Punahilkalla on ollut eväät kunnossa – Antero Mertarannan jääkiekkoselostusten intertekstuaaliset kielen piirteet

Tutkin urheilutoimittaja Antero Mertarannan jääkiekkoselostusten kielen piirteitä. Litteroimani aineisto on MM-kisoista keväältä 2011, ja analysoin niitä kielen piirteitä, joita voi toistuvuuden perusteella pitää Mertarannalle ominaisina. Tutkimustani läpäisevä käsite on intertekstuaalisuus: Mistä se selostukseen kirvoittuu? Miten se vaikuttaa selostukseen? Pureudun tarkasti myös mielikuviin, joita Mertaranta luo sekä joukkueista että pelaajista. Hyödynnän analyysissani Norman Faircloughin (1992) perustavan intertekstuaalisuuden ja avoimen intertekstuaalisuuden käsitteitä. Mertarannalla intertekstuaalisuuden ensimmäinen virike tulee pelitilanteesta, joka käynnistää assosiaatioketjun. Assosiaatiot kumpuavat herkästi pelaajan ominaispiirteistä ja joukkueen edustamasta maasta. Suomalaisten kuvailussa on useimmiten alluusio suomalaiseen musiikkiin. Mertarannan selostuksessa on kertomuksen, kansallisromanttisen kuvailun ja show-juonnon elementtejä, ja lisäksi hän muuntelee sananlaskuja ja idiomeja pelitilanteisiin sopiviksi. Mertaranta myös imitoi pelaajia: Vastustajien referointi alkaa lähes aina kysymyksellä, jolloin vastustaja näyttäytyy hölmistyneessä valossa. Suomalaisten referoinnit taas hohkaavat itsevarmuutta. Intertekstuaalisuus osoittautuu Mertarannan huumorin perustaksi.