40 resultados para Microempresa : Empresa : Pequena e media
Resumo:
National anniversaries such as independence days demand precise coordination in order to make citizens change their routines to forego work and spend the day at rest or at festivities that provide social focus and spectacle. The complex social construction of national days is taken for granted and operates as a given in the news media, which are the main agents responsible for coordinating these planned disruptions of normal routines. This study examines the language used in the news to construct the rather unnatural idea of national days and to align people in observing them. The data for the study consist of news stories about the Fourth of July in the New York Times, sampled over 150 years and are supplemented by material from other sources and other countries. The study is multidimensional, applying concepts from pragmatics (speech acts, politeness, information structure), systemic functional linguistics (the interpersonal metafunction and the Appraisal framework) and cognitive linguistics (frames, metaphor) as well as journalism and communications to arrive at an interdisciplinary understanding of how resources for meaning are used by writers and readers of the news stories. The analysis shows that on national anniversaries, nations tend to be metaphorized as persons having birthdays, to whom politeness should be shown. The face of the nation is to be respected in the sense of identifying the nation's interests as one's own (positive face) and speaking of citizen responsibilities rather than rights (negative face). Resources are available for both positive and negative evaluations of events and participants and the newspaper deftly changes footings (Goffman 1981) to demonstrate the required politeness while also heteroglossically allowing for a certain amount of disattention and even protest - within limits, for state holidays are almost never construed as Bakhtinian festivals, as they tend to reaffirm the hierarchy rather than invert it. Celebrations are evaluated mainly for impressiveness, and for the essentially contested quality of appropriateness, which covers norms of predictability, size, audience response, aesthetics, and explicit reference to the past. Events may also be negatively evaluated as dull ("banal") or inauthentic ("hoopla"). Audiences are evaluated chiefly in terms of their enthusiasm, or production of appropriate displays for emotional response, for national days are supposed to be occasions of flooding-out of nationalistic feeling. By making these evaluations, the newspaper reinforces its powerful position as an independent critic, while at the same time playing an active role in the construction and reproduction of emotional order embodied in "the nation's birthday." As an occasion for mobilization and demonstrations of power, national days may be seen to stand to war in the relation of play to fighting (Bateson 1955). Evidence from the newspaper's coverage of recent conflicts is adduced to support this analysis. In the course of the investigation, methods are developed for analyzing large collections of newspaper content, particularly topical soft news and feature materials that have hitherto been considered less influential and worthy of study than so-called hard news. In his work on evaluation in newspaper stories, White (1998) proposed that the classic hard news story is focused on an event that threatens the social order, but news of holidays and celebrations in general does not fit this pattern, in fact its central event is a reproduction of the social order. Thus in the system of news values (Galtung and Ruge 1965), national holiday news draws on "ground" news values such as continuity and predictability rather than "figure" news values such as negativity and surprise. It is argued that this ground helps form a necessary space for hard news to be seen as important, similar to the way in which the information structure of language is seen to rely on the regular alternation of given and new information (Chafe 1994).
Resumo:
This study examines Finnish student teachers' images of The Middle East conflict and its parties and medias' influence on these images. The research problems are 1) how student teachers understand the Middle East as a geographical and a cultural area 2) what kind of conceptions they have of the Middle East conflict and its parties; Israelis, Palestinians and Arabs and societies and religions closely connected to them and 3) how the media has influenced on these conceptions. Theoretical background of this study concerns with different mental images, their construction and meaning, stereotypes, intercultural competence, media and its influence as well as media literacy. The methods used in this study were survey and theme interview. Also headlines of the news were analysed. The survey was directed at student teachers of the University of Helsinki (n = 75). Six of them were interviewed. The survey was conducted in February and interviews were made in the turn of May and June 2003. The headlines analysed dealt with the Middle East conflict in the newspaper "Helsingin Sanomat" in January, April and July 2003. Main results: Images of the Middle East area differed largely from respondent to another. Student teachers didn't know much about the Middle East conflict. Stereotypes occurred in the conceptions connected to the parties of the conflict. Stereotypes appeared especially in the negative conceptions of islam and muslims and one-sided conceptions of Arabs. The influence of the conflict was noticeable in conceptions related to Israelis, Israel and Palestinians. Palestinians were sympathized. Attitudes towards Israelis, Palestinians and Arabs were negative to some extend and their societies were not valued very equal, open or modern. On the basis of the research, student teachers' intercultural competence was not good enough. Media had influence on the conceptions. Also skills in critical use of media varied largely. Some trusted strongly in the objectivity of a picture and the news. It can be argued, on the grounds of the results, that teacher education should concentrate more on themes of intercultural competence and media literacy. These two are interrelated and are both needed in understanding and conceptualising the world.
