emotional eating and depressive symptoms were both related to less healthy dietary intake, and the greater consumption of energy-dense sweet foods among participants with elevated depressive symptoms was attributable to the susceptibility for emotional eating. In addition, emotional eating and physical activity self-efficacy were both important in explaining the positive association between depressive symptoms and obesity. 3) The lower vegetable/fruit intake and higher energy-dense food intake among individuals with a low socioeconomic position were partly explained by the higher priority they placed on price and familiarity and the lower priority they gave to health motives in their daily food choices. In conclusion, although policy interventions to change the obesogenic nature of the current environment are definitely needed, knowledge of the factors that hinder or facilitate people s ability to cope with the food-rich environment is also necessary. This study implies that more emphasis should be placed on various psychological and social factors in weight control programmes and interventions.