Biomarkers, medical treatment and fetal intrapartum surveillance in intrahepatic cholestasis of pregnancy

Intrahepatic cholestasis of pregnancy (ICP) is a pregnancy-specific disorder characterized by maternal pruritus and elevated liver enzymes. It usually begins in the third trimester of pregnancy and resolves spontaneously after delivery. ICP is considered benign for the pregnant woman, but it is associated with an increased risk for unexplained term stillbirth and preterm delivery. There are no specific laboratory markers to diagnose ICP. The diagnosis is currently based on the presence of maternal pruritus and elevated values of alanine aminotransaminases (ALT) and serum bile acids (BA). Recently, ursodeoxycholic acid (UDCA) has been used for treatment. Mechanisms leading to intrauterine fetal death (IUFD) may be multifactorial and are unknown at present. For this thesis, 415 pregnant women with ICP were studied. The aim was to evaluate the value of the liver enzyme glutathione S-transferase alpha (GSTA) as a specific marker of ICP and to assess the effect of maternal UDCA therapy on maternal laboratory values and fetal outcome. The specific markers predisposing the fetus to heart arrhythmia were studied by comparing waveform analysis of fetal electrocardiograms (FECG) during labor in pregnancies complicated by ICP with controls. The levels of maternal GSTA were high and the values correlated with the value of ALT in patients with ICP. UDCA therapy reduced the values of the liver enzymes and alleviated maternal pruritus, but it did not influence maternal hormonal values. Although the newborns experienced an uneventful perinatal outcome, severe ICP was still associated with preterm birth and admission to the neonatal intensive care unit (NICU). There were no significant differences in intrapartum FECG findings between fetuses born to ICP women and controls.

Raskaudenaikaisen maksan toimintahäiriön diagnosointi, hoito ja sikiön synnytyksenaikainen seuranta Äidin raskaudenaikainen maksan toimintahäiriö eli hepatogestoosi aiheuttaa ihokutinaa ja maksa-arvojen nousua odotusaikana. Häiriö alkaa tavallisesti loppuraskauden aikana ja korjaantuu itsestään synnytyksen jälkeen. Hepatogestoosi ei ole vaarallinen äidille, mutta siihen liittyy kuitenkin suurentunut sikiökuoleman riski sekä usein ennenaikainen synnytys. Tämän vuoksi hepatogestoosiraskaudet ovat riskiraskauksia ja tarvitsevat polikliinistä seurantaa loppuraskauden aikana sekä synnytyksen suunnittelua. Hepatogestoosin diagnosointi on perustunut äidin kutinaoireisiin ja kohonneisiin maksa-arvoihin. Mitään erityistä laboratoriokoetta ei ole ollut. Lääkityksenä on yleisesti käytetty ursodeoksikoolihappoa. Sikiön äkkikuoleman syy on edelleen epäselvä, mutta sydämen rytmihäiriö saattaa olla sen takana. Tähän tutkimukseen kuului yhteensä 415 naista, joilla todettiin raskausaikana hepatogestoosi. Maksan erittämän entsyymin (plasman glutathione S-transferaasi alphan) osuvuutta selvitettiin hepatogestoosin diagnostiikassa. Ursodeoksikoolihapon vaikutuksia tutkittiin äitiin ja syntyvään lapseen. Lisäksi etsittiin sikiön sydänsähkökäyrästä tekijöitä, jotka saattavat altistaa rytmihäiriöille. Tutkimamme maksaentsyymin todettiin nousevan yleisesti käytetyn maksaentsyymin (ALAT) nousun kanssa ja siten mahdollisesti tarkentavan diagnoosia. Ursodeoksikoolihappo parantaa maksa-arvoja ja vähentää äidin kutinaoireita. Käyttämämme ursodeoksikoolihapon annos oli pieni. Vastasyntyneet lapset olivat hyväkuntoisia. Tutkimuksessani ei löydetty merkittäviä sydänsähkökäyrän muutoksia synnytyksen aikana hepatogestoosiäitien sikiöiltä terveiden äitien sikiöihin verrattuna.