Resumo:
Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.
Resumo:
Background: Otitis media (OM) is one of the most common childhood diseases. Approximately every third child suffers from recurrent acute otitis media (RAOM), and 5% of all children have persistent middle ear effusion for months during their childhood. Despite numerous studies on the prevention and treatment of OM during the past decades, its management remains challenging and controversial. In this study, the effect of adenoidectomy on the risk for OM, the potential risk factors influencing the development of OM and the frequency of asthma among otitis-prone children were investigated. Subjects and methods: One prospective randomized trial and two retrospective studies were conducted. In the prospective trial, 217 children with RAOM or chronic otitis media with effusion (COME) were randomized to have tympanostomy with or without adenoidectomy. The age of the children at recruitment was between 1 and 4 years. RAOM was defined as having at least 3 episodes of AOM during the last 6 months or at least 5 episodes of AOM during the last 12 months. COME was defined as having persistent middle ear effusion for 2-3 months. The children were followed up for one year. In the first retrospective study, the frequency of childhood infections and allergy was evaluated by a questionnaire among 819 individuals. In the second retrospective study, data of asthma diagnosis were analysed from hospital discharge records of 1616 children who underwent adenoidectomy or had probing of the nasolacrimal duct. Results: In the prospective randomized study, adenoidectomy had no beneficial effect on the prevention of subsequent episodes of AOM. Parental smoking was found to be a significant risk factor for OM even after the insertion of tympanostomy tubes. The frequencies of exposure to tobacco smoke and day-care attendance at the time of randomization were similar among children with RAOM and COME. However, the frequencies of allergy to animal dust and pollen and parental asthma were lower among children with COME than those with RAOM. The questionnaire survey and the hospital discharge data revealed that children who had frequent episodes of OM had an increased risk for asthma. Conclusions: The first surgical intervention to treat an otitis-prone child younger than 4 years should not include adenoidectomy. Interventions to stop parental smoking could significantly reduce the risk for childhood RAOM. Whether an otitis-prone child develops COME or RAOM, seems to be influenced by genetic predisposition more strongly than by environmental risk factors. Children who suffer from repeated upper respiratory tract infections, like OM, may be at increased risk for developing asthma.
Resumo:
This study offers a reconstruction and critical evaluation of globalization theory, a perspective that has been central for sociology and cultural studies in recent decades, from the viewpoint of media and communications. As the study shows, sociological and cultural globalization theorists rely heavily on arguments concerning media and communications, especially the so-called new information and communication technologies, in the construction of their frameworks. Together with deepening the understanding of globalization theory, the study gives new critical knowledge of the problematic consequences that follow from such strong investment in media and communications in contemporary theory. The book is divided into four parts. The first part presents the research problem, the approach and the theoretical contexts of the study. Followed by the introduction in Chapter 1, I identify the core elements of globalization theory in Chapter 2. At the heart of globalization theory is the claim that recent decades have witnessed massive changes in the spatio-temporal constitution of society, caused by new media and communications in particular, and that these changes necessitate the rethinking of the foundations of social theory as a whole. Chapter 3 introduces three paradigms of media research the political economy of media, cultural studies and medium theory the discussion of which will make it easier to understand the key issues and controversies that emerge in academic globalization theorists treatment of media and communications. The next two parts offer a close reading of four theorists whose works I use as entry points into academic debates on globalization. I argue that we can make sense of mainstream positions on globalization by dividing them into two paradigms: on the one hand, media-technological explanations of globalization and, on the other, cultural globalization theory. As examples of the former, I discuss the works of Manuel Castells (Chapter 4) and Scott Lash (Chapter 5). I maintain that their analyses of globalization processes are overtly media-centric and result in an unhistorical and uncritical understanding of social power in an era of capitalist globalization. A related evaluation of the second paradigm (cultural globalization theory), as exemplified by Arjun Appadurai and John Tomlinson, is presented in Chapter 6. I argue that due to their rejection of the importance of nation states and the notion of cultural imperialism for cultural analysis, and their replacement with a framework of media-generated deterritorializations and flows, these theorists underplay the importance of the neoliberalization of cultures throughout the world. The fourth part (Chapter 7) presents a central research finding of this study, namely that the media-centrism of globalization theory can be understood in the context of the emergence of neoliberalism. I find it problematic that at the same time when capitalist dynamics have been strengthened in social and cultural life, advocates of globalization theory have directed attention to media-technological changes and their sweeping socio-cultural consequences, instead of analyzing the powerful material forces that shape the society and the culture. I further argue that this shift serves not only analytical but also utopian functions, that is, the longing for a better world in times when such longing is otherwise considered impracticable.
