Tragedian tarina. Nuoren itsemurhaan päättynyt elämä vanhemman kertomana

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisnuorten itsemurhia teon inhimillisen ja sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on itsemurhan tehneen lapsen vanhempien subjektiivisten kokemusten tavoittaminen. Tarkoituksena on selvittää (1) millaisia sisältöjä ja merkityksiä nuoren elämä ja itsemurha saavat vanhempien kertomuksissa, (2) millä tavoin vanhemmat ovat ennakoineet nuoren tulevaa itsemurhaa ja millaisiksi varjelevat tekijät muodostuvat vanhempien ennakointien pohjalta sekä (3) miten auttamistyö merkityksellistyy osana ennusmerkkeihin ja varjeleviin tekijöihin liittyviä kertomuksia. Tutkimus on suunnattu edistämään itsemurhien ehkäisyä. Tutkimustyyppinä on narratiivinen laadullinen tutkimus. Pääaineistona on 14 lapsen itsemurhakuoleman kokeneen vanhemman kerronnallista haastattelua. Nuorten kuoliniän vaihteluväli on 15–31 vuotta. Täydentävä aineisto koostuu vanhempien kanssa käydyistä sähköpostikeskusteluista sekä heidän antamasta kirjallisesta lisämateriaalista, johon lukeutuu vanhempien omia muistelmia, heidän itsemurhan tehneiden lasten päiväkirjamerkintöjä ja jäähyväiskirjeitä. Analysointi on väljästi ymmärrettynä aineistolähtöinen. Analyysi perustuu narratiivisuuden ja sisällönanalyysin suomiin mahdollisuuksiin tukeutuen myös elämäkerralliseen näkökulmaan. Elämä ja kuolema ovat toistensa vastakohtia ja tiloja, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Itsensä surmaamisessa merkityksellistyy tavoitteellinen toiminta, jolla on korostuneesti yhteys nuoren sosiaaliseen ympäristöön suhteineen ja tapahtumineen. Ennusmerkit, eli vanhempien jälkikäteen näkemät vihjeet ennen lapsen itsemurhaa, liittyvät useisiin samanaikaisesti tapahtuneisiin prosesseihin, joissa elämään yleisesti liittyvät osa-alueet ovat yhdistyneet toisiinsa ja sekoittuneet keskenään. Varjelevat tekijät rakentuvat ennusmerkkien kääntöpuolina eli sisältöinä, joita vanhemman näkökulmasta nuoren eläessä olisi pitänyt tapahtua. Kyse voi olla myös seikoista, joista vanhempi on jälkeenpäin pohtinut, että tämä jonkun olisi pitänyt ymmärtää tai tehdä toisin. Vanhemmat kritisoivat laajasti auttamistyötä. Kritiikki kohdistui palvelujärjestelmään ja auttamistyötä toteuttaneiden tahojen toimintaan. Vanhempien kriittinen toimijuus tekee näkyväksi yksilön ja yhteiskunnan välisen kompleksisen suhteen. Palvelujärjestelmää on kehitettävä kokemusperäisen tiedon näkökulmasta. Ammattikäytännöissä korostuu psykososiaalisen työn merkitys. Tutkimus osoittaa, että sensitiivisten aiheiden tutkiminen on tärkeää ja laadullisen kulttuurisen kontekstin huomioivain itsemurhatutkimuksen tarve on suuri.

The research examines the act of suicide committed by young Finnish people, from the perspective of human and social dimensions. The task of the research is to attain the subjective experiences of parents, whose children have committed suicide. The aim is to determine (1) what kind of contents and meanings do the lives and suicides of the young people gain through the narratives made by the parents, (2) in which manner had the parents been aware of omens concerning the upcoming suicides of the youngsters and how had defensive factors been formed on the basis of these such omens, and (3) what kind of meanings have the assistance work gained in the part of the narratives related to omens and protective factors. The research is aimed towards promoting the prevention of suicide. The type of research used is narrative qualitative research. The main source of material is narrative interviews with the parents of 14 youngsters who had committed suicide. The range of the ages of the youngsters who had died was between 15-31 years. Supplementary material is composed of email discussions with the parents, as well as additional written material provided by them, which includes the parents' own memoirs, as well as diary entries and farewell letters written by the young people who had committed suicide. The analysis is broadly understood as being grounded. The analysis is based on exploiting the possibilities provided by narrative and content analysis, whilst also drawing on a biographical perspective. Life and death are opposites and states that are in constant interaction with the other. The act of killing oneself is a significant goal-oriented activity, which has an accentuated connection to relationships and events within the individual’s own social environment. Omens or the clues that were presented before the child committed suicide and were only realized later by the parents are associated with several simultaneously occurring processes, to which the generally associated sub-sectors of life are both connected to and mixed with each other. Protective factors are constructed as the reverse of omens, or as content, from the perspective of a parent, what should have happened in the youngster’s life, or what the parent has subsequently considered that someone should have understood or done otherwise. Parents widely criticized the assistance work. The criticism focused on the service system and operations carried out by the parties for the assistance work. The parents’ critical agency increases the visibility of the complex relationship between individuals and society. The service system is developed from the perspective of empirical data. The importance of psychosocial work is emphasized in professional practice. The research shows that studies into sensitive issues are important and that the need for studies into suicide, in a qualitative and cultural context, is significant.