Globaali jihadistinen liike kumouksellisen sotataidon kehittäjänä

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli havainto siitä, että maailmanlaajuisen jihadismin toimet muistuttivat suuresti kumouksellista sodankäyntiä. Tarkastelemalla ilmiötä lähemmin oli nopeasti havaittavissa, että globaaliksi jihadistiseksi liikkeeksi tunnistettava toimija kävi ja oli kehittänyt taitoa käydä tällaista sotaa. Näin keskeiseksi tavoitteeksi tutkimukselle muodostuikin selvittää miten globaali jihadistinen liike oli kehittänyt kumouksellisen sodankäynnin sotataitoa ja sotataidollista ajattelua. Tämän tutkimuksen asetelma on perusluonteeltaan vertaileva. Se tarkastelee teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta kumouksellista sotataidollista kehitystä, tarkemmin sotataidollisen ajattelun kehitystä, vertaamalla globaalin jihadistisen liikkeen strategista ajattelua kumouksellista sotaa käyneiden strategien klassisiin mallinnuksiin. Strategioiden välinen vertailu suoritettiin tarkastelemalla globaalin jihadistisen liikkeen strategista ajattelua klassisista strategioista löydettävien vertailutasojen kautta. Globaalia jihadismia tarkastellessa kävi selville sen monisyinen luonne. Tätä toimijaa ei sellaisenaan voi kutsua yhdeksi organisaatioksi, eikä pelkästään ideologiaksi. Globaali jihadistinen liike tässä tutkimuksessa hahmotettiin sosiaaliseksi liikkeeksi, joka pitää sisällään yhteisen päämäärän eteen pyrkiviä, samaa ideologiaa tunnustavia organisaatiota, soluja ja yksittäisiä toimijoita. Vertailevan analyysin perusteella voidaan sanoa, että sosiaalisliikemäisestä luonteesta huolimatta ja osaltaan sen ansiosta globaali jihadistinen liike on kyennyt kehittämään kumouksellisen sodan strategista ajattelua suuntaan, jossa hajaantunut organisaatiomuoto, rajaamaton toiminta-alue ja kauas tulevaisuuteen tähtäävä tavoitteenasettelu ovat yhteiseen ideologiseen katsontaan sitoutuneina muovanneet liikkeestä toimijan, joka on kyennyt selviämään hengissä mittavista vastatoimista huolimatta. Se on myös kyennyt ylläpitämään itsetarkoitukseksi muodostunutta operaatiotahtia tavalla joka asettaa modernille turvallisuusympäristölle jatkuvia ja vakavia haasteita.

The stating point of this thesis was an observation that transnational jihadism shared may similarities with insurgency and revolutionary warfare. By observing the phenomenon more closely, it became clear that the global jihadist movement had indeed been waging - and developing the art – of this kind of warfare. Subsequently, ascertaining how the global jihadist movement had developed the art and doctrine of insurgent warfare became the central objective of the thesis. This thesis is fundamentally comparative in its approach. By conducting a theoryguided analysis of the movement’s strategic though, it will examine the evolution of its operational art, more precisely its strategic thought, by comparing the global jihadist movements strategic thought to other strategic models of insurgent warfare. The comparison was undertaken by examining at the global jihadist movement’s strategic thought by utilizing the levels of analysis method, identified from other classical insurgent strategies. By observing global jihadism, its multifaceted character became clear. The global jihadist movement cannot in itself be defined as a single and monolithic actor, nor is it simply an ideology. Rather, in this thesis the global jihadist movement is defined as a social movement, consisting of various organizations, cells, and individuals sharing the same ideology and objectives. Through comparative analysis, this thesis argues that despite its character as a social movement, and partly due to it, the global jihadist movement has been able to develop its strategic thought related to insurgent warfare. This has led the movement into the direction of decentralization, broadening its area of operations to a global scale, and adopting an incremental, long term strategy to achieve its objectives, which have molded it in to an entity, which has been able to survive despite the massive countermeasures deployed against it. Furthermore, it has also been able to maintain its operational tempo, which continues to pose a serious challenge to the modern security environment.