Terveydenhoitajakoulutuksessa saavutettu ammatillinen osaaminen

Yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat terveydenhoitajan työnkuvaan ja lisäävät vaatimuksia myös terveydenhoitajakoulutusta kohtaan. Koulutuksen tulisi vastata työelämän tarpeita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien arviota koulutuksessa saavutetuista valmiuksista terveydenhoitotyön eri osaamisalueilla sekä niiden vastaavuudesta käytännön terveydenhoitotyön kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin terveydenhoitajilta, jotka olivat valmistuneet vuonna 2010 tai sen jälkeen ja joilla oli 1kk - 3 vuotta työkokemusta terveydenhoitajan työstä. Tutkimusaineisto kerättiin toukokuussa 2014, tätä tutkimusta varten laaditun sähköisen kyselyn avulla. Tutkimusaineisto koostui 99 terveydenhoitajan (vastausprosentti 33) vastauksista. Tutkimusaineiston määrällinen osuus analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS 22 -tietokoneohjelmalla epäparametristen testien avulla ja laadullinen aineisto induktiivisella sisällön analyysillä. Terveydenhoitajat arvioivat koulutuksessa saavutetut valmiudet eri terveydenhoitotyön osaamisalueilla keskinkertaisiksi. Parhaat valmiudet terveydenhoitajat arvioivat saaneensa eettiseen toimintaan terveydenhoitotyössä. Heikoimmat valmiudet he arvioivat saaneensa yhteiskunnalliseen ja monikulttuuriseen terveydenhoitotyöhön. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista terveydenhoitajista arvioi koulutuksessaan saavuttamaansa ammatillisen osaamisen vastanneen hyvin terveydenhoitotyön vaatimuksia. Toisaalta koulutuksen koettiin olevan liian teoreettinen ja koulutuksen sisällön toivottiin painottuvan nykyistä enemmän terveydenhoitotyöhön. Koulutuksen koettiin kuitenkin antavan hyvän perustan terveydenhoitajana toimimiselle. Työn koettiin opettavan ammattiin parhaiten ja tämän vuoksi terveydenhoitajat toivoivat lisää harjoittelua koulutukseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulutuksessa saavutettu ammatillisen osaamisen taso oli keskinkertainen. Koulutuksessa tulisi käyttää sellaisia opetusmenetelmiä, jotka kehittävät opiskelijoiden itsenäistä ja kriittistä ajattelua ja mahdollistavat paremmat valmiudet vastata yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Tulevaisuudessa voidaan miettiä, voiko koulutusta painottaa opiskelijan kiinnostuksen mukaan vai onko ratkaisu erikoistumisopinnoissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakouluissa terveydenhoitajakoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyötä kehitettäessä.