Porous Bodies, Porous Minds. Emotions and the Supernatural in the Íslendingasögur (ca. 1200–1400)

In my PhD Thesis, I study the conceptions and representation of emotions in medieval 13th and 14th-century Iceland. I have used Icelandic saga literature as my source material and Icelandic Family sagas (Íslendingasögur) as my main sources. Firstly, I wished to explore in my study the medieval Icelandic folk theory of emotions: what emotions were thought to be, from what they originated and how they operated? Secondly, in earlier research it has been shown that emotions were seldom described in Íslendingasögur. They were mostly represented in dialogue, poetry or in somatic changes (e.g. turning pale). Consequently, I examined whether medieval Icelanders had alternative emotion discourses in literature, in addition to the usual manner of representation. My study consists of qualitative case studies, and I have analysed the sources intertextually. I suggest that medieval Icelanders regarded emotions as movements of the mind. The mind existed in the heart. As a consequence, emotions were considered physical in nature. The human body and therefore also the human mind was considered porous: if the mind of the person was not strong enough, supernatural agents and forces could penetrate theboundaries of his/her body as winds or sharp projectiles. Correspondingly, minds of strong-willed people could penetrate the minds of others. As a result, illness and emotions could upspring. People did not always distinguish between emotions and physical illnesses. Excessive emotions could cause illness, even death. Especially fear, grief and emotions of moral responsibility (e.g. guilt) made people vulnerable to the supernatural influence. Guilt was considered part of the emotional experience of misfortune (ógæfa), and in literature guilt could also be represented as eye pain that was inflicted upon the sufferer by a supernatural agent in a dream. Consequently, supernatural forces and beings were part of the upspring of emotions, but also part of the representation of emotions in literature: They caused the emotion but their presence also represented the emotional turmoil in the lives of the people that the supernatural agents harassed; emotions that had followed from norm transgressions, betrayal and other forms of social disequilibrium. Medieval readers and listeners of the Íslendingasögur were used to interpreting such different layers of meaning in texts.

Tarkastelen väitöstutkimuksessani tunnekäsityksiä ja tunteiden representaatiota kirjallisuudessa 1200–1300-lukujen Islannissa. Käyttämäni aineisto koostuu keskiaikaisesta kansankielisestä saagakirjallisuudesta. Päälähteenäni ovat islantilaissaagat (Íslendingasögur). Tutkimuksessani pyrin ensinnäkin selvittämään, millainen oli keskiajan islantilaisten kansanomaisen tunneteoria: mitä tunteet heidän käsityksensä mukaan olivat sekä miten ne syntyivät ja toimivat? Aiemmassa tutkimuksessa on tuotu esille tunneilmaisun vähäisyys saagoissa. Tunteita ilmaistiin hahmojen suorassa puheessa, runomuodossa tai kuvailemalla kehollisia muutoksia (esim. kalpenemista). Toiseksi tutkinkin, oliko keskiajan islantilaisilla muita vaihtoehtoisia tapoja kuvata tunteita kirjallisuudessa yllä esitettyjen lisäksi. Olen tarkastellut lähteitä kvalitatiivisesti tapaustutkimusten kautta ja analysoin tekstejä intertekstuaalisessa suhteessa muuhun aikalaiskirjallisuuteen. Tutkimuksessani esitän, että keskiajan islantilaiset katsoivat tunteen olevan sydämessä sijaitsevan mielen liikettä. Tunne nähtiin keholliseksi. Ihmiskehoa ja siten myös mieltä pidettiin huokoisena: jos mieli ei ollut riittävän vahva, kehon ulkopuoliset yliluonnolliset toimijat ja voimat saattoivat tunkeutua siihen pistosten ja nuolien avulla tai tuulen ja hengityksen välityksellä. Vastaavasti vahvatahtoisten ihmisten mielet saattoivat läpäistä yksilön mielen rajat. Mielen läpäisy aiheutti kohteessa tunteita tai sairautta. Tunteita ei aina eroteltukaan fyysisestä sairaudesta. Liian voimakkaat tunteet saattoivat aiheuttaa paitsi sairautta, myös kuoleman. Erityisesti pelko, suru ja moraalista vastuuta ilmentävä syyllisyydentunne altistivat ihmisen yliluonnollisille voimille. Esimerkiksi syyllisyydentunne liitettiin epäonnena tunnetun ilmiön kokemukseen, ja kirjallisuudessa sitä voitiin kuvata myös silmäsäryllä, jonka yliluonnollinen olento aiheutti kokijalle unessa. Yliluonnolliset olennot olivat osa sekä tunteen syntyä että myös sen representaatiota kirjallisuudessa: ne aiheuttivat tunteen ja toivat olemassaolollaan esille, että ne kohdanneet yksilöt ja yhteisöt olivat syyllistyneet normirikkomukseen tai petokseen, tai että yhteisö oli muuten joutunut tunnekuohunnan ja epätasapainon tilaan. Keskiajan islantilaiset kuulijat ja lukijat olivat tottuneet tulkitsemaan tekstien eri merkityskerroksia.