Resumo:
Tämän hetken mediaympäristölle on ominaista intensiivisyys ja jatkuva läsnäolo. Medialla on merkittävä rooli myös pienten lasten jokapäiväisessä elämässä, sillä he aloittavat median säännöllisen seuraamisen keskimäärin kolmen vuoden iässä. Mediasisällöt, mediavälineet ja mediaan liittyvät sosiaaliset suhteet muodostavatkin lapsille mediaympäristön, jossa lapset rakentavat identiteettejään, oppivat sosiaalista kanssakäymistä ja kehittävät näkemyksiään yhteiskunnasta ja kulttuurista. Tutkimuksessa on selvitetty 4-6-vuotiaitten suomalaisten, englantilaisten ja saksalaisten lasten audiovisuaalisen median tulkintaa ja median roolia heidän elämässään. Tutkimuksen tavoitteena on ollut syventää tutkimuksellista tietoa median sosiaalisesta ja kulttuurisesta merkityksestä pienten lasten elämässä ja sitä, miten he tulkitsevat mediasisältöä. Tutkimuksessa lasten mediasuhdetta on tarkasteltu välineellisenä, sosiaalisena, symbolisena ja kulttuurisena tulkintaympäristönä. Edellisten lisäksi tutkimuksessa on arvioitu harvemmin viestinnän tutkimuksessa käytetyn symbolisen interaktionismin teorian tarjoamia mahdollisuuksia lasten mediasuhteen tarkasteluun. Suomessa, Englannissa ja Saksassa kootun kansainvälisen aineiston pohjalta on tarkasteltu myös vertailuryhmien välillä olevia mediaan liittyviä kulttuurisia eroja. Eri vertailumaiden melko samankaltaisesta mediaympäristöstä huolimatta tutkimus antaa viitteitä mediatulkinnoissa olevista kulttuurisista eroista. Media mahdollistaa lapsen erilaistan taitojensa kehittymistä ja voi siten muodostaa heille sosiaalisia, symbolisia ja kulttuurisia resursseja, joilla on merkitystä lapsen kehittymisen kannalta. Lapsen ja median suhde on kaksisuuntainen vuorovaikutussuhde ja mediainformaation tulkinnassa ovat mukana lapsen aiemmat tiedolliset ja sosiaaliset kokemukset. Aktiivisessa mediatulkintasuhteessaan lapsi kehittää sanavarastoaan, havainnointiaan, ajatteluaan ja tunne-elämäänsä. Median käyttö sosiaalisena tapahtumana kehittää osaltaan lapsen sosiaalisia valmiuksia. Siten esimerkiksi perheen median käyttöön liittyvät säännöt ja ohjeet ohjaavat perheen sisäistä toimintaa ja määrittävät lapsen asemaa perheessä. Median sisällöt ja niihin liittyvät erilaiset oheistuotteet toimivat osaltaan lapsen kulttuuristen koodistojen ja luokittelujen muodostajana. Tutkimus osoittaa myös symbolisen interaktionismin teorian tarjoavan varsin poikkitieteellisen tutkimuksellisen viitekehyksen lapsia ja mediaa koskevalle tutkimukselle ja mahdollistaa lasten mediasuhteen tutkimisen ja ymmärtämisen useiden, erilaisten tekijöiden suhteena.
Resumo:
This study examines different ways in which the concept of media pluralism has been theorized and used in contemporary media policy debates. Access to a broad range of different political views and cultural expressions is often regarded as a self-evident value in both theoretical and political debates on media and democracy. Opinions on the meaning and nature of media pluralism as a theoretical, political or empirical concept, however, are many, and it can easily be adjusted to different political purposes. The study aims to analyse the ambiguities surrounding the concept of media pluralism in two ways: by deconstructing its normative roots from the perspective of democratic theory, and by examining its different uses, definitions and underlying rationalities in current European media policy debates. The first part of the study examines the values and assumptions behind the notion of media pluralism in the context of different theories of democracy and the public sphere. The second part then analyses and assesses the deployment of the concept in contemporary European policy debates on media ownership and public service media. Finally, the study critically evaluates various attempts to create empirical indicators for measuring media pluralism and discusses their normative implications and underlying rationalities. The analysis of contemporary policy debates indicates that the notion of media pluralism has been too readily reduced to an empty catchphrase or conflated with consumer choice and market competition. In this narrow technocratic logic, pluralism is often unreflectively associated with quantitative data in a way that leaves unexamined key questions about social and political values, democracy, and citizenship. The basic argument advanced in the study is that media pluralism needs to be rescued from its depoliticized uses and re-imagined more broadly as a normative value that refers to the distribution of communicative power in the public sphere. Instead of something that could simply be measured through the number of media outlets available, the study argues that media pluralism should be understood in terms of its ability to challenge inequalities in communicative power and create a more democratic public sphere.